Harjoittelu Könkkölässä

Olen eläinihminen ja opiskelen kuntoutuksen ohjaajaksi. Oman eläinharrastukseni vuoksi kiinnostuin harjoittelupaikkaa miettiessäni Green Care -keskus Könkkölästä. Siinä kiinnostuessani en edes hoksannut, miten mukava paikka oikeasti onkaan kyseessä! Pääsin maaliskuun alussa harjoittelijana mukaan Eläintyötiimiin, joka myöhemmin keväällä sulautui yhteen Fauna-pajan kanssa.

20190313_085818(0)

Eläintyötiimi keskittyi erityisesti tutkiskelemaan eläinavusteisia menetelmiä ja tätä kautta sainkin hyvin laajasti otantaa myös siitä, millaisissa ammattiryhmissä eläinavusteisia työmenetelmiä pystytään tällä hetkellä ja ehkä tulevaisuudessa hyödyntämään. Eläinten eettinen kohtelu ja hyvinvointi ovat Könkkölässä tärkeässä roolissa, joten yhdessä tiimiläisten kanssa tarkastelimme eläinavusteisuutta paljon myös tästä näkökulmasta käsin. Käytännössä pääsimme myös kouluttamaan koiria positiivisen vahvistamisen kautta, toteuttamaan pentuhuonetta kouluun ja päiväkotiin, sekä tekemään virkistysvierailuja eri kohteisiin eläinten kanssa.

Fauna-pajan keskiössä oli eläimistä huolehtiminen. Faunan mukana kulkiessani pääsin tutustumaan erityisesti siihen, kuinka fyysistä työtä eläinten hoitaminen onkaan. Itse olen tehnyt vuosikausia mm. toimistotyötä tietokoneen ääressä, johon maatilavierailut lannanluonteineen toivat mukavaa ja ehkä kaivattuakin vertailukohtaa. Faunalla teimme paljon myös suunnittelu- ja kunnostustyötä kesällä saapuvia eläinvieraita varten.

20190425_135334

Koska harjoittelujaksoni viimeinen kuukausi osui varsin otollisesti myös parhaaseen yrttien keruuaikaan, opin hirvittävän paljon myös näistä. Kuinka kiehtovaa vanha perimätieto voikaan olla. Meillä kasvaa aivan valtavasti ruokaa ulkona kesäisin! Opiskelimme yrttien ulkonäköä ja ominaisuuksia, fermentoimme, sekä maistelimme omavalmisteista, metsän makuista yrttiteetä. Havaitsin pienen yrtti-intoilijan minussa päässeen valloilleen viimeistään siinä vaiheessa, kun erään Könkkölä-päivän jälkeen löysin itseni paistelemasta pannulla maitohorsmaa.

20190523_115155

Harjoittelujaksoni alkoi talvella ja se loppuu kesään. Sain seurata, kuinka lumi ja jää sulivat ja valkoinen maisema vaihtui vähitellen ihanaksi kesärannaksi. Talviaamuni alkoivat monesti takkatulen ääressä kahvikupposen kanssa ihanasti lämmitellen, kun taas keväämmällä hain monesti alkusysäyksen päivääni järven ulapalle tuijotellen. Aikani Könkkölässä on ollut aivan mahtavaa ja pajalaiset ja ohjaajat valtavan mukavia. Ollaan tehty paljon, keskusteltu paljon, välillä juteltu asiasta ja välillä asian vierestä. Koen, että Könkkölän aika on antanut minulle aivan hirveästi. (Siis hei, kuinka monessa SOTE-alan harjoittelupaikassa voi muka päästä esim. taluttamaan aasia…? 😉 ) Sain myös innostuskipinän Green Care -opintojen suorittamiseen. Uskon vahvasti, että luonnolla ja eläimillä on aivan huikeita vaikutuksia ihmisiin. Minuun niillä ainakin on.

IMG_20190515_114841_362

Ihanaa kesän jatkoa te mahtavat tyypit, nähdään taas!

