Aikani Könkkölässä

Kun aloitin Green Care Könkkölässä noin vuosi sitten, oli elämäni yhtä vuoristorataa ja arkirytmini aivan hukassa. Olin käynyt muutamilla työpajoilla aikaisemmin, mutta olin aina palannut samaan pisteeseen. Kun aloitin Könkkölässä niin en osannut oikein odottaa muuta kuin ”normaalia työkkärin vaatimaa työpajaa”. Yllätyin kuitenkin positiivisesti jo muutaman ensimmäisen päivän aikana, miten omanlainen meininki ja yhteisö koko Könkkölä oli. Ensimmäistä kertaa koskaan jopa odotin seuraavaa päivääni työpajalla ja ihmisten näkemistä siellä. 

IMG_20180913_104819_Bokeh

Mitä pidempään Könkkölässä olin ja tutustuin ihmisiin, näin miten hommat sujuivat ja kuinka ohjaajat oikeasti välittävät jokaisesta ihan omana itsenään. Alkoi tuntua, että olin vihdoinkin löytänyt sen paikan, missä saan kasattua elämääni ja aloitettua kokonaan uuden luvun kaikessa. Enkä ollut väärässä! 

Könkkölä tarjosi minulle tukea ja turvaa ja ymmärrystä joka ikisellä hetkelläkun sitä tarvitsin. Se auttoi minua keskittymään tulevaan, vaikka nykyhetkenä olikin vaikeaa. Könkkölän kautta sain vihdoin tunteen siitä, että osaan asioita ja sain kontakteja mitä kautta voisin työllistyä ja edetä elämässäni. Könkkölä ei siis todellakaan ollut vain pelkkä ”normipaja” mitä pelkäsin, vaan Könkkölä oli turvallinen yhteisö ja perhe, joka kantoi eteenpäin, kun elämä potki päähän ja oli vaikeaa. 

img_20180724_123636-e1554201572789.jpg

Olen kiitollinen kaikesta mitä sain Könkkölän kautta ja olenkin juuri työllistymässä vuoden pitkän urakan ja yrittämisen jälkeen. Uskon, etten olisi pystynyt siihen vielä vuosiin ilman mahtavaa yhteisöä ja ohjaajia.  

Suosittelen Könkkölän toimintaa jokaiselle, joka on eristymässä tai on jo syrjäytynyt. Könkkölästä saa juuri oikeaa tukea ja ohjausta ja toimintaa mitä ei muualta löydy. 

IMG_20181023_125842__01

Mainokset

Paavon mietteitä Könkkölästä

image001.jpg

Olen Paavo, 4 vuotias Pyrenneittenmastiffi. Hienommalta nimeltäni Cesar, mutta Paavo tuntuu paremmalta suomalaisen kielelle ja kuulemma näytän Paavolta enkä Cesarilta. Isoksikin minua usein siunaillaan ja onhan tuota elopainoa jo lähemmäs 70 kiloa kerääntynyt, nyt kun olen jo aikuinen. Pääkin on kuulemma tosi iso, yhden pienen koiran kokoinen. Ja sydän, se on minulla tosi iso. Kaikki ihmiset mahtuvat minun sydämeeni koosta, iästä tai kansallisuudesta riippumatta. Siksi emäntä kutsuukin minua sydänten valtaajaksi.

Tammikuussa 2018 emäntä pääsi Könkkölään työhönvalmennukseen ja minäkin sain ”työpaikan”. Emännällä työt ovat jatkuneet tähän päivään asti ja siitäkös olemmekin iloisia. Nykyään hän toimii Könkkölässä Verso-tiimin ohjaajana. Myös minulle on siunaantunut monenlaista tehtävää vuoden varrella. Könkkölässä on aivan ihania ohjaajia, pajalaisia ja monenlaisia vieraita. Aina siellä vieraillessani saan valtavasti rapsutuksia ja pusuja. Kun omaan hyvin rauhallisen luonteen niin kaikkien on helppo lähestyä minua. Joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka vähän pelkäävät minua. Silloin vilkaisen heitä vain lempeästi ja annan olla. Emännän mielestä en aina ole rauhallinen. Eikä aina tarvitse ollakaan, ainakaan siinä vaiheessa, kun emännän kanssa kaarran autolla Könkkölän pihaan. Silloin innostun niin kovasti, että laitan koko auton heilumaan. Tiedän, että kaikki ihanat ihmiset odottavat minua rapsutuksineen.
Mutta palataanpa niihin työasioihin sitten…
image003

