Vierailukäynnillä Könkkölässä

27.marraskuuta minä Mia, kuntoutuksen ohjaajaopiskelija ja Veera, toimintaterapeuttiopiskelija JAMK:sta sekä vauva 3 kk, vierailimme sovitulla vierailukäynnillä Green Care -keskus Könkkölässä. Vierailukäynti liittyi Green Care asiakkuudet ja toimintaympäristöt -opintojaksoon, jota parhaillaan opiskelimme. Meidät lämpimästi vastaanotti Marjut toiminnanjohtajana. Saimme kuulla, että meille oli alustavasti suunniteltu pääsyä jopa yrttiseen jalkakylpyyn POLKU-hyvinvointipajassa, mutta tämä toiminto peruuntui sairastumisen vuoksi. Jalkakylpy kuulosti houkuttelevalta vaihtoehtona, mutta pääsimme hyvin perille Könkkölän toiminnasta myös rennosti ja rönsyilevästi keskustellen Marjutin kanssa.  

Oli mielenkiintoista kuulla vierailijana Könkkölän historiasta, nykyisestä toiminnasta ja erilaisista hankkeista toimintaan liittyen. Siitä kaikesta, mitä Könkkölässä on jo yhdessä tehty ja suunnitellaan vielä tehtävän, mm. luontoretkistä, tapahtumista, eläinavusteisuudesta, permakulttuurista, yrteistä, mehiläisistä ja hunajasta, käsillä tekemisestä sekä kestävästä kehityksestä. Könkkölän toiminta on monin tavoin arvokasta; luonnonläheistä, kokemuksellista, osallistavaa, elämyksellistä ja yhteisöllistä. Tätä lisää! Könkkölä on toimintaympäristönä myös erityinen. Tila sijaitsee luonnonympäristöjen, järven ja metsien läheisyydessä, mutta on hyvin saavutettavissa kaupungista kulkuyhteyksin.  

Vierailupäivänä mittari näytti 21 pakkasastetta ja maisema oli häikäisevän kaunis valkoisessa lumi- ja kuurapeitteessä sekä talvisessa valossa. Vierailukäynnin jälkeen vierailijoiden matka jatkui eri suuntiin, mutta Mian polku johti vielä kävellen kotimatkan yhteydessä Könkkölän Lumo-polulle aistimaan talven antia. Kiitos, kun saimme vierailla!   

Terveisin, JAMK-opiskelijat Mia Vedenoja & Veera Martins

Internship student from The Netherlands

Hi I’m Monica Ittmann I’m 19 years old and born and raised in Middenbeemster (Netherlands). I love animals, being creative and of course socializing. From 16 May to 7 July 2022 I did an internship from Monday to Thursday. The period that I stayed there I expect a lot of fun on my internship, which was certainly the case there. And of course I really wanted to learn new things that I also needed to finish my education and also for the future.

I had a great time. I did things that I would not do so quickly in the Netherlands for example, washing chickens, helping with a sauna day, picking plants and making food on a campfire. I do take these things that I have done with me.

At Könkkölä everything goes nice and easy. For me it didn’t feel like an internship or work. It actually felt like a holiday with a few obligations. I learned a lot there. Especially that you don’t always have to do things quickly. In the Netherlands everything goes fast you can say, especially if you compare it with Finland. I learned a lot of things that I also took with me to the Netherlands. One thing in particular, take more time for a person.

Valonpolku -tapahtuma Könkkölässä 23.9.2021.

Torstai oli pajalaisille erikoisempi päivä, kun moni tuli Könkkölään vasta iltapäivästä. Monta viikkoa ja päivää oli käytetty tapahtuman suunnitteluun ja koristeiden valmistukseen. Jokaisella pajalla oli oma vastuualueensa Könkkölän pihalta. Viimeisiä koristeita pystytettiin pari tuntia ennen kävijöiden tuloa. Yhteisvoimin onnistuttiin laittamaan päärakennus, piha-alueet ja museo valmiiksi.