 

Mainokset

Power of Positivity -koulutus Irlannissa

Osallistuin 29.4-3.5 Power of Positivity -koulutukseen Irlannissa. Koulutus pidettiin kauniissa maisemissa Wicklow -vuoristossa ja yhtenä päivänä vierailimme Brayn kaupungissa Irlannin rannikolla. Koulutus oli Erasmus + Youth in Action ohjelman koulutus ja suunnattu eurooppalaisille nuorisotyöntekijöille. Könkkölä on työpajatoimijana osa suomalaista nuorisotoimintaa, koska asiakkaistamme iso osa on nuoria aikuisia työttömiä. Koulutuksen matkakulut maksoi siten Opetushallitus ja koulutuksen kulut esim. majoituksen ja ruokailut maksoi Irlannin järjestävä taho. Osallistujia koulutukseen oli 25 Irlannista, Suomesta, Sloveniasta, Kreikasta, Italiasta, Ruotsista, Saksasta ja Norjasta.

irlanti1

 

Power of Positivity -koulutuksen tavoitteena oli käsitellä osallistujien kanssa erityisesti Irlannin ja Suomen mielenterveyden edistämistyötä esimerkkien ja toiminnallisten tehtävien kautta. Kurssin kouluttajat tulivat Irlannista ja Suomesta. Koulutuksessa esiteltiin ja mietittiin yhteisiä toimintatapoja toimia nuorisotyössä siten, että se tukee hyvän mielenterveyden toteutumista. Mietimme ja harjoittelimme myös keinoja, jotka vahvistavat ja suojaavat hyvin mielenterveyden muodostumista. Yhdessä totesimme, että mielenterveyden edistämisellä voi olla yhteisön positiivisen mielenterveyden lisäämisen kautta myös mielenterveyden häiriöitä ehkäisevä vaikutus.

Yhtenä teemana oli myös leimaamisen poistaminen mielenterveyden ympäriltä. Kaikilla ihmisillä on mielenterveys, jota voi vahvistaa ja tukea. Mielestäni parasta koulutuksessa oli, että paneuduimme myös nuorisotyötä tekevien omaan mielenterveyden ylläpitämiseen. Koulutuspaikan kauneus, mahtava ruoka ja syrjäinen sijainti tukivat kaikki koulutusta ja mahdollistivat rauhoittumisen ja rentoutumisen neljän päivän aikana. Huonot verkkoyhteydet pitivät vielä huolen, että väkisin tuli some-taukoa ja oli keskusteltava paikan päällä uusien tuttavuuksien kanssa.

 

Saimme mielenkiintoiset esittelyt paikallisista mielenterveyttä edistävistä projekteista ja Brayn kaupungissa vierailimme nuorisotilassa ja kuulimme paikallisesta nuorisotoiminnasta. Uudet tuttavuudet innoittivat solmimaan uusia kumppanuussuhteita ja kuulin lisää muista innostavista Erasmus + yhteistyöohjelmista ja koulutuksista.

IMG-20190503-WA0061

Koulutuspaikka Kippure -tila oli vaikuttavissa vuoristomaisemissa, jossa oli hienot ulkoilumahdollisuudet. Tilalla oli poneja ja lampaita ja kaikenlaisia erilaisia aktiviteettejä kuten seinäkiipeilyä tai frisbeegolfia. Kippure -tila onkin kauneutensa vuoksi todella suosittu paikka järjestää häitä. Tämä koulutus oli kaikin puolin onnistunut ja toi paljon lisää intoa omaan työhöni ja ideoita mitä ottaa mukaan omaan valmennukseeni.

Anna Rimppi
Green Care -toiminnankehittäjä

Experience Könkkölä Farm

Before I came to Finland, I didn’t know what to expect at my internship. I didn’t know the target group I had to work with, I didn’t know how I had to go there and I didn’t know who were able to speak English.

My mentor placed me at this internship because I had experience with working on a care farm. I tried to look on the website to get some information but that was kind of hard to find. The only thing I understood is that they were working with unemployed people.

At my first day my tutor teachers from Finland came with me to show me the place and to get to know the place themselves. I met Anna right away and got into the car with her to go to another place with some animals. From this moment on I got to know the co-workers/participants a little bit, but it was hard because not everyone was able to speak English. But Anna explained some things to me, so I got to know what to expect the next upcoming weeks. I was joining the Fauna-team.