Kotona minulle rakennettiin tällainen viime talvena ja heti laitettiin Könkkölässä töihin. Fauna-tiimi sai opetella vetovaljaiden päälle pukemista sekä aisojen ja ahkion kiinnitystä. Niin sitä sitten lähdettiin Köhniöjärven jäälle retkeilemään. Minä sain kuljettaa puut ja tietenkin makkarat. Ja tänä talvena olin Polku-tiimin apuna puutöissä. Niin vaan siirtyi koivupöllit meikäläisen voimalla ahkiossa metsästä puuliiterille. Nuotiopaikalla sain vähän hengähtää ja nauttia auringonpaisteesta yhdessä pajalaisten kanssa.
image005
Minä tykkään kovasti olla ulkona ja siksi Könkkölä onkin niin kiva paikka. Eikä pieni lumipyry meikäläistä haittaa. Ihan hyvin voin kodan edessä olla vartioimassa, ettei yhtään makkaraa pääse livahtamaan suuntaan tai toiseen ilman minun huomaamattani. Jos makkarat jää muilta vartioimatta… niin kyllä minä ne hoitelen.
image007
Kesä alkoi aika lämpöisesti ja turkki alkoi tuntumaan kuumalta. Onneksi Fauna-tiimiläiset pitivät minulle Beauty Spa -päivän. Ensin turkin trimmaus, pesu ja kynsien leikkaus. Ja osasinpa olla taas niin rauhallisesti ja kiltisti. Faunalaiset saivat hyvää harjoitusta eläimen käsittelystä ja hoidosta ja minä sain kevyemmän turkin.

image009

Kesällä Könkkölässä oli monenlaista väkeä ja tapahtumia. Lastenleireillä olin kuulemma leirin paras asia, vaikka vain olin ja otin kaikki ihanat pienten ihmisten rapsutukset vastaan. Maahanmuuttaja ryhmälle olin vähän uudenlaisempi kokemus. Monissa maissa koira ei ole samassa asemassa kuin Suomessa. Osa hieman pelkäsikin, mutta minä pysyin rauhallisena. Pian kaikki huomasivat, että minä kuulun Könkkölän kalustoon.
Aika monissa jutuissa olen saanut olla mukana Könkkölässä. Välillä käy vierailijoita, jotka toivovat minun läsnäoloani. Päiväkotilapset kävivät viettämässä kevät päivää Könkkölässä ja silloin sain paljon rapsutuksia. Syksyllä kävi Suvimäen klubitalon väkeä minua moikkaamassa. Verso- ja verstas-tiimin pikkujouluissa sain olla mukana, kun entiset pajalaiset halusivat nähdä minut jne.
Välillä pajalainen ottaa minut mukaan metsään pienelle kävelylle. Minä kuuntelen ja annan halia. Sellainen tunne ihmisille joskus tulee. Minä osaan vaistota sen omalla tavallani ja olla tukena.
image011
27.2.2019 Könkkölässä järjestettiin koko perheen talvitapahtuma. Siellä minulla olikin tärkeä tehtävä. Sain ilahduttaa tapahtuman pienempiä ahkiokyydillä. Ja vaikka väkeä oli paljon ja toisia koiria ja hulinaa niin minä tapani mukaan otin rennosti. Pienet torkut ovat aina paikallaan ajasta tai paikasta riippumatta. Se on minun mottoni!

Toimelias on siis vuosi ollut minulla emännän ja Könkkölän väen kanssa ja varmasti olen jättänyt jälkeni monen sydämeen. Ihan parasta on kuitenkin chillailu ja siihen olen myös oiva kaveri Könkkölässä.
image015
Minulla on jo katse kohti kevättä ja emännän kanssa jatkamme työsarkaa Könkkölässä. Toivotan oikein mukavaa kesän odotusta ja tervetuloa moikkaamaan minua!
T: Paavo

image017

Talvitapahtuma Könkkölässä

Keskiviikkoaamu valkeni lämpöisenä ja aurinkoisena. Puolenpäivän aikaan Könkkölän piha alkoi täyttymään iloisista talvilomaa viettävistä lapsista. Könkkölän väki yhteistyökumppaneiden kanssa olikin järjestänyt paljon kaikkea kivaa puuhaa.

Pulkkamäki luisti mainiosti suojaisessa ja aurinkoisessa säässä. Ja kyllä vauhtia riittikin. Rannassa pääsi kokeilemaan kiikareita ja bongailemaan lintuja metsänrajasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Köydenvedossa sai kokeilla voimiaan. Välillä köyden molemmissa päissä oli monta voimailijaa.

Myös erilaisia talventörröttäjiä oli koottu yhteen ja siinä saikin aivojumppaa, kun niitä yritti tunnistaa.

Jäällä pienimmät pääsivät ahkion kyytiin. Tällä kertaa vetäjänä ei ollut poni vaan Paavo-koira. Ja vaikka kyytiin ei kaikki päässyt, niin Paavo iloisena otti vastaan rapsutuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jäällä oli myös useita pilkkireikiä innokkaimmille kalojen narraajille. Kalaonneaan kävi kokeilemassa niin isot kuin pienetkin vierailijat. Pelitaitoja pääsi harjoittamaan Mölkky-pelissä. Jäällä olikin hyvin tilaa kapulaa heitellä ja luistikin hyvin.

Taiteilijan lahjojaan pääsi myös kokeilemaan lumimaalauksessa sekä piirustuspisteessä. Kasvomaalaus pisteestä sai toivoa mieluisan kuvan kasvoihinsa.

Nuorten taidetyöpajan elämyspajalaisten rakentamassa slackline -pisteessä pääsi kokeilemaan tasapainoaan.

Luonto-Liiton pisteessä tutustuttiin talviseurantaan. Lumipolun varrelta löytyi myös useita metsän eläinten jälkiä, joita sai opetella tunnistamaan.