Ensimmäiset kävijät saapuivat hyvissä ajoin ja kävijöitä alkoikin virrata hyvinkin tiuhaan tahtiin. Päärakennuksen salissa oli ilmainen kaakaotarjoilu, joka lämmitti mukavasti syyssäässä valoteosten ihailijoita.

Päärakennuksen kabinetissa oli Aino Roihan uv-maaleilla toteutettu ”Elämä on mysteeri”-taidenäyttely. Näyttely loi tunnelmaa, sekä pysäytti katsojan arjen kiireestä ja stressistä. Teokset pohjautuvat puhtaaseen intuitioon ja elämän kokemiseen suurena lahjana. Ihmisyys, toisen syvä ymmärtäminen, rakkaus ja luonnon kauneus antaa katsojalleen kokonaisvaltaisen kokemuksen, jonka hän voi tuntea syvällä sisimmässään. Kun tarkastelemme elämää ja sen tuomia haasteita – ja niistä selviytymisiä itsessämme ja koko ihmiskunnan historiassa, voimme toisinaan todeta elämän olevan täysi mysteeri, josta emme tiedä vielä mitään.

Lisäksi näyttelyyn kuuluva isolle kankaalle tehty teos oli näkyvillä JKL DJ Schoolin esiintymislavalla, rantasaunan läheisyydessä.

Illan hämärtyessä alkoivat valonpolun koristeet loistamaan pimeässä.

JKL DJ Schoolin soittama musiikki loi meditatiivista tunnelmaa illan tapahtumaan. Niin lapset kuin aikuisetkin pysähtyivät tanssahtelemaan mökkien terassille uv-valojen loistaessa.

Saliin tunnelmaa loivat erilaiset valoasetelmat. Innokkaita kaakaon juojia riitti ja mukava puheensorina kävi salissa.

Jyväskylän Kunnallistekniikan museo oli myös avoinna tapahtuma iltana.

Kävijöitä Könkkölän valonpolulla oli yli 300 kävijää. Iso kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille.

Valonpolku -tapahtuman valmisteluja

Syyskuun ensimmäisenä päivänä osallistuin mediapaja toimintaan Könkkölässä ja ensimmäinen tehtävä oli valmistella valonpolku-tapahtumaa varten koristeluun ja somistamiseen käytettävää materiaalia, jota voisi jatkossakin hyödyntää Könkkölän tilalla.

Niinpä suunnistimme lähiluontoon keräilemään luonnonkappaleita, kelottuneita puunoksia, risuja, joita veimme sisälle kuivumaan. Niistä teimme sitten kaksi erilaista pöytäkoristetta.

Ilmassa oli syksyn raikasta viileyttä, mutta samalla auringonsäteet lämmittivät paikoin niin mieltä kuin kehoakin. Sateen pisaraakaan ei ropissut. Itse tarkenin villapuserolla hyvin. Ainakin vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Kun oksat ja risut olivat tarpeeksi kuivuneet, pääsimme seuraavina pajapäivinä kiinni itse asiaan.

Ensimmäiseksi kyhättiin oksat rinkiin, jotka liimattiin kuumaliimalla kiinni toisiinsa. Kuumaliiman kanssa piti muistaa olla varovainen (ja pitää olla aina), maltti on valttia, kuumaliima valui melko hitaasti. Liimattavan kohteen paikalleen saaminenkin saattoi käydä haastavaksi, jos ei toiminut nopeasti, sillä kuumaliima kyllä kuivui heti.

Tuikkukoristeista tuli lopulta hyvät, saimme aikaiseksi suunnilleen viiden sentin korkuisia, kymmenen sentin levyisiä pöytä-tuikku-koristeita.

Seuraavana oli vuorossa nk. ”Häkkyrät” kuten eräällä nimeltä mainitsemattomalla oli tapana niitä kutsua.

Itse en ollut paikalla näkemässä toteutus vaihetta, mutta luulen, että ei se ollut varmastikaan yhtään sen hankanlampaa, kuin tikkujen kuumaliimaaminen. Oksat olivat kiinnitetty tiilen reikäiselle puolelle.