During the rest of my internship we went to a couple of farms where we worked for the farmer, the farmer told us something about the farm and we got to see the animals. I really enjoyed those days because everyone was excited to be there and we saw a lot of different places. Other days I stayed at the Könkkölä Farm itself and the things I did here depended on the day and the things that needed to be done.

image010

One day I joined some kind of therapy with two participants, what was really interesting. I also did some gardening a couple of days and one day of cleaning. Last Wednesday we had a summer opening at Könkkölä where I was taking pictures for them, it was really nice to see everyone doing those little activities and taking care of the animals together. I also organized one crafting activity myself where everyone could draw on a plate of cup in delftsblauw, this is something a lot of Dutch people have in their houses.

One week of my internship I was at an international course from Erasmus+ together with Pauliina. I met a lot of people from all over Europe and we got so many information about youth unemployment and some inspirational presentations from different people/organizations. We also visited some places together which were pretty amazing to see!

I think I’ve learned a lot because this internship is different from the internships I did in The Netherlands. At my internship in The Netherlands I always stay at one place and we have the same schedule every week. Every participant has his own goals to reach and get some help to achieve those goals. The participants don’t have to be unemployed to be there, most of them have some mental issues or need help to get a working rhythm.

image009

Here at Könkkölä I’ve learned new methods and some kinds of therapy. I think they have a lot of creative ways to do therapy and this could make it easier for the participants to speak about their issues or the things they want to achieve.

Now that I’m here for almost 6 weeks a lot of participants tried to communicate with me, even tough some off them find it pretty hard to speak English. I really enjoyed staying with all of you during my visit to Finland and wish you good luck in the future. Keep up the good work 😊

Lisa

Pentuhuone Jyskän koululla

Me Eläintyöpajalla järjestimme Jyskän ensimmäiselle luokalle pentuhuoneen. Kuusiviikkoiset labradorinnoutajan pennut tulivat Työmiehen kenneliltä opettelemaan sosiaalistumista kaiken ikäisten ihmisten kanssa. Aluksi kerroimme koululaisille pennuistaOhjeistimme miten niitä kuuluu lähestyä ja mitä niiden kanssa pitää ottaa huomioon. Kerroimme myös Könkkölän toiminnasta. Koululaiset tulivat pentuhuoneeseen kahdessa eri ryhmässä opettajansa kanssa.  

IMG-20190502-WA0022

Pentuhuone oli järjestetty koulun liikuntasalin pukuhuoneeseen. Istuimme lattialle rinkiin ja tarvittaessa neuvoimme lapsille miten pentujen kanssa ollaan. Lapset olivat innoissaan ja kaikki uskalsivat koskea ja rapsutella pentuja. Mukana oli myös pentujen emo Kaisa, jota lapset vähän jännittivät sen innokkaan olemuksen vuoksi.  

Ensimmäisen lapsiryhmän vieraillessa pennut olivat vallattomalla tuulella ja innokkaita kokeilemaan naskalihampaitaan lelujen lisäksi kaikkeen muuhunkin, joten sekä lapsia että pentuja piti ohjata enemmän. Toisen ryhmän vieraillessa pennut olivat jo riehumisen jäljiltä raukeita ja lapset saivat sylitellä ja silitellä niitä rauhallisemmissa merkeissä. 

20190424_103004

Pentuhuoneen vierailun jälkeen opettaja kertoi meille, että positiiviset vaikutukset pentujen vierailusta näkyivät välittömästi myös lasten kyvyssä rauhoittua opetukseen. 

Meidän Eläintyöpajalaisten mielestä pentuhuoneen järjestäminen oli mielenkiintoinen ja mukava tehtävä. Paljon tässä toki oli mukana liikkuvia osia. Piti ottaa huomioon tilajärjestelyt ja esimerkiksi se, että joitain lapsia saattoi pelottaa. Samaan aikaan piti myös siivota pentujen tiuhaan tuottamia jätöksiä sekä vahtia, että kaikki pennut pysyvät toivotulla alueella. Fiilikset pentuhuoneen järjestämisen jälkeen olivat huipussaan. Iloksemme pääsemme toteuttamaan sellaisen vielä kerran. Viimeinen pentuhuone toteutetaan yhteistyössä Pilke-päiväkodin kanssa. 