Pihalla temmeltäessä nälkä yllätti. Kahviosta sai maukkaita vohveleita makealla ja suolaisella täytteellä, mokkapaloja ja kuumaa juomaa. Ja kaikkiin kunnon talvitapahtumiin kuuluu tietenkin grillimakkara. Se maistuikin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivä oli onnistunut. Kaikki pajat tekivät yhteistyötä ja panostivat tapahtuman onnistumiseen. Jälleen kerran saa todeta, että yhteistyössä on voimaa! Ensi vuonna taas uudestaan!

Työharjoittelujakso Könkkölässä

Takana on neljän viikon mittainen työharjoittelujakso Könkkölässä ja päällimmäisenä fiiliksenä on haikeus. Kuinka nopeasti voikaan neljä viikkoa hurahtaa ohi ihanien ohjaajien ja työpajalaisten seurassa? Minulla oli ilo olla mukana Rohkeus-ryhmäläisten ja Verso- ja Verstas-työpajojen matkassa. Seuraavaksi pieniä maistiaisia siitä, mitä Könkkölä tarjosi ensimmäistä vuottaan sosionomin amk-tutkintoa suorittavalle opiskelijalle työharjoittelun näkökulmasta.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko kului lähinnä tutustumalla Könkkölän arkeen, pajalaisiin, ohjaajiin ja toimitiloihin. Rohkeus-ryhmän kanssa tehtiin erilaisia jännityksen hallintaharjoitteita sekä tutustuttiin bujoilun (bullet journalin) ihmeelliseen maailmaan. Verso- ja Verstas-työpajojen kanssa rakensimme kissojen kiipeilypuita, suunnittelimme tulevan kesän puutarhaa sekä nautimme makkaranpaistosta kodassa. Pääsin myös lumikenkäilemään parin pajalaisen seurassa upeassa auringonpaisteessa pitkin metsää. Ensimmäinen viikko päättyi ohjaajien yhteiseen perjantaipalaveriin, jossa tutustuin työpajojen ohjaajiin työpajojen toimintaan.

Könkkölän maisemaa

Viikko 2

Viikko starttasi liikkeelle Rohkeus-ryhmäläisten kanssa. Keskustelimme tärkeiden ihmissuhteiden merkityksestä, esittelimme omia rakkaita esineitämme muille, kirjoitimme kannustavat kirjeet itsellemme sekä jaoimme asioita, joista olemme ylpeitä. Päivä oli todella voimaannuttava ja täynnä positiivisten ajatusten jakoa. Verso- ja Verstas-työpajojen viikko kului ruoanlaiton parissa, sillä vuorossa oli tutustumista kasvisruokaan härkis- ja nyhtökaurareseptien johdolla. Suunnittelimme reseptien perusteella ostoslistat, kävimme ostoksilla ja valmistimme onnistuneesti mm. Tex Mex härkisperunapeltiä, metsäsienikastiketta, Härkis-nachopeltiä sekä palsternakkakeittoa.

Härkis-nachopelti

Viikko 3

Nyt tuntuu, että olen päässyt pikkuhiljaa sisään Könkkölän työpaja-arkeen. Monista asioista on tullut tuttuja ja olen oppinut tuntemaan pajalaisia ja ohjaajia paremmin. Viikko lähti liikkeelle jälleen Rohkeus-ryhmäläisten seurassa. Vuorossa oli ystävänpäiväkorttien askartelua. Lisäksi oma koirani Elmo oli mukana lenkittämässä ja antamassa rapsutusterapiaa ryhmäläisille. Verso- ja Verstas-pajalla oli viikkosiivousvuoro yhteisissä toimitiloissa, joten imuri lauloi, moppi heilui ja tavarat löysivät jälleen oikeat paikkansa. Lisäksi valmistimme munankuorirouhetta ja kuivasimme hevosille ja lampaille leipää, jota voimme viedä tilavierailuille mukanamme.

Viikko 4

Eikä, onko jo viimeinen viikko? Aika on kulunut hurjan nopeasti. Asiat, jotka tuntuivat harjoittelun alussa hieman ”alkeellisilta”, ovat nyt luonnollinen osa Könkkölää ja sen toimintakulttuuria. Lisäksi olen oppinut nauttimaan Könkkölän ihanista ja rauhoittavista maisemista, takkatulen lämmöstä ja siitä, että saan kulkea päivisin villasukat jalassa. Viimeisellä viikolla sain ohjata Rohkeus-ryhmäläisille voimauttava valokuva-harjoituksen sekä opastaa ryhmäläiset sanomalehtirunoilun pariin. Myös Verso- ja Verstas-pajat pääsivät käyttämään luovuuttaan sanomalehtirunoilun merkeissä. Muuten viikko kului heidän osaltaan ensi viikon talvitapahtumaan (ke 27.2.) valmistautuessa, sillä suunnittelimme ostoslistaa talvitapahtumassa pidettävää kioskia varten sekä kävimme ostoksille ostamassa tarvikkeita kioskiin. Vierailimme myös Keski-Suomen Muistiyhdistyksessä kertomassa pajojemme toiminnasta, Könkkölästä ja valmistimme talipalloja yhdessä Muistiyhdistyksen jäsenien kanssa.