”Häkkyröille” tuli vielä lisää somistetta, kun meille annettiin sitten ohje tehdä niihin oksiin sudenkorentoja.

Paikalle kiikutettiin erikokoisia, muotoisia, värisiä helmiä ja glitter-tarra-arkkejakin. (jhuu 😀 ) Sudenkorentojen tekeminen oli hauskin vaihe, mielestäni.

Ensiksi leikattiin valmiin sapluunan avulla sudenkorennon siivet, glittertarra toimi siipiin loistavasti. Metallilanka oli runkona helmille, joista rakennettiin sudenkorennon runko. Pääksi kävi isompi helmi, sitten ylimääräinen metallilanka leikattiin pois ja taivutettiin tuntosarviksi pään yläpuolelle, muuten helmi lähti karkailemaan. Naurua riitti ensimmäisestä päivästä alkaen siihen päivään, kun sain oman osuuteni hommasta tehtyä.

Innostuin sudenkorennoista niin, että halusin tehdä vielä ekstra määrän niitä. ”Häkkyröihin”pujoteltiin vielä lopuksi valosarja tuomaan eloa, ja niin meillä oli yksinkertainen, mutta toimiva koriste. Sudenkorennoista tehtiin vielä mobile antamaan lisää eloa väriä vaihtavaan ”Kukka”-valaisimeen kiinni.

Itse en ollut paikalla näkemässä kokonaisuutta, kuinka nämä meidän tekemät elementit toimivat, mutta valokuvista välittyi sellainen fiilis itselleni, että ne toimivat varmasti paremmin kuin olisin itse kyennyt tekovaiheessa uskomaan. Kaikki se alku hypetys, se kaikki sotku vietiin eteenpäin, enkä minä ollut suinkaan yksin tätä tekemässä, niin homma vaikutti paljon selkeämmältä lopussa. Kiitos kun sain olla mukana luomassa jotain kaunista.

teksti Black Sheep

kuvat mediapaja

Könkkölän venetsialaiset 2021

Vietimme Könkkölässä viime viikon torstaina pienimuotoisia venetsialaisia. Edellisellä viikolla valmistelimme tapahtumaa mm. askartelemalla koristelyhtyjä ja ruokalistan mietinnällä.

Venetsilaiset olivat ns. kesäkauden päätös ja palkkio pajalaisille hyvästä työnteosta ja aherruksesta kuumillakin kesäsäillä.

Jos haluat kokeilla itse askarrella paperilyhtyjä löydät ohjeen oheisesta linkistä; https://www.meillakotona.fi/artikkelit/lyhdyt

Ruuaksi saimme nauttia värikästä kasvispainoitteista ruokaa. Oman puutarhan sadosta oli tarjolla mm. kesäkurpitsaa, porkkanaa ja lehtikaalta sekä yrteistä tehtyä salaatinkastiketta. Jälkiruoaksi tarjolla oli perinteistä omenapiirakkaa. Kodassa ja grillikatoksessa sai käydä tunnelmoimassa ja paistamassa makkaraa.

Ohjelma oli pajalaisten toiveesta todella rento. Sai pelata eri lauta- ja korttipelejä tai muuten vain hengailla. Myös hirsisauna lämmitettiin ja halukkaat pääsi saunan löylyihin.

Pajalaisten palautteesta päätellen venetsialaiset olivat onnistuneet. Normaalista paja-arjesta poikkeava päivä oli mieluinen.

Kesä Könkkölässä.

Vietin ensimmäisen restonomiopiskeluvuoteni kesän harjoittelussa Green Care -keskus Könkkölässä. Könkkölän tila on erikoistunut luonto- ja eläinläheiseen kuntouttavaan työtoimintaan pajatyöskentelyn muodossa. Tämän lisäksi Könkkölän juhlasalia ja rantasaunoja vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.

