Valokuvaajan kokemuksia Könkkölästä & hyvästit kesälle 2020

Hirsiseinien kutsuva lämpö, metsän humina ja laineiden lempeä loiske. Könkkölän tunnelma on vertaansa vailla.


Voisi sanoa, että Könkkölän tila sijaitsee aivan ihanteellisella paikalla. Vaikka Jyväskylän keskustaan hurauttaa bussilla hetkessä, Könkkölä on mukavasti omassa rauhassaan Köhniöjärven rannalla. Työpäivän aikana saattaakin välillä tuntua siltä kuin olisi paennut maaseudun rauhaan kauas kaupungista. Könkkölän pihapiirissä saa nautiskella upeista maisemista ja seurata luonnon tasaista kulkua vuodenajasta toiseen. Könkkölän tunnelmaan oman lisänsä tuovat useat piharakennukset, joista jokainen hiljaa henkii oman aikansa tarinaa.


Luontoa ja maalaismaisemaa rakastavalle valokuvaajalle Könkkölä onkin kuin karkkia. Kesällä Könkkölä kuhisee elämää, kun pajalaiset ovat puuhissaan, kasvit loistossaan ja kesän eläinvieraatkin laitumellaan. Suosikkivuodenaikani syksy on ainoa, jota en ole vielä Könkkölässä kokenut. Odotankin jo kovasti sitä, kun ruska pukee maiseman juhlallisiin sävyihin ja usva leijuu kirpeän kylmässä ilmassa.


Nyt kun vuoden 2020 kesä alkaa hiljalleen siirtymään syksyn tieltä, on hyvä aika kerrata kaihoten Könkkölän kesän tapahtumia, pääasiassa kuvin ja lyhyesti sanoin.


Kesä oli Könkkölässä hyvin kaunista ja tapahtumarikasta aikaa. Pihapiirissä riitti työtä pajalaisille aina kesän eläinvieraiden hoidosta kasvimaan ylläpitoon ja yleisestä siisteydestä huolehtimiseen. Heinäkuussa hulinaa riitti lasten elämysleirien ja Lumo-polun kunnostuksen myötä. Polun pitkospuut ja kyltit päästiin laittamaan uuteen uskoon Keskimaan Ilo auttaa-hyväntekeväisyyskampanjan ansiosta. Könkkölän pihapiirissä oleva Jyväskylän kaupungin Kunnallistekniikan museokin oli kesän ajan remontissa. Mediatiimin piti kiireisenä monien opastekylttien tekeminen kesän vierailijoita varten, somen päivittäminen sekä tietysti kesän aktiviteettien ja tunnelmien taltiointi.

Tässä kesän kuvasaldoa Könkkölästä:

Lumo-polun kunnostusta.

Kesä Könkkölässä oli minulle hyvin opettavainen ja ikimuistoinen. Työni Könkkölässä jatkuvat vielä, mutta jään kaiholla muistelemaan ensimmäistä kesääni täällä ja sen tuomia uusia kokemuksia ja ystäviä sekä heräävää tunnetta siitä, että olen vihdoinkin paikassa, jossa on hyvä olla.

© Teksti ja kuvat: Laura Nurmi, Könkkölän mediatiimiläinen.

Elämyksiä Könkkölässä

Olemme kaksi yhteisöpedagogiopiskelijaa Lounais-Suomesta. Valitsimme kesäopinnoiksi Green Care luonnonvara-alan mahdollisuutena-kurssin, koska luonto on meille molemmille sydäntä lähellä. Yhtenä kurssin tehtävänä oli tutustua johonkin Green Care-toimijaan. Päätimme yhdistää tutustumisen ja kesälomareissun ja suunnata tutustumaan johonkin mielenkiintoiseen paikkaan. Otimme yhteyttä moniin paikkoihin, mutta suurin osa ei vastannut sähköposteihimme lainkaan. Könkkölästä vt. Toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen vastasi ja kutsui meidät tutustumaan Könkkölän toimintakeskukseen. Sovimme, että olemme kahtena päivänä apukäsinä lasten elämysleirillä. Kutsuun sisältyi majoitus rantasaunalla, aamupala ja vieläpä lounaskin tarjottiin. Tästä kutsusta innostuneena lähdimme kohti Jyväskylää. Matkaan lähdimme Uudestakaupungista ja Vehmaalta.

Saavuimme Jyväskylään tiistai-iltapäivällä kauniissa auringon paisteessa kylpevään Könkkölään. Könkkölä sijaitsee aivan Jyväskylän keskustan kupeessa osoitteessa Vesangantie 37, Jyväskylä. Paikan päällä meitä odotti vt.toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen, joka otti meidät lämpimästi vastaan. Marjut kertoi meille Könkkölästä ja sen toiminnasta. Tapasimme myös leirin ohjaajat Terhin ja Samin, jotka kertoivat leirinohjelmasta. Marjut kertoi myös hieman omasta urapolustaan, mikä olikin mielenkiintoista kuultavaa. Aikamoinen toiminnan nainen ja innostava urapolku.