IMG-20190502-WA0036

 

 

Ajatuksia harjoittelun päätteeksi

Suoritin sosionomiopiskeluihini kuuluvan neljän viikon harjoittelun Könkkölässä. Tulin Könkkölään tutustumaan työtoimintaan, Green Care -alaan ja tietysti Könkkölän ohjaajiin ja pajalaisiin. Toivoin harjoittelun selkeyttävän omiakin urasuunnitelmia opintojen suuntaamista ajatellen. Harjoittelun aikana kiinnostuin myös toiminnan rahoittamisesta ja pääsin ilokseni mukaan tutkiskelemaan mahdollisia rahoittajia Könkkölän tulevalle projektille.

53192496_1220615958114691_6092540014229454848_o

Kuljin Verso- ja Verstas -ryhmien matkassa. Vahvimpana mieleen jäivät ulkona tekeminen, yhdessä oleminen ja loistavat persoonat, joihin sain tutustua. Könkkölässä tulee saatua voimaa ulkoilusta ja luonnosta huomaamattaan, vaikka ulkona puuhatessa, polttopuita kannellessa tai ihan pihalla seisoskellessa. Läheiset metsä ja järvi antavat energiaa mystisellä tavallaan. Harjoittelun aikana tuli mietittyä myös omaa luontosuhdetta ja sitä, kuinka maaseudulla kasvaneena luontoa kaipaa kaupunkiin muutettuaankin.

Päivien aikana ehdimme käydä pilkillä, soittaa musiikkia, kylvää siemeniä ja vaikka mitä. Siinä sivussa joimme paljon kahvia ja höpöttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, elämästä siis. Könkkölässä tuntuu vahvana tasavertaisuus ja aitous, joka näkyy jokapäiväisessä toiminnassa. Äkkiseltään tulija ei tiedä kuka on pajalainen ja kuka ohjaaja. Samoin harjoittelija sulautui joukkoon yhdenvertaisena ihmisenä.

53588186_1228855973957356_3792136877448888320_n

Sain harkalta paljon uutta tietoa ja työpajatoiminta sekä Green Care -ala tulivat paljon tutummiksi. Viihdyin valtavan hyvin pajalaisten kanssa ja yhdessä tekeminen ja kaikenlaiset keskustelut olivat harjoittelussa parasta. Toivon ihanaa kevättä Könkkölän väelle ja toivon, että pian pääsette puutarhahommiin lumien väistyttyä!

Aikani Könkkölässä

Kun aloitin Green Care Könkkölässä noin vuosi sitten, oli elämäni yhtä vuoristorataa ja arkirytmini aivan hukassa. Olin käynyt muutamilla työpajoilla aikaisemmin, mutta olin aina palannut samaan pisteeseen. Kun aloitin Könkkölässä niin en osannut oikein odottaa muuta kuin ”normaalia työkkärin vaatimaa työpajaa”. Yllätyin kuitenkin positiivisesti jo muutaman ensimmäisen päivän aikana, miten omanlainen meininki ja yhteisö koko Könkkölä oli. Ensimmäistä kertaa koskaan jopa odotin seuraavaa päivääni työpajalla ja ihmisten näkemistä siellä. 

IMG_20180913_104819_Bokeh

Mitä pidempään Könkkölässä olin ja tutustuin ihmisiin, näin miten hommat sujuivat ja kuinka ohjaajat oikeasti välittävät jokaisesta ihan omana itsenään. Alkoi tuntua, että olin vihdoinkin löytänyt sen paikan, missä saan kasattua elämääni ja aloitettua kokonaan uuden luvun kaikessa. Enkä ollut väärässä! 