Pääsin pyörittämään kesäkahviota hurmaavassa Könkkölän hirsiseinäisessä päärakennuksessa. Kahvion toimintamallin suunnittelimme ja toteutimme yhdessä erään avuliaan pajalaisen kanssa. Myytävät leivoimme itse ja asiakkaita palvelin minä. Siivoaminen ja astioiden pesu oli myös olennainen osa työpäivää.

Kokemuksena kesä Könkkölässä oli korvaamaton. Sain upeat työtoverit, ihanan työskentely-ympäristön Köhniöjärven rannassa sekä aikaa lempiharrastukseni, eli leipomisen, parissa. Koen oppineeni myös paljon, mistä voin kiittää itseohjautuvuuteen kannustavaa ilmapiiriä ja vastuun antamista työtehtävieni suhteen. Koska sain pitkälti ”vapaat kädet” kahvion suhteen, sain kosketuksen siihen, millaista itsensä työllistäminen mahdollisesti voisi olla. Tätä kautta mielenkiintoni yrittäjyyttä kohtaan kasvoi entisestään. Uskon saaneeni hyviä eväitä tulevaa varten, mistä olen hyvin kiitollinen.

Sonja Heikkinen

Viimeinen työpäivä Könkkölässä

Aloitin Könkkölässä kuntouttavassa työtoiminnassa mediapajalla alkuvuodesta 2020. Ehdin mukavasti tottumaan työpaja-arkeen parin kuukauden ajan ennen kuin korona valtasi maailmamme ja aiheutti muutoksia myös Könkkölän arkeen ja toimintaan. Työskentely jatkui etäpajojen muodossa ja onneksi jatkuikin. Vaikka etäpajat tuntuivatkin alkuun hieman hankalilta, ne auttoivat pysymään arjessa kiinni ja pitämään säännöllisesti yhteyttä muihin ihmisiin poikkeuksellisten aikojen keskellä.

Kesäkuussa 2020 pääsin aloittamaan palkkatukityöt mediavastaavana ja nyt onkin vuosi jo vierähtänyt. Työtehtäviini on kuulunut markkinointimateriaalien tuottaminen, valo- ja videokuvaaminen sekä sosiaalisen median ja nettisivujen päivittäminen. Olen päässyt tekemään myös etikettejä ja tarroja, monenlaisia opastuskylttejä ja muutamia blogikirjoituksia. Muutaman kerran pidin mediapajalaisille myös kuva- ja videoanalyysi-päiviä, jotka olivat hyvää harjoitusta tulevia opintoja varten. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia ja sopivan haastavia. Paljon olen saanut opetella uutta ja olen aina tarvittaessa saanut tukea ja opastusta muilta könkköläläisiltä.

Voisin oikeastaan sanoa, että aikani Könkkölässä on ollut koronasta huolimatta elämäni parasta aikaa. Säännöllinen työrytmi, tietynlainen luova vapaus sekä Könkkölän ihmiset ja ilmapiiri ovat auttaneet minua rohkaistumaan ja näkemään monia asioita eri tavalla. En usko, että olisin hakenut opiskelemaan yliopistoon haaveilemaani alaa (taidehistoria ja taidekasvatus) ellen olisi päässyt Könkkölään keräämään elämäni palasia kokoon. Minulle Könkkölässä tärkeintä on ollut juuri se, että siellä ihmiset saavat olla omia itsejään vaikeuksineen ja taakkoineen. Täällä ei hoputeta eikä pakoteta.

Valtavalla haikeudella jätän Könkkölän taakseni, mutta olen todella kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen täällä saanut kokea. Pitkän kesäloman jälkeen pääsenkin sitten siirtymään jännityksen ja innon sekaisin tuntein uudelleen opiskelumaailmaan.

• 

Teksti ja kuva: Laura Nurmi

Valon polku 2020

Torstaina 26.11. Könkkölässä järjestettiin synkän marraskuun piristykseksi Valon polku-tapahtuma. Aiempina vuosina Valon polku on ollut osa Jyväskylän kaupungin Valon kaupunki- tapahtumaa ja siten ollut myös yleisölle avoin, mutta tänä vuonna polusta päästiin nauttimaan hieman pienemmässä muodossa vain Könkkölän oman väen voimin.