Marjut opasti meidät rantasaunalle ja kertoi, että paikalla ei ole ketään muuta. Olimme lumoutuneita paikan kauneudesta ja kiitollisia saamastamme luottamuksesta. Saimme myös luvan saunoa vastikään kunnostetussa hirsisaunassa sen jälkeen, kun Jyväskylän kaupungin työntekijöiden naisten saunavuoro on päättynyt. Koska kumpikaan emme olleet koskaan käyneet Jyväskylässä, kävimme tutustumassa kaupunkiin. Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme kiertämässä hienon Lumopolun. Luonnossa samoilun jälkeen olikin jo saunomisen aika. Sauna oli hieno ja löylyt leppoisia ja järven lämpöinen vesi helli iltauimareita. Aurinko alkoi painua mailleen ja järvimaisema oli taianomaisen rauhoittava.

Lasten ja nuorten elämysleiri 13.-17.7.2020

Aamulla olimme reippaina sovitusti heti kahdeksan aikaan päärakennuksella ottamassa vastaan ensimmäisiä leiriläisiä Terhin ja Samin kanssa.

Leirille osallistui 7-12-vuotiaita lapsia yhteensä 14. Leiri oli päivätoimintaa ja kesti maanantaista perjantaihin. Toiminta tapahtui ulkona pihapiirissä lapset jaettuna kahteen eri ryhmään. Ruokailut tapahtuivat sisätiloissa, jossa istumapaikat oli laitettu Koronarajoitusten mukaisesti. Ulkona ryhmissä mm. maalattiin ruukkuja, joihin kylvettiin herneitä, pelattiin ja leikittiin, rakennettiin majoja, vuoltiin makkaratikkuja, uitiin, rapsuteltiin lampaita, leikittiin koiran kanssa, siliteltiin kaneja ja ruokittiin kanoja. Ohjattua toimintaa oli sopivasti ja myös vapaata leikkiä ohjaajien valvovien silmien alla.

Saimme osallistua leirillä kaikkeen toimintaan ohjaajien apuna. Maalasimme viimeisenä iltana myös kiviä, jotka piilotimme pihapiiriin. Seuraavana päivänä lapset etsivät ne vihjeiden avulla ja saivat ottaa löytämänsä kiven joko muistoksi kotiin, tai piilottaa sen muiden iloksi uudelleen löydettäväksi. Idean toimme mukanamme kotiseudultamme, jossa Korona-ajan piristyksenä maalattuja kiviä on piiloteltu ympäri kaupunkia ja lenkkipolkuja.

Tutustuminen Könkkölään oli hieno ja inspiroiva kokemus. Könkkölä osoittautui juuri sellaiseksi monipuoliseksi luontolähtöiseksi toimintakeskukseksi, jossa toivoisimme tulevaisuudessa työskentelevämme. Meidän molempien tulevaisuuden suunnitelmat saivatkin taas lisää ideoita ja varmuutta siitä mitä haluamme tehdä. Luonto, eläimet ja Green Caren toiminta-ajatus tulee olemaan varmasti osana unelmien työelämää.

Könkkölässä oli ihanan leppoisa ja rento tekemisen meininki ja miljöö mitä kaunein. Sijainti hyvien kulkuyhteyksien varrella on toiminnan kannalta tärkeää. Komea hirsinen päärakennus ja molemmat saunat, kaunis järvimaisema, luonnon läheisyys sekä pihapiirin eläimet ja kaikki niiden mahdollistama toiminta tekee Könkkölästä kokonaisuudessaan monipuolisen paikan. Könkkölän pihapiirissä ja Köhniöjärven rannalla kulkiessa ei olisi uskonut, että Jyväskylän keskustaan oli vain muutaman minuutin matka.

Henkilökunta otti meidät lämpimästi vastaan ja jokainen vaikutti tekevän juuri omalaistaan työtä. Paikan henki oli erittäin positiivinen ja toiminta hienosti suunniteltua sekä toteutettua. Ehdottomasti voin suositella tutustumaan paikanpäälle minkälainen paikka Könkkölä on. Enkä laisinkaan tiedä mahtoiko vierailumme jäädä ainoaksi laatuaan.

-Mirkka & Mervi

Työkokeilijan kokemuksia Könkkölästä

Aloitin Könkkölässä juhannuksen jälkeen, koska kaipasin tekemistä arkeen kaiken sen kotona istumisen jälkeen. Sain paikan mediatiimissä ja voin sanoa, että aika on mennyt ihan liian nopeaan. Olen päässyt valokuvailemaan niin luontoa kuin eläimiä ja Könkkölän touhujakin, sekä käyttämään somea kuin siellä markkinointia, sillä se oli melko tuntematonta aluetta itselle. Lisäksi olen päässyt syventymään julisteiden ja kylttien tekoon, vaikkakin eihän se vaikeaa ole, mutta kuitenkin aina oppii uutta. Työkaverit on olleet mitä mahtavimmat ja juttua on riittänyt erittäin paljon. Parasta on kuitenkin ollut se rauhallisuus mikä Könkkölässä vallitsee! Heinäkuun ajan sai käydä silittelemässä lampaita, jotka olivat oikein terapiaeläimiä. Olen saanut myös tarpoa metsässä aina kun aikataulu sen on sallinut ja on itse jaksanut, mikään ei ole parempaa kuin rauhallinen käpsyttely metsässä.

Itselläni alkaa biologian opinnot Jyväskylän yliopistossa, mutta jään ehdottomasti kaipaamaan Könkkölän rentoa fiilistä ja mukavia työkavereita!