Könkkölä tarjosi minulle tukea ja turvaa ja ymmärrystä joka ikisellä hetkelläkun sitä tarvitsin. Se auttoi minua keskittymään tulevaan, vaikka nykyhetkenä olikin vaikeaa. Könkkölän kautta sain vihdoin tunteen siitä, että osaan asioita ja sain kontakteja mitä kautta voisin työllistyä ja edetä elämässäni. Könkkölä ei siis todellakaan ollut vain pelkkä ”normipaja” mitä pelkäsin, vaan Könkkölä oli turvallinen yhteisö ja perhe, joka kantoi eteenpäin, kun elämä potki päähän ja oli vaikeaa. 

img_20180724_123636-e1554201572789.jpg

Olen kiitollinen kaikesta mitä sain Könkkölän kautta ja olenkin juuri työllistymässä vuoden pitkän urakan ja yrittämisen jälkeen. Uskon, etten olisi pystynyt siihen vielä vuosiin ilman mahtavaa yhteisöä ja ohjaajia.  

Suosittelen Könkkölän toimintaa jokaiselle, joka on eristymässä tai on jo syrjäytynyt. Könkkölästä saa juuri oikeaa tukea ja ohjausta ja toimintaa mitä ei muualta löydy. 

IMG_20181023_125842__01

Paavon mietteitä Könkkölästä

image001.jpg

Olen Paavo, 4 vuotias Pyrenneittenmastiffi. Hienommalta nimeltäni Cesar, mutta Paavo tuntuu paremmalta suomalaisen kielelle ja kuulemma näytän Paavolta enkä Cesarilta. Isoksikin minua usein siunaillaan ja onhan tuota elopainoa jo lähemmäs 70 kiloa kerääntynyt, nyt kun olen jo aikuinen. Pääkin on kuulemma tosi iso, yhden pienen koiran kokoinen. Ja sydän, se on minulla tosi iso. Kaikki ihmiset mahtuvat minun sydämeeni koosta, iästä tai kansallisuudesta riippumatta. Siksi emäntä kutsuukin minua sydänten valtaajaksi.

Tammikuussa 2018 emäntä pääsi Könkkölään työhönvalmennukseen ja minäkin sain ”työpaikan”. Emännällä työt ovat jatkuneet tähän päivään asti ja siitäkös olemmekin iloisia. Nykyään hän toimii Könkkölässä Verso-tiimin ohjaajana. Myös minulle on siunaantunut monenlaista tehtävää vuoden varrella. Könkkölässä on aivan ihania ohjaajia, pajalaisia ja monenlaisia vieraita. Aina siellä vieraillessani saan valtavasti rapsutuksia ja pusuja. Kun omaan hyvin rauhallisen luonteen niin kaikkien on helppo lähestyä minua. Joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka vähän pelkäävät minua. Silloin vilkaisen heitä vain lempeästi ja annan olla. Emännän mielestä en aina ole rauhallinen. Eikä aina tarvitse ollakaan, ainakaan siinä vaiheessa, kun emännän kanssa kaarran autolla Könkkölän pihaan. Silloin innostun niin kovasti, että laitan koko auton heilumaan. Tiedän, että kaikki ihanat ihmiset odottavat minua rapsutuksineen.
Mutta palataanpa niihin työasioihin sitten…
image003

Kotona minulle rakennettiin tällainen viime talvena ja heti laitettiin Könkkölässä töihin. Fauna-tiimi sai opetella vetovaljaiden päälle pukemista sekä aisojen ja ahkion kiinnitystä. Niin sitä sitten lähdettiin Köhniöjärven jäälle retkeilemään. Minä sain kuljettaa puut ja tietenkin makkarat. Ja tänä talvena olin Polku-tiimin apuna puutöissä. Niin vaan siirtyi koivupöllit meikäläisen voimalla ahkiossa metsästä puuliiterille. Nuotiopaikalla sain vähän hengähtää ja nauttia auringonpaisteesta yhdessä pajalaisten kanssa.
image005
Minä tykkään kovasti olla ulkona ja siksi Könkkölä onkin niin kiva paikka. Eikä pieni lumipyry meikäläistä haittaa. Ihan hyvin voin kodan edessä olla vartioimassa, ettei yhtään makkaraa pääse livahtamaan suuntaan tai toiseen ilman minun huomaamattani. Jos makkarat jää muilta vartioimatta… niin kyllä minä ne hoitelen.
image007
Kesä alkoi aika lämpöisesti ja turkki alkoi tuntumaan kuumalta. Onneksi Fauna-tiimiläiset pitivät minulle Beauty Spa -päivän. Ensin turkin trimmaus, pesu ja kynsien leikkaus. Ja osasinpa olla taas niin rauhallisesti ja kiltisti. Faunalaiset saivat hyvää harjoitusta eläimen käsittelystä ja hoidosta ja minä sain kevyemmän turkin.