Könkkölän kaikki työpajalaiset pääsivät osallistumaan polun valaistuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Polun teemaksi valikoitui rauhoittuminen ja rentoutuminen. Myös Könkkölän juhlasali sai kauniin valaistuksen ja pienen valokuvanäyttelyn tapahtuman kunniaksi. Touhukkaan aamupäivän jälkeen, pimeyden laskeutuessa soihdut, kynttilät ja valoketjut viimein sytytettiin ja Könkkölän väki siirtyi ulos ihailemaan tunnelmallista polkua. Polun kiertämisen lisäksi ohjelmassa oli myös pihapelejä ja makkaranpaistoa sekä kodassa että grillikatoksessa. Polulle oli myös tehty erilaisia päivän teemaan liittyviä tehtäväpisteitä, joiden ääreen kukin sai hetkeksi rauhoittua pohdiskelemaan. Illan tullen pihapiiri vielä siivottiin yhteisvoimin, jonka jälkeen Könkkölän väki alkoi hiljalleen siirtymään kotejaan kohti.

Tapahtuma toi kaivattua valoa ja lämmintä tunnelmaa keskelle vuoden pimeintä aikaa. Rauhoittavan polkukierroksen jälkeen oli pajalaisten mukava siirtyä viikonlopun viettoon.

Alla vielä kuvia ja lyhyt video päivän tunnelmista:

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

  _{Könkkölän juhlasalissa oli esillä mediatiimiläisen Laura Nurmen valokuvia.}

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kuvat, video ja teksti © Laura Nurmi.

Valokuvaajan kokemuksia Könkkölästä & hyvästit kesälle 2020

Hirsiseinien kutsuva lämpö, metsän humina ja laineiden lempeä loiske. Könkkölän tunnelma on vertaansa vailla.

Voisi sanoa, että Könkkölän tila sijaitsee aivan ihanteellisella paikalla. Vaikka Jyväskylän keskustaan hurauttaa bussilla hetkessä, Könkkölä on mukavasti omassa rauhassaan Köhniöjärven rannalla. Työpäivän aikana saattaakin välillä tuntua siltä kuin olisi paennut maaseudun rauhaan kauas kaupungista. Könkkölän pihapiirissä saa nautiskella upeista maisemista ja seurata luonnon tasaista kulkua vuodenajasta toiseen. Könkkölän tunnelmaan oman lisänsä tuovat useat piharakennukset, joista jokainen hiljaa henkii oman aikansa tarinaa.

Luontoa ja maalaismaisemaa rakastavalle valokuvaajalle Könkkölä onkin kuin karkkia. Kesällä Könkkölä kuhisee elämää, kun pajalaiset ovat puuhissaan, kasvit loistossaan ja kesän eläinvieraatkin laitumellaan. Suosikkivuodenaikani syksy on ainoa, jota en ole vielä Könkkölässä kokenut. Odotankin jo kovasti sitä, kun ruska pukee maiseman juhlallisiin sävyihin ja usva leijuu kirpeän kylmässä ilmassa.

Nyt kun vuoden 2020 kesä alkaa hiljalleen siirtymään syksyn tieltä, on hyvä aika kerrata kaihoten Könkkölän kesän tapahtumia, pääasiassa kuvin ja lyhyesti sanoin.

Kesä oli Könkkölässä hyvin kaunista ja tapahtumarikasta aikaa. Pihapiirissä riitti työtä pajalaisille aina kesän eläinvieraiden hoidosta kasvimaan ylläpitoon ja yleisestä siisteydestä huolehtimiseen. Heinäkuussa hulinaa riitti lasten elämysleirien ja Lumo-polun kunnostuksen myötä. Polun pitkospuut ja kyltit päästiin laittamaan uuteen uskoon Keskimaan Ilo auttaa-hyväntekeväisyyskampanjan ansiosta. Könkkölän pihapiirissä oleva Jyväskylän kaupungin Kunnallistekniikan museokin oli kesän ajan remontissa. Mediatiimin piti kiireisenä monien opastekylttien tekeminen kesän vierailijoita varten, somen päivittäminen sekä tietysti kesän aktiviteettien ja tunnelmien taltiointi.