Neljään työharjoitteluviikkoon mahtui paljon uuden oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista ja luonnon merkityksen ymmärtämistä kuntoutumisen näkökulmasta.

Lopuksi haluan toivottaa Könkkölän henkilökunnalle ja pajalaisille ihanaa kevättä ja kiittää heitä lämpimästä ja ystävällisestä vastaanotosta!

Kiitos ja ihanaa jatkoa kaikille,

toivottaa sosionomiopiskelija Niina

Talvisia ilon aiheita

Vuosi vaihtui talvisena ja lumisena, kuten tapana on. Ja näinhän se meni Könkkölässäkin. Pajoissa tapahtuu kuitenkin myös talvella – toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan luonnon tahtiin ja sen ehdoilla.

Ja vaikka lumi on joinain päivinä ollut riesa, on siitä ollut myös iloa; lumikenkäily on tarjonnut mahtavia elämyksiä tykkylumisessa metsässä ja ihan ikkunan läpikin talvinen metsä on tullut Könkkölän tupaan kauniina maisemina. Saunatuvan takassa on palanut tuli ja karkoittanut kylmää. Lunta on lisäksi lapioitu ja kolattu varmaankin ennätysmääriä!

polkuhanki

Talven alla myös remontti etenee. Kaunis päätalomme valmistuu taitavien timpureiden käsissä, ja myös Naisten saunan kunnostus on hyvällä tolalla; uusi lattia on valettu ja panelointi pääsee pian alkamaan.

Henkilökohtaisesti talven suurin ilon aihe on ollut aloittaa Könkkölän uutena toiminnanjohtajana. Ensimmäisenä päivänäni tammikuun lopussa ei pakkasesta ollut tietoakaan sen lämmön keskellä, joka takkatuvassa oli lähes koko Könkkölän väen keräännyttyä juhlistamaan yhden könkköläläisen valmistumista eläintenhoitajaksi. Ilon oikein kruunasi tieto siitä, että tuore eläintenhoitaja pääsee aloittamaan saman tien uudessa työssä, ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan. Huikea kehitystarina ja onnistuminen, josta me pääsimme yhdessä iloitsemaan!

Talven taittumisen tietää siitä, että aurinko valaisee joka päivä pikkaisen enemmän. Ja vaikka lunta vielä piisaa tiedämme, että hankien alla luonto alkaa valmistautua uuteen versontaan ihan pian. Ihan samalla tavalla kuin meissä piilossa oleva potentiaalikin pääsee voimiinsa, kun vain olosuhteet ovat kohdallaan ja oma uskallus, luottamus kasvun tekemiseen on riittävä. Tähän versovan potentiaalin vapauttamiseen me Könkkölässä panostamme ja iloitsemme päivittäisistä pienistä onnistumisista!

– Mervi Puupponen

jaapuikotkota

Könkkölän ”historian havinaa” OSA 1: Köhniön korpimetsä

Mitä olikaan Könkkölässä 1900-luvun alkupuolella ennen torppari Lintistä, 1900-luvun puolivälissä ennen könkkölätoimikuntaa ja kotiseutuneuvos Taito Mörkiä sekä ennen 2000-luvun Green Care -toimintakeskusta?

Könkkölä asettuu Köhniöjärven rannalle, lähelle Köhniön asuinaluetta, joka on osa Kypärämäen kaupunginosaa. Kypärämäki perustettiin Jyväskylän kaupunginvaltuuston hyväksynnällä vuonna 1940 kesäkuussa. Nykyisen Kypärämäen kaupunginosan maa-alue kuului lähes kokonaisuudessaan kaupungin alueeseen jo Jyväskylän kaupungin syntyessä vuonna 1837.

Kypärämäki on saanut nimensä säännöllisestä muodostaan, joka kauempaa katsottuna on muistuttanut valtavaa päähinettä.”

Kypärämäen ja Köhniön alueet toimivat 1700 ja 1800 -luvuilla kaupunkilaisten laidun- ja kaskimaina. Kaskeamista tosin haittasivat metsäalueen mäet, kivinen maasto ja suot. Siltikin kaupunkilaisille Kypärämäen takamaat tarjosivat mahdollisuuden kaskiviljelyn ja karjanhoidon pienimuotoiseen harjoittamiseen varsinaisen elinkeinon rinnalla. Kaskeamista harjoitettiin Köhniöjärven ympäristössä sekä Rimminkorpea ja -suota ympäröivissä metsissä ainakin 1860-luvulle asti.

Köhniönjärven ja Laajavuoren välillä oli järeää metsikköä, upottavia rämeitä ja Köhniön korpimetsää. Korpimetsän raivaaminen aloitettiin kesällä 1948, kun Valtion metallitehdas, sittemmin Jyväskylän Valmetin Rautpohjan tehdas otti kevään 1948 aikana yhteyttä Jyväskylän kaupungin hallitukseen omakotialueen hankkimiseksi tehtaan työntekijöille. Uuden asuinalueen asemakaava ja tonttijaon yhteydessä kesällä 1940 Kypärämäki muistutti tulevien kaupunkisuunnitteluperiaatteiden mukaista metsäkaupunkia, luonnonläheistä aluetta, joka oli eristetty teollisuus ja liikennealueista.