image009

Kesällä Könkkölässä oli monenlaista väkeä ja tapahtumia. Lastenleireillä olin kuulemma leirin paras asia, vaikka vain olin ja otin kaikki ihanat pienten ihmisten rapsutukset vastaan. Maahanmuuttaja ryhmälle olin vähän uudenlaisempi kokemus. Monissa maissa koira ei ole samassa asemassa kuin Suomessa. Osa hieman pelkäsikin, mutta minä pysyin rauhallisena. Pian kaikki huomasivat, että minä kuulun Könkkölän kalustoon.
Aika monissa jutuissa olen saanut olla mukana Könkkölässä. Välillä käy vierailijoita, jotka toivovat minun läsnäoloani. Päiväkotilapset kävivät viettämässä kevät päivää Könkkölässä ja silloin sain paljon rapsutuksia. Syksyllä kävi Suvimäen klubitalon väkeä minua moikkaamassa. Verso- ja verstas-tiimin pikkujouluissa sain olla mukana, kun entiset pajalaiset halusivat nähdä minut jne.
Välillä pajalainen ottaa minut mukaan metsään pienelle kävelylle. Minä kuuntelen ja annan halia. Sellainen tunne ihmisille joskus tulee. Minä osaan vaistota sen omalla tavallani ja olla tukena.
image011
27.2.2019 Könkkölässä järjestettiin koko perheen talvitapahtuma. Siellä minulla olikin tärkeä tehtävä. Sain ilahduttaa tapahtuman pienempiä ahkiokyydillä. Ja vaikka väkeä oli paljon ja toisia koiria ja hulinaa niin minä tapani mukaan otin rennosti. Pienet torkut ovat aina paikallaan ajasta tai paikasta riippumatta. Se on minun mottoni!

Toimelias on siis vuosi ollut minulla emännän ja Könkkölän väen kanssa ja varmasti olen jättänyt jälkeni monen sydämeen. Ihan parasta on kuitenkin chillailu ja siihen olen myös oiva kaveri Könkkölässä.
image015
Minulla on jo katse kohti kevättä ja emännän kanssa jatkamme työsarkaa Könkkölässä. Toivotan oikein mukavaa kesän odotusta ja tervetuloa moikkaamaan minua!
T: Paavo

image017

Talvitapahtuma Könkkölässä

Keskiviikkoaamu valkeni lämpöisenä ja aurinkoisena. Puolenpäivän aikaan Könkkölän piha alkoi täyttymään iloisista talvilomaa viettävistä lapsista. Könkkölän väki yhteistyökumppaneiden kanssa olikin järjestänyt paljon kaikkea kivaa puuhaa.

Pulkkamäki luisti mainiosti suojaisessa ja aurinkoisessa säässä. Ja kyllä vauhtia riittikin. Rannassa pääsi kokeilemaan kiikareita ja bongailemaan lintuja metsänrajasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Köydenvedossa sai kokeilla voimiaan. Välillä köyden molemmissa päissä oli monta voimailijaa.

Myös erilaisia talventörröttäjiä oli koottu yhteen ja siinä saikin aivojumppaa, kun niitä yritti tunnistaa.

Jäällä pienimmät pääsivät ahkion kyytiin. Tällä kertaa vetäjänä ei ollut poni vaan Paavo-koira. Ja vaikka kyytiin ei kaikki päässyt, niin Paavo iloisena otti vastaan rapsutuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jäällä oli myös useita pilkkireikiä innokkaimmille kalojen narraajille. Kalaonneaan kävi kokeilemassa niin isot kuin pienetkin vierailijat. Pelitaitoja pääsi harjoittamaan Mölkky-pelissä. Jäällä olikin hyvin tilaa kapulaa heitellä ja luistikin hyvin.

Taiteilijan lahjojaan pääsi myös kokeilemaan lumimaalauksessa sekä piirustuspisteessä. Kasvomaalaus pisteestä sai toivoa mieluisan kuvan kasvoihinsa.