Tässä kesän kuvasaldoa Könkkölästä:

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

  _{Pajalaisia töissään.}

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Lapset pääsivät elämysleirillä mm. rapsuttelemaan lampaita ja pupuja, haastamaan Eino-koiran taitoja älypeleillä, maalaamaan ruukkuja ja laittamaan ruokaa retkikeittimillä Lumo-polun varrella.

• 

• 

• 

• 

• 

Lumo-polun kunnostusta.

• 

• 

• 

• 

Juhlasali valmiina hääväkeä varten. Könkkölässä on upeat puitteet juhlille ja kesän aikana sali olikin tiuhaan tahtiin juhlakäytössä.

• 

Pihapiirissä tapahtui kesän aikana muutoksia. Kunnallistekniikan museo oli remontissa ja sai sen lisäksi vierelleen alapihalta siirretyn kaivokopin, joka on aikanaan ollut Jyväskylän kirkkopuistossa.

• 

• 

Könkkölään toivotettiin kesän aikana vierailijat tervetulleiksi. Tarjolla oli kahvia ja pientä herkuteltavaa ja samalla vieraat pääsivät kuulemaan Könkkölän toiminnasta.

• 

• 

• 

Kesä Könkkölässä oli minulle hyvin opettavainen ja ikimuistoinen. Työni Könkkölässä jatkuvat vielä, mutta jään kaiholla muistelemaan ensimmäistä kesääni täällä ja sen tuomia uusia kokemuksia ja ystäviä sekä heräävää tunnetta siitä, että olen vihdoinkin paikassa, jossa on hyvä olla.

© Teksti ja kuvat: Laura Nurmi, Könkkölän mediatiimiläinen.

Elämyksiä Könkkölässä

Olemme kaksi yhteisöpedagogiopiskelijaa Lounais-Suomesta. Valitsimme kesäopinnoiksi Green Care luonnonvara-alan mahdollisuutena-kurssin, koska luonto on meille molemmille sydäntä lähellä. Yhtenä kurssin tehtävänä oli tutustua johonkin Green Care-toimijaan. Päätimme yhdistää tutustumisen ja kesälomareissun ja suunnata tutustumaan johonkin mielenkiintoiseen paikkaan. Otimme yhteyttä moniin paikkoihin, mutta suurin osa ei vastannut sähköposteihimme lainkaan. Könkkölästä vt. Toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen vastasi ja kutsui meidät tutustumaan Könkkölän toimintakeskukseen. Sovimme, että olemme kahtena päivänä apukäsinä lasten elämysleirillä. Kutsuun sisältyi majoitus rantasaunalla, aamupala ja vieläpä lounaskin tarjottiin. Tästä kutsusta innostuneena lähdimme kohti Jyväskylää. Matkaan lähdimme Uudestakaupungista ja Vehmaalta.

Saavuimme Jyväskylään tiistai-iltapäivällä kauniissa auringon paisteessa kylpevään Könkkölään. Könkkölä sijaitsee aivan Jyväskylän keskustan kupeessa osoitteessa Vesangantie 37, Jyväskylä. Paikan päällä meitä odotti vt.toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen, joka otti meidät lämpimästi vastaan. Marjut kertoi meille Könkkölästä ja sen toiminnasta. Tapasimme myös leirin ohjaajat Terhin ja Samin, jotka kertoivat leirinohjelmasta. Marjut kertoi myös hieman omasta urapolustaan, mikä olikin mielenkiintoista kuultavaa. Aikamoinen toiminnan nainen ja innostava urapolku.

