Kaikki alkaa siemenestä

Tämän blogin nimi sai alkunsa tarinasta, jonka kertoi eräs suuresti arvostamamme herrasmies.

Syksyllä 2014 alkoi ensimmäinen Lumo niminen kolme kuukautta kestävä työpaja, jossa työttömät nuoret pääsivät testaamaan luonto- ja eläinpainotteisia töitä ja menetelmiä idyllisessä Äijälän perhekodissa ( http://aijala.fi/) .

Äijälän tilan vanha isäntä Hartwigin elämänkatsomus on vertaansa vailla. Tämä ideoita pursuileva herra ottaa vastaan kaikki tilalle tulijat avosydämin. Työtä tilalla riittää ja pitkin syksyä me työvalmentajat jaksoimme ihmetellä miten ihmeessä mies jaksaa 80 vuoden iässä tehdä tilan töitä siinä missä meitä jo hengästytti.

Tilalla oli tapana päivän päätteeksi kokoontua koko talon väki istumaan kahville talon isoon tupaan. Siinä Hartwig istui pöydän päädyssä omalla paikallaan ja kertoili meille tarinoita elämästä ja me kuuntelimme aina silmät pyöreinä.

Yksi niistä liittyi omenapuuhun. Joskus kun isäntää alkoi päivällä väsyttämään hän kapsahti pihan omenapuun alle pötköttämään. Siellä hän pohti ja pohti miten ihmeessä pienestä omenan siemenestä voi kasvaa niin kaunis puu, joka tuottaa kymmeniä kiloja omenaa syksyisin. Miten puun juuret keräävät maasta tarvittavat aineet kehittääkseen lehdet ja kukkaset, ja miten sade ja aurinko auttavat omenoiden syntymistä. Koskaan hän ei päässyt loppuun ajatuksensa kanssa vaan torkahti. Sinne omenapuun katveeseen.

Pienet asiat voivat olla merkityksellisiä. Vuotta aiemmin syksyllä 2013 kun ensimmäisen kerran aloimme todella miettiä miten Könkkölän tila voisi toimia niin nuorille kuin vanhemmillekin green care toimintakeskuksena, istutimme työporukalla Könkkölän pihaan kaksi omenapuuta. Tarkoituksena oli ehkä tehdä jotain pysyvää merkkiä siitä, että olemme valmiita tekemään tilan säilymisen puolesta paljon.  Toivomme vielä näkevämme omenapuut isoina sieltä juurelta käsin. Torkkuvamme niiden alla pohtien mistä omenat tulevat.

Mainokset