∿ Jenna ∿    

Könkkölän tilan historia osa 3: Kunnallistekniikan museo

Olemme tulleet Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarjan kolmanteen ja sen viimeiseen osaan. Blogisarja on käynyt lävitse kahdessa ensimmäisessä osassa Könkkölän tilan synnyinhistoriaa ja rakentumista aina 1800-luvun Köhniön korpimetsä-ajoista tilan päärakennuksen harjakaisiin ja Könkkölän sähkölinjan vetoon syksyllä 1949.

Blogisarjan päätteeksi Kunnallistekniikan museo avautui vuonna 1984, mutta ennen sitä esittelen muutaman muun Könkkölän tilan pihapiiriä palvelevan rakennuksen tarinan, jotka Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörk vuosien saatossa keräsi Jyväskylän kaupungin alueelta Könkkölän tilalle.

Könkkölän tilan ehdottomasti kaunein helmi yhä tänäkin päivänä on vanha kaivokoppi, joka siirrettiin Könkkölän tilan pumppukaivon kansiston suojaksi vuonna 1963. Kaivokopin historia ulottuu aina vuoteen 1869, jolloin se toimi Jyväskylä Kirkkopuistossa alun perin yhtenä hevosten juottoon tarkoitettujen kaivojen kaivokoppina.

Koppi oli siirretty Kirkkopuistosta 1940-luvun tienoilla Kunnalliskodin Pitkäkatu 1:seen muiden rakennusten joukkoon palstaviljelijöiden työkaluvajaksi. Sieltä kaivokoppi siirrettiin vuonna 1961 muutamaksi vuodeksi Syrjälän keskusvaraston alueelle, josta Taito Mörk nappasi kopin mukaansa. Koppi oli siihen aikaan kehnossa kunnossa: kopin räystäällä ollut koristeleikkauksilla sahattu tuulilauta oli paikoitellen rikki ja räystään alla olevia käyriä koristekannattimia puuttui.

Vuosien 1963-67 välillä kaupungin puutyöpajan puusepät tekivät kaivokoppiin talkootyönä uudet samanlaiset koristelaudat ja kannattimet särkyneiden kohtien paikalle. Suomen Väri- ja vernissatehtaan myymälä Kilpisenkadulta lahjoitti vaaleankellertävän seinämaalin, mikä oli kutakuinkin kaivokopin alimmaisen värikerroksen näköinen, sekä vihreän kattomaalin peltikattoon. Päärakennuksen sokkelista jääneistä kivistä tehtiin kopille sokkeli, jolle kaivokoppi saatiin tanakasti pystytettyä.

***

VR:ltä saatiin oma Könkkölän seisake vuoden 1953 lopulla. Tällöin paikallisliikenteen junat pysähtyivät tarvittaessa Könkkölän kohdalla. Seisake oli nähtävästi suht’ vähäisellä käytöllä, sillä se poistettiin muutaman vuoden kuluessa käytöstä.

***

Taito Mörk ehdotti Könkkölätoimikunnalle uniikin ja yksilöllisen Sillanpääntilan vanhan vilja-aitan siirtoa Aholaidantie 3:sen tontilta Könkkölän tilalle. Mörkillä oli jo tuolloin haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla ja siksi Mörkin mielestä vanha-aitta rakennus täydentäisi tyylillään hienosti Könkkölän tilan aluetta.

Aitta purettiin ja rakennettiin uudestaan hirsi kerrallaan vuoden 1968 seiniä ja vesikattoa myöten valmiiksi, niin että harjannostajaiset pidettiin heinäkuun puolessa välissä samaisena vuonna. Aitan permanto rakennettiin1969 kesällä ja 1973 Mörk alkoi ajamaan asiaa, että aittaan täytyy saada välipermanto, jolloin tilaa saadaan lisää. Suunnitelma valmistui arkkitehti D. Salmelan toimesta helmikuussa 1974 ja välipermannon rakensi talo-osasto kesän 1974 aikana.

***

Kesän 2020 aikana Sillanpään vilja-aittaa on kunnostettu ja entisöity mm. maalaamalla ja vaihtamalla vanhoja, lahonneita hirsiä uusiin.

***

Luhtiaitta poikkeaa muista Könkkölän tilan aitoista, koska se on rakennettu Könkkölän tilalle vuonna 1964 varta vasten tarpeeseen. Könkkölän tilan toiminta laajeni vuosien saatossa, joten majoitukseen ym. säilytystarpeeseen rakennettiin luhtiaitta. Kaksikerroksisen aitan ja sen sijoituspaikan suunnitteli kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen.

Luhtiaittaan tarvittavat hirret saatiin kaupungilta entisestä Maatalous Osake -pankin kiinteistöstä, Asemakatu 3:sta. Kattotiilet ja muu puutavara saatiin purettavista Nisulan pienasuntorakennuksilta Kisakadun varrelta. Rakennusmateriaalit olivat siis pääsääntöisesti kierrätysmateriaalia sekä rakennustyöt tehtiin suuremmilta osin jälleen talkootyönä.

Könkkölän tila täydentyi jälleen uudella aitta rakennuksella 1974, kun Mannilan aitta pystytettiin Könkkölän tilan rautatien puoleiselle sivulle. Könkkölätoimikunta anoi kaupunginhallitukselta etu-Palokan Mannilan tilalta Saarijärventien länsipuolella Tuomiojärventien varrella olevaa aittaa. Kuten Sillanpään vilja-aittakin, niin Mannilan aitta oli myös tyyliltään yksilöllinen ja lajissaan viimeisiä Jyväskylän kaupungin alueella.

Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörkillä oli Könkkölän tilan alkuajoista vuodesta 1948 asti haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla. Mörk keräsi ja kokosi työnsä ohella keskusvarastonhoitajana kunnallistekniikkaan liittyvää esineistöä. Ajatus mahdollisesta museotoiminnasta tuli julki jo 1960-luvulla ja heinäkuussa 1975 Könkkölätoimikunta päätti, yleisestä vastustuksesta huolimatta, että Jyrätalli ja Sillanpään vilja-aitta jätetään kokonaan museotarkoitukseen ja sen luonteisten asioiden varastointiin.

Kunnallistekniikan museon esineiden keruu, puhdistus ja näyttelyrakentaminen saatiin valmiiksi vuonna 1984. Esineistö siirtyi Keski-Suomen museolle ja tämän myötä museoalue perustettiin.

Kunnallistekniikan museossa on esillä mm. Jyväskylän kaupungin katurakentamiseen liittyvää esineistöä monen vuosikymmenen ajalta. Esineet kertovat tarinaa kaupungin kunnallistekniikan kehityksestä. Sillanpään vilja-aitassa on esillä kivi-, sähkö- ja pajatyötä sekä rakennusalaa esittelevää välineistöä. Jyrätalli kertoo oman tarinansa viemäri- ja vesijohtotöistä sekä sementtivalimosta. Alueella esitellään myös palotointa, puutarhaosastoa, viemäröintiä, betoni- ja kivilouhintaa sekä hevosliikennettä.

***

Kunnallistekniikan museo on jälleen avoinna yleisölle kesällä 2021.

***

Tässä oli kolmiosainen Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarja, joka läpileikkasi Könkkölän tilan rakennusvaiheita aina 1800-luvun Köhniön korpimetsistä Jyväskylän Kunnallistekniikan museon perustamiseen aina vuoteen 1984. Blogin teksti pohjaa Heta kopran tekemään opinnäytetyöhön vuodelta 2016, jonka lähdeaineistona on käytetty mm. Janne Haikarin ”Kypärämäki ja sen väki” kirjaa, Keski-Suomen museon arkiston Taito Mörkin muistiinpanoja vuosilta 1977-1984 sekä Könkkölätoimikunnan pöytäkirjoja vuosilta 1948-1985. Tarkemmin opinnäytetyön lähdeaineistosta saa tiedustella Heta Kopralta.

Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan kirjoittaja on luonto-, ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhdistysten aktiivi ja aktivisti sekä vapaaehtoistoimija Heta Kopra.

Könkkölän tilan historia osa 2: Könkkölän tila

Tämä on Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan toinen osa, joka esittelee Könkkölän pihapiirin ensimmäisten rakennustöiden vaiheita.

Jyväskylän kaupunki luovutti Könkkölän tilan sen uusille omistajille toukokuussa 1947. Yhdistysten ja ammattijärjestöjen jäsenet olivat hankkineet Könkkölän alueen virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettopaikakseen.

Könkkölän tilan rakennustyöt alkoivat talkoovoimin tien tekemisellä Vesangantieltä nykyisen rantasaunan luo. Alkuperäisen tieuran erottaa edelleen maastosta Könkkölän pihapiirissä. Vanha tiepohjan pätkä laskeutuu Vesangantieltä nykyisen Lumo-polun alkuun. Tietyöt, kuten kantojen ja kivien raivaus, tehtiin valtaosin käsin niin kuin monilla muillakin sen ajan rakennustyömailla, koska työkoneita oli harvakseltaan käytössä. Isoimpia kiviä räjäytettiin ja soraa kuskattiin tietä varten kuorma-autolla sorakuopalta.

***

Könkkölätoimikunta hoiti Könkkölän hallintoa ja juoksevia asioita helmikuusta 1948 aina vuoteen 2015 asti.

***

Tien valmistuttua ajokuntoon aloitettiin miesten saunan perustusten kaivu ja sokkelin teko. Miesten sauna rakennettiin historian saatossa peräti kahteen kertaan. Alkuperäinen miesten sauna valmistui lokakuun lopulla vuonna 1947. Heinäkuussa 1960 salamaniskusta alkunsa saanut tulipalo vaurioitti saunaa, mutta varsinaisesti sauna paloi perustuksiaan myöten kesäkuussa 1975. Palon syyksi todettiin kovasta käytöstä aiheutunut ylikuumeneminen. Uusi sauna, nykyisin rantasaunana tunnettu, rakennettiin kaupungin kustantamana vielä samana kesänä.

Myös naiset saivat oman saunansa kevättalvella 1948. Sekä miesten että naisten saunat rakennettiin hirrestä. Jyväskylän kaupunki lahjoitti Kunnantyöläisten ammattiosastolle 1500 metriä hirttä ja kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaa piirsi ja suunnitteli molemmat saunarakennukset.

Miesten saunan eteen rakennettiin uimalaituri vuonna 1953, joka purettiin ja rakennettiin uudestaan kaupungin toimesta vuonna 1969. Rantaan rakennettiin myös venetalas, jonka piirsi talorakennusosastolla rakennusmestari Lauri Vasama kaupungin keskusvaraston johtajan Taito Mörkin antaman luonnoksen pohjalta. Venetalaan katto katettiin alunperin päreillä mutta uusittiin vuonna 1974 huopalevyllä.