”Kypärämäen ja Köhniön omakotialueet on nykyisellään määritelty Keski- Suomen maakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. ”

lataus
Jyväskylään pudotetun palopommin kuoret

Könkkölä mainitaan toisen kerran torppari ja vaihdemies Johan Lintisen yhteydessä ennen toista maailmansotaa. Torppari Lintinen vuokrasi ja viljeli Mustamäen tilaa vuonna 1941, jolla Könkkölän torppa sijaitsi. Vuonna 1941 Lintinen ei vastoin toivettaan saanut korkeimman oikeuden päätöksellä lupaa lunastaa torppaa omakseen. Torppari sai kaupunginhallitukselta muuttoaikaa vuoden 1943 maaliskuuhun. Lintinen ei pystynyt toteuttamaan muuttoa irtisanomispäivämäärään mennessä, joten kaupunginvaltuuston tekemällä päätöksellä hänen sallittiin asua Könkkölän torpassa vuokravapaasti aina vuoden 1943 loppuun. Edelleen 1943 jälkeen kaupunginhallitus ei halunnut pakkotoimenpitein häätää Lintistä pois vaan salli hänen asua ja viljellä ympärillä olevia peltoja vuosittain määrättävää vuokraa vastaan. Torppari ja vaihdemies Lintinen asutti Könkkölän torppaa vielä runsaat seitsemän vuotta aina vuoteen 1948 loppuun.

Vuonna 1912 ilmestyneessä Jyväskylän seudun matkaoppaassa mainitaan Könkkölän torppa ensimmäistä kertaa:”..Köhniöjärven rannalla ..on Könkkölän torppa. Harmaine somaan sikermään järjestettyine asuin-, karja-, ja talousrakennuksineen, tuon kauniin metsäjärven rannalla on tämä torppa tyypillinen kuva keskisuomalaisen takamaa-eläjän idyllisestä pienkodista.”

Korkeimman oikeuden päätöksen tultua voimaan vuonna 1941 koskien Könkkölän torpan lunastusoikeutta, anoi Jyväskylän kunnantyöläisten ammattiosasto 20.9.1940 päivätyssä kirjeessä kaupunginhallitukselta kesäkodin rakentamispaikkaa. Kaupunginvaltuusto käsitteli anomuksen 24.1.1941 pidetyssä kokouksessa ja päätti vuokravapaasti luovuttaa tarkoitukseen kymmenen vuoden ajaksi 1200 neliömetrin suuruisen tontin Köhniönjärven ja Vesangan maantien väliseltä alueelta, nykyisen Könkkölän naistensaunan tienoilta. Kesällä 1941 alkoi sota, joka esti ammattiosastolta kesäkodin rakentamisen ja vuokrasopimuskin jäi tekemättä.

Muutaman vaiherikkaan vuoden jälkeen Jyväskylän kaupunginvaltuusto lopulta luovutti Könkkölän uusille omistajille 27.5.1947. Alue, vuoden 1940 anomukseen verrattuna, oli kasvanut 1200 neliömetristä 4,25 hehtaariin. Könkkölän tilukset siirtyivät kokonaisuudessaan tuon ajan ammattijärjestöille yhteishallittaviksi: Jkl:n Kunnantyöläisten ammattiosasto ry, Jkl:n kaupungin viran- ja toimenhaltijat ry sekä Jkl:n kunnallisvirkamiesyhdistys ry. Edellä mainittujen yhdistysten ja ammattijärjestöjen jäsenet ottivat Könkkölän alueen virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettopaikakseen. Könkölässä alkoivat rakennustyöt välittömästi 27.5.1947 jälkeen.

lataus (1)
Roskakärryjä käytettiin Jyväskylän kauppatorin siistimisessä

 

Mikä on könkkölätoimikunta ja kuka onkaan kotiseutuneuvos Taito Mörk?

Könkkölätoimikunnan merkitys selviää vähintäänkin tämän kesä aikana blogi postauksen yhteydessä, kun Könkkölän ”historian havinaa” sarja jatkuu osalla 2: Könkkölätoimikunta.

Taito Mörkin nimen merkitys on mahdollista selvittää Keski-Suomen museon Jyväskylän kunnallistekniikan museolla. Museon ovet aukeavat kello 11.00 ja museo-oppaina toimivat Green Care -keskus Könkkölä ry:n Polku-valmennuksen ja Tapahtuma- ja media-tiimin jäsenet. Museo on avoinna kesä- ja heinäkuussa 2018 joka keskiviikko klo: 11.-15.00 ja erikseen tilattavina aikoina sopimuksen mukaan.

Tiedustelut: Keski-Suomen museo p. 014 266 4346 ja erikseen sovittavat opastukset Satu Suur-Uski 050 356 9514.
http://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo/museot/kunnallistekniikan_museo

Tervetuloa tutustumaan kesällä 2018 museoon ja Könkkölän Green Care -toimintakeskukseen!