Nuorten taidetyöpajan elämyspajalaisten rakentamassa slackline -pisteessä pääsi kokeilemaan tasapainoaan.

Luonto-Liiton pisteessä tutustuttiin talviseurantaan. Lumipolun varrelta löytyi myös useita metsän eläinten jälkiä, joita sai opetella tunnistamaan.

Pihalla temmeltäessä nälkä yllätti. Kahviosta sai maukkaita vohveleita makealla ja suolaisella täytteellä, mokkapaloja ja kuumaa juomaa. Ja kaikkiin kunnon talvitapahtumiin kuuluu tietenkin grillimakkara. Se maistuikin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivä oli onnistunut. Kaikki pajat tekivät yhteistyötä ja panostivat tapahtuman onnistumiseen. Jälleen kerran saa todeta, että yhteistyössä on voimaa! Ensi vuonna taas uudestaan!

Työharjoittelujakso Könkkölässä

Takana on neljän viikon mittainen työharjoittelujakso Könkkölässä ja päällimmäisenä fiiliksenä on haikeus. Kuinka nopeasti voikaan neljä viikkoa hurahtaa ohi ihanien ohjaajien ja työpajalaisten seurassa? Minulla oli ilo olla mukana Rohkeus-ryhmäläisten ja Verso- ja Verstas-työpajojen matkassa. Seuraavaksi pieniä maistiaisia siitä, mitä Könkkölä tarjosi ensimmäistä vuottaan sosionomin amk-tutkintoa suorittavalle opiskelijalle työharjoittelun näkökulmasta.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko kului lähinnä tutustumalla Könkkölän arkeen, pajalaisiin, ohjaajiin ja toimitiloihin. Rohkeus-ryhmän kanssa tehtiin erilaisia jännityksen hallintaharjoitteita sekä tutustuttiin bujoilun (bullet journalin) ihmeelliseen maailmaan. Verso- ja Verstas-työpajojen kanssa rakensimme kissojen kiipeilypuita, suunnittelimme tulevan kesän puutarhaa sekä nautimme makkaranpaistosta kodassa. Pääsin myös lumikenkäilemään parin pajalaisen seurassa upeassa auringonpaisteessa pitkin metsää. Ensimmäinen viikko päättyi ohjaajien yhteiseen perjantaipalaveriin, jossa tutustuin työpajojen ohjaajiin työpajojen toimintaan.

Könkkölän maisemaa

Viikko 2

Viikko starttasi liikkeelle Rohkeus-ryhmäläisten kanssa. Keskustelimme tärkeiden ihmissuhteiden merkityksestä, esittelimme omia rakkaita esineitämme muille, kirjoitimme kannustavat kirjeet itsellemme sekä jaoimme asioita, joista olemme ylpeitä. Päivä oli todella voimaannuttava ja täynnä positiivisten ajatusten jakoa. Verso- ja Verstas-työpajojen viikko kului ruoanlaiton parissa, sillä vuorossa oli tutustumista kasvisruokaan härkis- ja nyhtökaurareseptien johdolla. Suunnittelimme reseptien perusteella ostoslistat, kävimme ostoksilla ja valmistimme onnistuneesti mm. Tex Mex härkisperunapeltiä, metsäsienikastiketta, Härkis-nachopeltiä sekä palsternakkakeittoa.

Härkis-nachopelti

Viikko 3

Nyt tuntuu, että olen päässyt pikkuhiljaa sisään Könkkölän työpaja-arkeen. Monista asioista on tullut tuttuja ja olen oppinut tuntemaan pajalaisia ja ohjaajia paremmin. Viikko lähti liikkeelle jälleen Rohkeus-ryhmäläisten seurassa. Vuorossa oli ystävänpäiväkorttien askartelua. Lisäksi oma koirani Elmo oli mukana lenkittämässä ja antamassa rapsutusterapiaa ryhmäläisille. Verso- ja Verstas-pajalla oli viikkosiivousvuoro yhteisissä toimitiloissa, joten imuri lauloi, moppi heilui ja tavarat löysivät jälleen oikeat paikkansa. Lisäksi valmistimme munankuorirouhetta ja kuivasimme hevosille ja lampaille leipää, jota voimme viedä tilavierailuille mukanamme.