Könkkölän tilan toiseksi suurin rakennus, höyryjyräntalli, siirrettiin Könkkölään vuonna 1947 silloisen Lutakon sähkölaitoksen alueelta. Tallirakennus toimi 1940-luvulla ensimmäisinä kesinä mm. oleskelusuojana, varastona sekä kokoontumis- ja yöpymispaikkana.

***

Könkkölän tilan päärakennus rakennettiin talkootyöllä vuonna 1949.

***

Könkkölän tilan päärakennuksen rakennuspiirustukset laati kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaa. Päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin huhtikuussa vuonna 1949. Harjannostajaisia vietettiin jo toukokuussa ja päärakennus valmistui marraskuun 1949 loppuun mennessä. Rakentaminen tapahtui edelleen talkoilla, Könkkölä toimikunnan toimintakertomuksen mukaan kahtena iltana viikossa eli keskiviikkoisin ja torstaisin.

Päärakennuksen sokkelikivet saatiin puretusta Rantapuiston paviljongista. Hirret olivat alunperin sahattu Kypärämäen koulun rakentamista varten, mutta ne päätyivätkin Könkkölän tilan päärakennuksen seinähirsiksi kaupungin valtuuston myöntämien määrärahojen avustuksella silloiselta kaupungin Sahantilin varastolta. Sähkölinja vedettiin syksyllä 1949 Kypärämäestä Rimminsuolle ja sieltä edelleen Könkkölään.

Könkkölän kolmiosainen ”Historian havinaa” -blogisarja jatkuu osalla 3: Kunnallistekniikan museo. Osa 3 julkaistaan elokuun 2020 alussa.

Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan kirjoittaja on luonto-, ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhdistysten aktiivi ja aktivisti sekä vapaaehtoistoimija Heta Kopra.

Könkkölän tilan historia osa 1: Köhniön korpimetsät

Keski-Suomen museon ylläpitämä Jyväskylän kunnallistekniikan museo Könkkölän tilan pihapiirissä ei ole valitettavasti auki kesällä 2020. Tästä johtuen haluamme tarjota kaikille Könkkölän tilan Omenapuunjuurella-blogin lukijoille kolmiosaisen Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarjan, joka käy lävitse Könkkölän tilan synnyinhistoriaa aina Köhniön korpimetsistä Jyväskylän Kunnallistekniikan museon perustamiseen asti.

Kuva 1: ”Olipa kerran.. ja kauan sitten.. Jyväääskylässä Köhniön alueen korpimetsät.”

Köhniön korpimetsät toimivat 1700- ja 1800-luvuilla kaupunkilaisten laidun- ja kaskimaina. Kaskeamista tosin haittasivat metsäalueen mäet, kivinen maasto ja suot. Siltikin Kypärämäen takamaat tarjosivat mahdollisuuden kaskiviljelyn ja karjanhoidon pienimuotoiseen harjoittamiseen kaupunkilaisten varsinaisen elinkeinon rinnalla. Kaskeamista harjoitettiin Köhniöjärven ympäristössä sekä Rimminkorpea ja -suota ympäröivissä metsissä ainakin 1860-luvulle asti. Edellä mainittu alue vastaa nykyisin suurinpiirtein Killerin raviradan, Kortemäen asuinalueen ja Laajavuoren laitamille ulottuvia maisemia. Köhniönjärven ja Laajavuoren välillä oli vielä 1700- ja 1800-luvuilla järeää metsikköä, upottavia rämeitä ja Köhniön korpimetsää.

Kaksituhattaluvun Green Care -keskus Könkkölä ry:n Könkkölän tila asettuu Köhniönjärven rannalle, lähelle Köhniön asuinaluetta, joka on osa Kypärämäen kaupunginosaa. Kypärämäen kaupunginosa perustettiin Jyväskylän kaupunginvaltuuston hyväksynnällä vuonna 1940 kesäkuussa. Nykyisen Kypärämäen maa-alue kuului lähes kokonaisuudessaan kaupungin alueeseen jo Jyväskylän kaupungin syntyessä vuonna 1837.

Köhniön alueen korpimetsien raivaaminen aloitettiin kesällä 1948, kun Valtion metallitehdas, sittemmin Jyväskylän Valmetin Rautpohjan tehdas otti kevään 1948 aikana yhteyttä Jyväskylän kaupungin hallitukseen omakotialueen perustamiseksi tehtaan työntekijöille. Uuden asuinalueen asemakaava ja tonttijaon yhteydessä kesällä 1940 Kypärämäki muistutti tulevien kaupunkisuunnitteluperiaatteiden mukaista metsäkaupunkia, luonnonläheistä aluetta, joka oli eristetty teollisuus ja liikennealueista.

Samoihin korpimetsän maisemiin alkoi rakentumaan myös tuleva Jyväskylän kaupungin työntekijöiden kesäkoti. Jyväskylän kaupunginvaltuusto luovutti Könkkölän sen uusille omistajille 27.5.1947 ja rakennustyöt alkoivat välittömästi.

Nykyisen Könkkölän tilan rakennusvaiheisiin tutustutaan osassa 2: Könkkölän tila, mutta palataanpa vielä tällä erää takaisin Köhniönjärven rannoille 1900-luvun alkupuolelle.

***

Könkkölän torppaa, silloista Mustamäen tilaa asutti torppari ja vaihdemies Johan Lintinen 1940-luvulla.