Kirjoittanut Heta Kopra

Kevät 2018 Könkkölässä

Huh hah hei ja niin vuosi on pian pulkassa!

Menneet 12 kuukautta ovat olleet täynnä täpinää ja hulinaa, kun Könkkölän päärakennuksen remontti polkaistiin täydellä höyryllä käyntiin. Saneerauksen ohella työpajatoiminta kasvoi ja monipuolistui neljän erilaisen pajan muodossa.

Vaikka tällä hetkellä tilan väki on ansaitulla joulutauolla, on hyvä esitellä tulevan kevään aikana järjestettävien pajojen suunniteltua sisältöä.

Lumo-paja
Lumo-pajalla retkeillään, hoidetaan Könkkölän tilaa, tehdään metsänhoitotöitä ja käydään vierailuilla luonto- ja eläinkohteissa. Pajalle kannattaa hakea, jos olet kiinnostunut retkeilystä, eläimistä ja luonnosta – saatatpa jopa suunnittella ammattia luonnonvara-alalla.

Könkkölän tilalla järjestettävät kaksi Lumo-pajaa tarjoavat 20 kuntouttavan työtoiminnan paikkaa. Pajan työtoimintaa tehdään kahtena päivänä viikossa klo 10-14.
Hae Lumo-pajalle soittamalla työvalmentajille Satu Suur-Uskille (050 356 9514) tai Timo Pietiläiselle (050 312 5352). Tulijat valitaan haastatteluiden kautta. Kevään 2018 on jatkuva haku.

Hakuohje pajalle löytyy myös pajaesitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

Fauna-paja
Jos sinua kiinnostaa toiminta eläinten kanssa tai olet miettinyt alalle kouluttautumista, Fauna-paja on hyvä tapa tutustua eläinavusteiseen toimintaan. Luvassa on mm. Könkkölän tilan töitä sekä vierailuja eläintiloilla, alan yrityksissä sekä oppilaitoksissa. Kevään 2018 paja alkaa 29.1. ja päättyy 22.4.2018.

Tarjolla on 5-8 työtoiminta- ja työkokeilupaikkaa. Toimintaa on 3-4 päivänä viikossa klo 9-15. Hae Fauna-pajalle soittamalla ohjaaja Eveliina Asplundille (050 350 4056). Pajalle tulijat valitaan haastatteluiden kautta.

Hakuohje pajalle löytyy myös esitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

Verso-tiimi
Verso-tiimi tarjoaa työtoimintapaikkoja luonnosta puutarhanhoidosta kiinnostuneille. Tiimiläiset maisemoivat Könkkölän tilaa, järjestävät tapahtumia, kehittävät Könkkölän luontoavusteista toimintaa. Lisäksi Verso-tiimissä tehdään luontoalan yritysvierailuja, tutustutaan luontokohteisiin sekä ylläpidetään luontoyhteyttä.

Verso-tiimissä tehdään töitä 3-4 päivänä viikossa klo 9-15. Hae tiimiin soittamalla työvalmentaja Johanna Tammelinille (050 3118345). Tulijat valitaan haastattelun perusteella.

Hakuohje pajalle löytyy myös esitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

Tapahtuma- ja mediatiimi
Tapahtuma- ja mediatiimissä pääsee tutustumaan erilaisten tapahtumien järjestämiseen sekä markkinointimateriaalien valmistukseen.

Tiimiin voi tulla kuntouttavaan työtoimintaan, työkokeiluun tai työharjoitteluun. Tiimiin mahtuu 3-4 henkilöä ja töitä tehdään 2-4 päivänä viikossa klo 9-15. Hae tiimiin soittamalla työvalmentaja Anna Rimpille (044 799 5010). Valinta tapahtuu haastattelun perusteella.

Hakuohje löytyy myös esitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

 

Pari sanaa kahvilantädiltä

lammaspyllyt (ainon blogi)

Ilmassa on syksyn tuntua ja kesä Könkkölässä alkaa olla taputeltu. Kesäpihan toiminta hiljenee tältä kesältä, kahvilakin on viimeistä viikkoa auki. Viime viikolla hyvästelimme kanat ja lampaat haikein mutta hyvin mielin. Kesän työporukka saa viimeinkin henkäistä ja taas eräs prosessi on saatettu loppuun. Tästä kesästä olemme saaneet hurjasti oppia tulevia projekteja varten ja ensi kesänä asioita pystytään järjestämään jo ihan eri kokemuksella ja tarmolla. Kun pohjatyö on tehty hyvin, on seuraavan tiimin helpompi ponnistaa eteenpäin. Huolella rakennetut eläinsuojat ja aitaukset ovat valmiina vastaanottamaan eläimet myös vuoden päästä, toivottavasti pidempiaikaisempina asukkeina.

Ensi kesänä myös kahvilatoiminnasta kiinnostuneet ihmiset pystyvät jatkamaan sen pitämistä ja kehittämistä eteenpäin. Melko vähäisestä markkinoinnista huolimatta kesäkahvilaan löysivät tiensä useat ihmiset ja olivat positiivisesti yllättyneitä toiminnasta. Nollabudjetilla kahvilan perustaminen aiheutti melkoista luovuuden käyttöä ja haastoi suunnittelemaan toiminnan tarkasti. Rajoitetut tilamahdollisuudet ja sähköttömyys olivat osaltaan haasteellisia. Kuitenkin sopivan paikan löydyttyä kahvilatoiminta pyörähti käyntiin.