Viikko 4

Eikä, onko jo viimeinen viikko? Aika on kulunut hurjan nopeasti. Asiat, jotka tuntuivat harjoittelun alussa hieman ”alkeellisilta”, ovat nyt luonnollinen osa Könkkölää ja sen toimintakulttuuria. Lisäksi olen oppinut nauttimaan Könkkölän ihanista ja rauhoittavista maisemista, takkatulen lämmöstä ja siitä, että saan kulkea päivisin villasukat jalassa. Viimeisellä viikolla sain ohjata Rohkeus-ryhmäläisille voimauttava valokuva-harjoituksen sekä opastaa ryhmäläiset sanomalehtirunoilun pariin. Myös Verso- ja Verstas-pajat pääsivät käyttämään luovuuttaan sanomalehtirunoilun merkeissä. Muuten viikko kului heidän osaltaan ensi viikon talvitapahtumaan (ke 27.2.) valmistautuessa, sillä suunnittelimme ostoslistaa talvitapahtumassa pidettävää kioskia varten sekä kävimme ostoksille ostamassa tarvikkeita kioskiin. Vierailimme myös Keski-Suomen Muistiyhdistyksessä kertomassa pajojemme toiminnasta, Könkkölästä ja valmistimme talipalloja yhdessä Muistiyhdistyksen jäsenien kanssa.

Neljään työharjoitteluviikkoon mahtui paljon uuden oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista ja luonnon merkityksen ymmärtämistä kuntoutumisen näkökulmasta.

Lopuksi haluan toivottaa Könkkölän henkilökunnalle ja pajalaisille ihanaa kevättä ja kiittää heitä lämpimästä ja ystävällisestä vastaanotosta!

Kiitos ja ihanaa jatkoa kaikille,

toivottaa sosionomiopiskelija Niina

Talvisia ilon aiheita

Vuosi vaihtui talvisena ja lumisena, kuten tapana on. Ja näinhän se meni Könkkölässäkin. Pajoissa tapahtuu kuitenkin myös talvella – toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan luonnon tahtiin ja sen ehdoilla.

Ja vaikka lumi on joinain päivinä ollut riesa, on siitä ollut myös iloa; lumikenkäily on tarjonnut mahtavia elämyksiä tykkylumisessa metsässä ja ihan ikkunan läpikin talvinen metsä on tullut Könkkölän tupaan kauniina maisemina. Saunatuvan takassa on palanut tuli ja karkoittanut kylmää. Lunta on lisäksi lapioitu ja kolattu varmaankin ennätysmääriä!

polkuhanki

Talven alla myös remontti etenee. Kaunis päätalomme valmistuu taitavien timpureiden käsissä, ja myös Naisten saunan kunnostus on hyvällä tolalla; uusi lattia on valettu ja panelointi pääsee pian alkamaan.

Henkilökohtaisesti talven suurin ilon aihe on ollut aloittaa Könkkölän uutena toiminnanjohtajana. Ensimmäisenä päivänäni tammikuun lopussa ei pakkasesta ollut tietoakaan sen lämmön keskellä, joka takkatuvassa oli lähes koko Könkkölän väen keräännyttyä juhlistamaan yhden könkköläläisen valmistumista eläintenhoitajaksi. Ilon oikein kruunasi tieto siitä, että tuore eläintenhoitaja pääsee aloittamaan saman tien uudessa työssä, ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan. Huikea kehitystarina ja onnistuminen, josta me pääsimme yhdessä iloitsemaan!

Talven taittumisen tietää siitä, että aurinko valaisee joka päivä pikkaisen enemmän. Ja vaikka lunta vielä piisaa tiedämme, että hankien alla luonto alkaa valmistautua uuteen versontaan ihan pian. Ihan samalla tavalla kuin meissä piilossa oleva potentiaalikin pääsee voimiinsa, kun vain olosuhteet ovat kohdallaan ja oma uskallus, luottamus kasvun tekemiseen on riittävä. Tähän versovan potentiaalin vapauttamiseen me Könkkölässä panostamme ja iloitsemme päivittäisistä pienistä onnistumisista!

– Mervi Puupponen

jaapuikotkota