***

Kuva 2: Kaksituhattaluvun Green Care keskus Könkkölä ry:n Könkkölän tila sijaitsee edelleen samoilla sijoillaan Köhniönjärven rannalla, Vesangantien varrella.

Vuonna 1912 ilmestyneessä Jyväskylän seudun matkaoppaassa mainitaan Könkkölän torppa ensimmäistä kertaa: ”..Köhniöjärven rannalla ..on Könkkölän torppa. Harmaine somaan sikermään järjestettyine asuin-, karja-, ja talousrakennuksineen, tuon kauniin metsäjärven rannalla on tämä torppa tyypillinen kuva keskisuomalaisen takamaa-eläjän idyllisestä pienkodista.”

Sittemmin Könkkölän torppaa mainitaan asuttaneen torppari ja vaihdemies Johan Lintinen ennen toista maailmansotaa. Torppari Lintinen vuokrasi ja viljeli silloista Mustamäen tilaa vuonna 1941, jolla Könkkölän torppa tuolloin sijaitsi. Vuonna 1941 Lintinen kaavaili torppaa omaksi mutta ei vastoin toivettaan saanut korkeimman oikeuden päätöksellä lupaa lunastaa torppaa itselleen. Lunastusoikeuden rauettua Torppari sai Jyväskylän kaupunginhallitukselta muuttoaikaa pois torpasta vuoden 1943 maaliskuuhun asti. Lintinen ei pystynyt toteuttamaan muuttoa irtisanomispäivämäärään mennessä, joten kaupunginvaltuuston tekemällä päätöksellä hänen sallittiin asua Könkkölän torpassa vuokravapaasti aina vuoden 1943 loppuun. Edelleen 1943 jälkeen kaupunginhallitus ei halunnut pakkotoimenpitein häätää Lintistä pois vaan salli hänen asua ja viljellä ympärillä olevia peltoja vuosittain määrättävää vuokraa vastaan. Torppari ja vaihdemies Lintinen asutti Könkkölän torppaa vielä runsaat seitsemän vuotta aina vuoteen 1948 loppuun, kunnes hän kaupunginvaltuuston suostumuksella otti tilan rakennukset mukaansa sekä lisäksi muuttokustannusten korvauksena 300 000 Suomen markkaa.

Jo vuotta ennen, torppari Lintisen haikaileman lunastusoikeuden rauettua, anoi Jyväskylän kunnantyöläisten ammattiosasto syyskuun 20. 1940 päivätyssä kirjeessä Jyväskylän kaupunginhallitukselta kesäkodin rakentamispaikkaa. Jyväskylän kaupunginvaltuusto käsitteli anomuksen tammikuun 24. 1941 pidetyssä kokouksessa ja päätti vuokravapaasti luovuttaa kunnantyöläisten ammattiosastolle tarkoitukseen kymmenen vuoden ajaksi 1200 neliömetrin suuruisen tontin Köhniönjärven ja Vesangan maantien väliseltä alueelta, nykyisen Könkkölän tilan hirsisaunan tienoilta. Kesällä 1941 Suomen talvisodan etenemisen myötä ammattiosaston kesäkodin rakentaminen estyi ja vuokrasopimus jäi tekemättä vielä tuossa vaiheessa.

Jyväskylän kaupunginvaltuusto luovutti Könkkölän tilan alueen sen uusille omistajille toukokuun 27. päivä vuonna 1947. Syntymässä olevan Könkkölän tilan alue oli vuoden 1940 anomukseen verrattuna kasvanut 1200 neliömetristä 4,25 hehtaariin. Könkkölän tilukset siirtyivät kokonaisuudessaan tuon ajan ammattijärjestöille yhteishallittaviksi: Jyväskylän Kunnantyöläisten ammattiosasto ry:lle, Jyväskylän kaupungin viran- ja toimenhaltijat ry:lle sekä Jyväskylän kunnallisvirkamiesyhdistys ry:lle. Edellä mainittujen yhdistysten ja ammattijärjestöjen jäsenet ottivat Könkkölän alueen virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettopaikakseen.

***

Jyväskylän kaupunginvaltuusto luovutti Könkkölän tilan sen uusille omistajille 27. toukokuuta 1947.

***

Könkkölän tilalla alkoivat rakennustyöt talkoovoimin välittömästi toukokuussa 1947. Sotavuosia seurasi tarvikkeiden säännöstely, jonka johdosta edes perustarvikkeita ei ollut aina riittävästi saatavilla. Valtaosa rakennustyöstä oli tehtävä omin voimin lapiolla, kirveellä ja rautakangella, ilman koneiden apua. Könkkölän rakentamisen yhteydessä talkoolaisina oli monen alan ammattilaisia Jyväskylän kaupungin työntekijöiden kautta, joten esimerkiksi sähkötyöt ja muuraaminen teetätettiin toki aina alan ammattilaisilla. Monella oli myös sotavuosien jälkeen oman talon rakennus käynnissä, joten työläisillä piti kiirettä töiden, oman talon, kenties vielä naapuriavun ja Könkkölän tulevan kesäkodin rakentamisen myötä. Talkoohenki oli vireimmillään paitsi Könkkölässä myös kansakunnan kesken.

Kuva 3: Könkkölänkin tilan rakennustöitä tehtiin pitkälti talkoohengen voimin lapiolla, kirveellä ja rautakangella, ilman koneiden apua.

Könkkölän kolmiosainen ”Historian havinaa” -blogisarja jatkuu osassa 2, otsikolla Könkkölän tila. Osa 2 julkaistaan heinäkuun 2020 puolessavälissä.

Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan kirjoittaja on luonto-, ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhdistysten aktiivi ja aktivisti sekä vapaaehtoistoimija Heta Kopra.

Piha-tiimin vierailu Viherlandiassa

Kävimme keskiviikkona Viherlandiassa kokeilemassa taimien istuttamista. Saimme istutettavaksi pieniä orvokkien taimia, joita loppujen lopuksi taidettiin istuttaa noin 4000 kappaletta. Taimet viihtyvät viileässä, joten kasvihuoneessa oli +12 astetta lämmintä. Pääsimme myös hinnoittelemaan ja täyttämään amppeleita.

Pajalaisista moni on kiinnostunut puutarhanhoitoon liittyvistä töistä. Heillä oli tilaisuus ottaa oppia ammattilaiselta kyselemällä ja tarkkailemalla istutustaktiikkaa ja omaksua heidän tietotaitoa.

Itse olen ammatiltani ympäristönhoitaja, jonka monet yhdistävät puutarhuriksi. Minä raivaan metsää ja etsin liito-oravan kakkaa (jota itseasiassa voisi Könkkölän lähimetsästä käydä etsimässä), rakennan pitkospuupolkuja ja opettelen tunnistamaan lintuja äänistä. En istuta orvokin taimia kasvihuoneessa, mikä kuuluu enemmän puutarhurin tehtäviin ja huomasinkin, että minulle se ei ollut viihtyisä ympäristö.

Onneksi pajalaiset pitivät reissusta enemmän, kuin minä. 😀 He saivat uusia oivalluksia ajatellen mahdollisesti tulevaa työkenttäänsä.

-Minna-

Luonnon materiaaleja ja luovuutta LuoMa-pajalla

Pääsin syksyksi Könkkölään LuoMa-pajan mukaan sosionomiharjoittelijana. Kiitos Piritta, että otit minut työpariksi. 

LuoMa-pajalla oli mukava samanhenkinen porukka, löysimme nopeasti yhteisiä keskustelun aiheita ja tuntui, että kaikki pääsivät hyvin juttuun mukaan. Satunnaiset vierailijatkin muilta pajoilta otettiin lämpimästi vastaan. 

IMG_20191121_145521

Pajalla kerättiin ja työstettiin erilaisia luonnon materiaaleja. Muun muassa lampaan keritseminen, villan karstaaminen ja vesi- ja neulahuovutus kuuluivat syksyn tehtäviin. Lopputuloksena valmistui villapohjallisia ja korvakoruja myytäväksi. 

Ihanat tuoksut valtasivat työhuoneen, vuoroin tuoksui tonttuihin käytetty tervanaru, männynkäpyjen pihka ja kranssien kuusenoksat. Pajan syksyyn sisältyi ideointia, kokeiluja, oivalluksia ja upeita lopputuloksia. Työskentelyhuoneemme seinät ja ikkunat täyttyivät ihanista koristeista, joita pajalaiset valmistivat. Joku sanoikin, että huoneesta tuli pikkuhiljaa LuoMan näköinen. Myös juhlasali sai hienot koristeet, muun muassa koko Könkkölän väen yhteistyössä askartelemat perinteiset olkihimmelit. 

IMG_20191114_101516 IMG_20191128_143605

Yhteisen pöydän äärellä käsillä tehdessä keskusteltiin toisinaan elämän suurista asioista, toisinaan taas kevyempiä arjen asioita. Välillä työhön keskittyessä omat ajatukset saivat tilaa ja huoneessa oli hiljaista, saattoi kuulua vain neulahuovutuksen tasainen rauhoittava ääni tai joulun lähestyessä jouluinen musiikki.  

Luovuus heräsi ja inspiraatiota riitti kotiinkin vietäväksi, useampi pajalainen kertoikin jatkavansa samojen töiden parissa kotona pajan loputtua. Syksyyn Könkkölässä sisältyi elämyksiä ja oivalluksia, sekä mielenkiintoisia keskusteluja. Kiitos, että sain olla mukana!  

IMG_20191126_141840

Piitu 

Nuoren ohjaajan kokemuksia Könkkölästä

Polkuni Könkkölässä alkoi vuoden 2018 keväällä, kun hyppäsin mukaan Fauna-pajaan. Enpä osannut silloin ajatella, mihin lampaiden rapsuttelu (lampaat on nykyään mun lempieläimiä, kiitos faunan) ja eläinten hoitaminen minut johtavatkaan. Tällä hetkellä nimittäin olen ollut ”talossa” puolitoista vuotta, ensin työkokeilussa ja sitten palkkatuella palkattuna.

WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.40.52 (1)  WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.40.14

Fauna-pajan päätyttyä hyppäsin mukaan mediatiimiin, jossa aloin yhdessä Annan kanssa kehittämään ihan uutta teatteriaiheista pajaa Könkkölään. Kehittely ja suunnittelutyö veivät siihen pisteeseen, että aloin laittamaan apurahahakemuksia tulille lokakuussa 2018. Ja booom! Helmikuussa 2019 tuli tieto, että Taike eli Taiteen edistämiskeskus oli myöntänyt Könkkölälle apurahan teatterityöpajan järjestämiseen! Apurahalla saatiin palkattua kaksi ammattinäyttelijää Teatterikoneelta ohjaamaan pajan sisältöä sekä vuokrattua heidän tilaansa, jotta tuleva paja pääsisi esityksen esittämään oikealla lavalla. Hitsi mikä fiilis oli kun apuraha myönnettiin! Ekaa kertaa ikinä olin käytännössä tekemisissä rahoituskuvioiden kanssa ja läpi meni. Sen jälkeen alkoikin pöhinä, piti opetella mitä on valmentaminen työmenetelmänä sekä opetella kaikkea kuntouttavasta työtoiminnasta, typistä, te-toimistosta, työtoiminnan käytänteistä, lomakkeista ja yhteistyöstä. Tulisihan mulla syksyllä olemaan ihan oma paja hoidettavana.

WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.36.08  teatteripaja_blogiin

Elokuu saapui ja kesän aikana olin saanut haalittua kasaan 10 teatterityöpajalaista. Kun ensimmäinen pajapäivä koitti, mua jännitti varmasti yhtä paljon, kuin pajalaisia! Paljon ensimmäisen viikon aikana puhuttiinkin yhdessä jännittämisestä, sen sietämisestä ja siitä, että miten meitä kaikkia välillä jännittää. On ihan okei jännittää uusia asioita. Sitten päästiinkin siihen vaiheeseen, että ryhmä alkoi työstämään esityksen teemaa. Esitys tehtiin devising-menetelmällä eli ennalta määrättyä käsikirjoitusta ei ollut, vaan esitystä lähdettiin luomaan pajalaisten omista ajatuksista käsin. Mikä kiinnostaa, mikä puhututtaa, mihin halutaan ottaa kantaa? Eikä aikaakaan, kuin käsissämme oli pajalaisten itse kirjoittama käsikirjoitus! Kohtausten ja läpimenojen edistyessä, tulimme Teatterikoneen ohjaajan kanssa siihen tulokseen, että myös minä tekisin pieniä täyterooleja esityksessä, joten kun esityspäivät lähestyivät, olin pajalaisten kanssa yhdessä verhoissa jännittämässä muistanko vuorosanani. Esitykset menivät valtavat hyvin ja ensimmäisessä esityksessä katsomo oli tupaten täynnä, iso kiitos kaikille jotka olitte meitä katsomassa!

IMG_6420_edit

Nyt on teatterityöpajakin taputeltu ja enää on edessä loppuraportointi apurahan myöntäjälle, sitten minun Könkkölän matkani päättyy näiltä osin. Mitä minulle jäi sitten tästä kaikesta käteen? Kaikkien käytännön asioiden oppimisen lisäksi, opin enemmän verkostoitumisesta, sain itsevarmuutta ohjaajana ja opin luottamaan omaan ammattitaitooni. Opin myös sen, että aina ei tarvitse hötkyillä, vaan joskus voi juoda kupin teetä ja antaa asian hoitua omalla painollaan.  Paljon sellaistakin opin, mitä en olisi uskonut oppivani. Nyt osaan rakentaa lammasaitausta, tiedän mihin kaikkeen kananmunankuorirouhetta voi käyttää, osaan röyhtäyttää vatsakipuista vauvalammasta ja tiedän mikä on TT3-lomake.

WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.34.05

Terkuin,

Pauliina tai tuttavallisemmin Pave

Teatterityöpajasta

Könkkölässä alkoi elokuussa uusi Teatterityöpaja yhteistyössä Teatterikoneen kanssa. Paja on suunnattu alle 29-vuotiaille työttömille nuorille aikuisille, joita kiinnostaa teatteri. Aikaisempaa kokemusta teatterista pajalle tultaessa ei tarvinnut olla, vaan pajalla lähdettiin liikkeelle ihan perusjutuista; opeteltiin improvisaatiota, kohtausten luomista ja käsikirjoittamista.
20190919_121555

Paja aloitettiin tekemällä itselle säilytyslaatikot, johon voi tulevaisuudessa kerätä esitykseen tulevan oman rekvisiitan sekä puvustuksen. Ekalla viikolla pääsimme myös käymään Jyväskylän Kaupunginteatterin kulisseissa, päästiin näkemään tulevan esityksen puvustusta sekä päähineitä, seikkailtiin rekvisiittavarastossa ja äänimiehen työskentelytiloissa. Toisella viikolla alettiin opettelemaan improvisaatiota; mitä kaikkea onnistunut improvisaatio vaatii ja saatiin hassutella improharjoitteiden parissa.

 

Sitten päästiinkin jo itse asiaan, eli esityksen teeman pohtimiseen ja päättämiseen. Pajalaisille annettiin tehtäväksi etsiä itseä kiinnostavia luontoaiheisia runoja tai tekstipätkiä, tehtiin niistä mindmap ja niiden ajatusten pohjalta alettiin ideoimaan kohtauksia.

Tekemisen ohella ollaan keretty myös viettämään aikaa Könkkölän ympäristössä, käytiin saunassa, grillailtiin ja oltiin luonnossa. Ajatus lentää heti erilailla kun pääsee luonnon äärelle harjoittamaan luovuuttaan!

Tällä hetkellä pajalla vallitsee täysi tohina, kun jokainen sai vihdoin omat tulostetut käsikirjoitukset kouraan ja pääsee harjoittelemaan omia repliikkejään! Valmiin tuotoksen voit nähdä 15.10. Juomatehtaalla ilmaiseksi. Toivottavasti nähdään siellä!

20190822_153600

-Pauliina