Marjut opasti meidät rantasaunalle ja kertoi, että paikalla ei ole ketään muuta. Olimme lumoutuneita paikan kauneudesta ja kiitollisia saamastamme luottamuksesta. Saimme myös luvan saunoa vastikään kunnostetussa hirsisaunassa sen jälkeen, kun Jyväskylän kaupungin työntekijöiden naisten saunavuoro on päättynyt. Koska kumpikaan emme olleet koskaan käyneet Jyväskylässä, kävimme tutustumassa kaupunkiin. Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme kiertämässä hienon Lumopolun. Luonnossa samoilun jälkeen olikin jo saunomisen aika. Sauna oli hieno ja löylyt leppoisia ja järven lämpöinen vesi helli iltauimareita. Aurinko alkoi painua mailleen ja järvimaisema oli taianomaisen rauhoittava.

Lasten ja nuorten elämysleiri 13.-17.7.2020

Aamulla olimme reippaina sovitusti heti kahdeksan aikaan päärakennuksella ottamassa vastaan ensimmäisiä leiriläisiä Terhin ja Samin kanssa.

• 

Leirille osallistui 7-12-vuotiaita lapsia yhteensä 14. Leiri oli päivätoimintaa ja kesti maanantaista perjantaihin. Toiminta tapahtui ulkona pihapiirissä lapset jaettuna kahteen eri ryhmään. Ruokailut tapahtuivat sisätiloissa, jossa istumapaikat oli laitettu Koronarajoitusten mukaisesti. Ulkona ryhmissä mm. maalattiin ruukkuja, joihin kylvettiin herneitä, pelattiin ja leikittiin, rakennettiin majoja, vuoltiin makkaratikkuja, uitiin, rapsuteltiin lampaita, leikittiin koiran kanssa, siliteltiin kaneja ja ruokittiin kanoja. Ohjattua toimintaa oli sopivasti ja myös vapaata leikkiä ohjaajien valvovien silmien alla.

Saimme osallistua leirillä kaikkeen toimintaan ohjaajien apuna. Maalasimme viimeisenä iltana myös kiviä, jotka piilotimme pihapiiriin. Seuraavana päivänä lapset etsivät ne vihjeiden avulla ja saivat ottaa löytämänsä kiven joko muistoksi kotiin, tai piilottaa sen muiden iloksi uudelleen löydettäväksi. Idean toimme mukanamme kotiseudultamme, jossa Korona-ajan piristyksenä maalattuja kiviä on piiloteltu ympäri kaupunkia ja lenkkipolkuja.

• 

• 

• 

Tutustuminen Könkkölään oli hieno ja inspiroiva kokemus. Könkkölä osoittautui juuri sellaiseksi monipuoliseksi luontolähtöiseksi toimintakeskukseksi, jossa toivoisimme tulevaisuudessa työskentelevämme. Meidän molempien tulevaisuuden suunnitelmat saivatkin taas lisää ideoita ja varmuutta siitä mitä haluamme tehdä. Luonto, eläimet ja Green Caren toiminta-ajatus tulee olemaan varmasti osana unelmien työelämää.

Könkkölässä oli ihanan leppoisa ja rento tekemisen meininki ja miljöö mitä kaunein. Sijainti hyvien kulkuyhteyksien varrella on toiminnan kannalta tärkeää. Komea hirsinen päärakennus ja molemmat saunat, kaunis järvimaisema, luonnon läheisyys sekä pihapiirin eläimet ja kaikki niiden mahdollistama toiminta tekee Könkkölästä kokonaisuudessaan monipuolisen paikan. Könkkölän pihapiirissä ja Köhniöjärven rannalla kulkiessa ei olisi uskonut, että Jyväskylän keskustaan oli vain muutaman minuutin matka.

Henkilökunta otti meidät lämpimästi vastaan ja jokainen vaikutti tekevän juuri omalaistaan työtä. Paikan henki oli erittäin positiivinen ja toiminta hienosti suunniteltua sekä toteutettua. Ehdottomasti voin suositella tutustumaan paikanpäälle minkälainen paikka Könkkölä on. Enkä laisinkaan tiedä mahtoiko vierailumme jäädä ainoaksi laatuaan.

-Mirkka & Mervi