Myyntistrategiani oli keskittyä enemmän laatuun pylly (ainon blogi)kuin määrään. Ylpeänä voin sano että, vegaaninen voisilmäpulla löi itsensä läpi! Kesäkahvilamme oli ympäristöltään erilainen kuin tavalliset vastaavat. Ympäristöstä löytyi laiduntavia eläimiä, luontopolku ja ilmainen museo jossa asiakkaat pääsivät vierailemaan. Kuten monet asiakkaat tyytyväisinä totesivat; Könkkölä alkaa heräämään eloon. Näin jälkikäteen voin sanoa olevani iloinen ja kiitollinen tästä haasteesta jonka Könkkölän väki minulle antoi!

Toiminta täällä jatkaa kulkuaan normaalisti kohti tulevaa syksyä. Yläpihan rakennustyömaalla jylisee vastaisuudessakin ja saunarakennuksella on vilinää. Eri ryhmäkokonaisuudet pyörittävät toimintaansa täällä ja mm. tapahtumia on suunnitteilla ja piha-alueen muokkaaminen jatkuvat.

Kahvila auki vielä tällä viikolla ti,to ja pe klo12-15!

Kiitos kuluneesta kesästä kaikille ja palaamisiin!
Aino, kesäkahvilantäti

pylly2 (ainon blogi)

 

Könkkölän kesäpiha

Viime syksystä asti on laadittu suunnitelmia toisensa perään, jotta saisimme Könkkölään kauan kaivattuja eläimiä ja niihin liittyvää toimintaa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan aina tunnetusti mene alkuperäisten linjojen mukaan.

Lopputulema on seuraava: yleisölle avoinna oleva kotieläinpiha ei aukea Könkkölässä vielä tänä kesänä. Sopassa on ollut paljon tekijöitä, niin materiaalihankintaongelmia, byrokratiapykäliä kuin aikataulutuksellisia haasteita — eivätkä nämä Siperiasta peräisin olevat kesäkelitkään varsinaisesti ole asiaa auttaneet. Suunnitelma A muuttui B:ksi, sitten C:ksi. Loppujen lopuksi pääsimme aakkoslistassa varmaan ainakin puoliväliin, ennen kuin tulimme siihen lopputulokseen, että kotieläinpihan virallinen avaus ei tule olemaan osa tämän kesän ohjelmaa.

lammas

Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen. Saimme kuin saimmekin Könkkölään eläimiä, tarkemmin sanottuna neljä potraa poikalammasta hoitamaan perinnemaisemaamme, kesäkanoja asuttamaan kanalaamme sekä hurjaa nimeään lempeämmän seurakanin. Diilin voisi sanoa olevan yleishyödyllinen: eläimet saavat syödä sydämensä kyllyydestä vihreää ja kotieläinpihaprojektiin työllistetyt pääsevät nauttimaan heidän seurastaan sekä opettelemaan tärkeitä jokapäiväisiä hoitotöitä. Lisäksi olemme rakkaudella rakentaneet eläinten asumukset valmiiksi, joten ensi vuotta varten eläinpiha on eläimiä vaille valmiina. Joten voisi sanoa, että vaikka emme alkuperäisen suunnitelman mukaan pystyneetkään menemään, niin olemme toden totta ottaneet harppauksia oikeaan suuntaan. On lohdullista ajatella, että kaikki viimeisen vuoden aikana tehty työ ei ole mennyt hukkaan, vaan päinvastoin: olemme päässeet testaamaan ongelmanratkaisukykyämme ja taitoamme sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Pitkä prosessi voi äkkiseltään tuntua suossa tarpomiselta, mutta tässä vaiheessa vasta tajuaakin, miten pitkä matka ollaan tultu sekä projektin etenemisessä sekä työryhmän kehityksessä.

Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin matkan varrella, voimme ilolla tehdä seuraavan ilmoituksen: 25.7. alkaen Könkkölän Kesäpiha on avoinna tiistaista lauantaihin ainakin elokuun loppuun asti klo 11-16. Kesäpiha on ympäristö, jossa voi tehdä monenmoista omatoimista aktiviteettia, kuten vierailla tiistaisin ja torstaisin auki olevassa kesäkahvioKunnallistekniikan museossa tai herkutella museon ohessa toimivassa kesäkahviossa, josta saa lämmintä juotavaa ja tuoretta pullaa varsin edulliseen hintaan. Halutessaan voi käydä tutustumassa Köhniönjärveä sivuavaan Lumo-polkuun tai nautiskella Könkkölän pihapiiristä ja vaikkapa ihmetellä maisemanhoitajalampaita. Kesäpiha on maksuton ja koko perheelle soveltuva. Erinomainen tilaisuus tulla tutustumaan tiluksiimme on torstaina 27.7., jolloin vietetään Könkkölän Kesäpäivää. Päivälle on suunniteltu ainutlaatuista ohjelmaa, josta voi nauttia osallistujat vauvasta vaariin.

Tervetuloa!

Talkoilua kulttuurimaisemassa

Keskiviikkona 17.5. Könkkölässä järjestettiin talkoot yhteistuumin maatalousalan neuvonta- ja kehittämisorganisaatio Pro Agrian ja Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten kanssa. Edellä mainitut pyörittävät Kulttuurimaisema näkyväksi / KYNÄ-hanketta, josta saimmekin napattua oivan teeman talkoisiimme. Kyseinen keskiviikon ohjelmalla siis halusimme tarjota talkoolaisille mahdollisuuden tulla oppimaan kulttuurimaisemasta ja sen hoidosta, sillä onhan Könkkölän ympäristö käyttöhistoriansa puolesta mitä parhain esimerkki kulttuuriympäristöstä.

WP_20170517_012

Siellä se pellonpohja on. Jossain siellä.

Perinnebiotoopista ja kulttuurimaiseman merkityksestä

Kulttuurimaiseman hoidossa on tärkeää tutustua termiin perinnebiotooppi, eli puoliperinnemaisema. Perinnebiotooppi on ihmisen toiminnan, kuten maanviljelyn ja laidunnuksen, muovaama lajityyppi, johon on kehittynyt omaleimainen kasvusto ja ympäristö. Perinnebiotyyppi on herkkä ja uhanalainen elinympäristö, joka vaatii aktiivista hoitoa ja ylläpitoa ihmisten toimesta, jotta sen elinvoimaisuus säilyy. Yleisimpiä perinnebiotyyppejä ovat esimerkiksi hakamaat ja metsälaitumet, jotka vaativat muun muassa niittoa ja pensaikon ja puuston raivausta, jotta rehevöityminen saataisiin hidastumaan ja jopa loppumaan. Myös eläimet voivat olla hyödyksi kulttuurimaiseman hoidossa, sillä laidunnus edesauttaa perinnebiotoopin ylläpitämisessä. (Lähde: Ympäristöhallinto)

Miksi perinnebiotoopeista ja kulttuurimaisemasta tulisi kantaa huolta? Kulttuuriympäristö on suoraa seurausta ihmistä ja heidän kulttuurinsa muovaavasta vaikutuksesta. Voisikin sanoa, että samasta syystä meillä on suuri vastuu pitää huolta näistä herkistä ympäristöistä, jotka ovat vuosisatojen aikana syntyneet. Myös se fakta, että noin 90% perinnebiotoopeista luetaan uhanalaiseksi, tarkoittaa sitä, että ympäristössä elävät eliöstöt ovat myös vaarassa kadota. Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on tärkeää kasveille, eläimille kuin meille ihmisillekin. Kulttuuriympäristömme on yhteiskunnalle tärkeä peili, sillä siitä pystymme suoraan näkemään mistä olemme tulleet ja ehkä sitä kautta heijastamaan, minne olemme mahdollisesti matkalla.

risuaeta

Nykyisin puutarhaa reunustaa oman maan antimista tehty risuaita. 

Talkoiden kulusta

Talkoopäivän kevyet mutta vilvoittavat sadekuurot eivät varsinaisesti antaneet mahdollisuutta pullistella paidattomana, mutta työskentely sujui toisaalta kuin tanssi, kun lämpötila pysyi miellyttävän viileänä.

Talkooaskareita oli monta sorttia. Yhtenä selkeänä tavoitteena oli saada saunan vieressä olevan kodan takana olevan alueen raivaus alulle. Kuten suuri osa Könkkölän tiluksista, kyseinen alue on ollut aikaisemmin käytössä laidunpohjana, mutta vuosikymmenten käyttämättömyys on saanut aikaan pahan rehevöitymisen ja alueen vetistymisen. Siksi ohjelmassa oli muun muassa pajukoiden ja rannetta ohuempien puiden harvennusta, jotta maapohja saisi kesän aikana nähdä enemmän päivänvaloa. Näin sitä saadaan kuivatettua ja köyhdytettyä, jotta ravinnepitoisuus laskisi.

Lisäksi tavoitteena oli saada siistittyä Könkkölän ympäristöä pihatöillä. Aluetta haravoitiin, jotta kesän laidun pääsisi kasvamaan kunnolla, ja metsätyöporukan kaatamia puita siistittiin ja vietiin pilkkomispaikalle, jotta liiteriä päästään jälleen täyttämään talven tarpeita varten. Erityisesti huomiota kiinnitettiin siihen, että pihatöistä ja pensaiden harventamisesta syntynyt jäte vietiin kompostiin, että maaperään ei jää ylimääräisiä, sen kasvutasapainoa epätasapainottavia ravinteita. Ei pidä myöskään unohtaa talkooväkeä palkinnutta kahvilatiimiä, joka taikoi työväelle kahvit sekä makoisat piirakat — työn ja huvin välisestä tasapainosta pitää myös muistaa huolehtia samalla tavalla kuin ympäristöstämme.

torttua

Ai että maistuiko?

Könkkölän väki kiittää sydämestään niin KYNÄ-hankkeen järjestäjiä kuin talkoisiin osallistuneita! Tällaisia iltapäiviä toivotaan vielä tulevaksi monen monta lisää.