Tilan tuunaus

Käytämme pajatilana 70 -luvulla rakennettua saunatupaa. Tupa käsittää noin 30 neliön takkahuoneen, pienen keittiön, pukuhuoneen sekä tietenkin sen saunan. Saunaa lämmitetään talvella tilauksesta erilaisille ryhmille. Kesäisin pyörii viikoittainen yleinen saunavuoro Jyväskylän kaupungin henkilöstölle.

Lupasimme saunatilan vuokran sijasta hieman tuunata tilaa sekä lämmittää saunat kesällä yleistä saunavuoroa varten. Pajatilan laittamisella on myös se merkitys, että sitä kautta koemme tilan enemmän omaksemme.

Tästä lähdettiin liikkeelle

kuva 1

takkaJa sitten vain hommiin! Mukana tuunauksessa oli henkilöstöjärjestöjen edustaja, joka kertoili meille tilan historiasta ja henkilöstöjärjestöjen toiminnasta.

kimmoallujulia

Ensin siivottiin ja sitten maalattiin ja sitten maalattiin taas lisää :). Osa pajalaisista etsivät sisustustarpeita Nuorten Taidetyöpajan kätköistä (kiitos Tuunaten Tuotteeksi -pajalle ideoista ja valmiiksi tuunatuista kalusteista).

Ja tässä lopputulos

kuva

kuva 3

Vanha puutaulu tuli uudella tavalla esille valkoista seinää vasten.

kuva 2

Kypärämäen Eräkukalle isot kiitokset sisustustuesta :). Saimme heiltä toisen narsissin kaupan päälle, jotta saimme tilaan vähän pääsiäisen tunnelmaa.

Lopputulema oli hienompi kuin osasimme edes odottaa. Pajalaiset ahkeroivat kolme päivää ja kaikki osallistuivat tilan tuunaukseen innolla. Kyllä täällä kelpaa seuraavat lähes neljä kuukautta oleilla.

Lumopaja alkoi!

Könkkölässä on ihan oikeasti alkanut toiminta ja ihan oikea pajatoiminta!!

Ja miksi se on meille niin iso asia?

No siksi kun tästä toiminnasta on haaveiltu jo vuosia ja tämän haaveen eteen on tehty kovasti töitä ja käyty kiivaita taisteluita 🙂 . Tässä vaiheessa kiitämme suuremmoisia tukijoukkojamme ja varsinkin henkilöstöjärjestöjä, jotka ovat olleet mukana tukemassa meitä antaessaan meille tämän mahdollisuuden kevään toimintaan ennen kuin varsinaista päätöstä koko tilan suhteen on vielä tehty.kuva 3

Ja nyt se on täällä. Meidän Lumopaja. Yhdeksän luonnosta ja eläimistä kiinnostunutta nuorta täynnä intoa ja uusia ajatuksia.

Lumopajalle voi tulla joko työkokeiluun, kuntouttavaan työtoimintaan tai kuntoutustuella. Yhteisenä nimittäjänä nuorilla on kiinnostus luontoon ja halu tutustua alaan. Myös voimaantuminen ja päiviin sisällön saaminen on koettu tärkeäksi asioiksi pajalle hakeutuessa.kuva 1

Meitä ohjaajia haastaa ja jännittää mitä nuoret tuumaavat Könkkölästä ja siitä tyhjästä maaperästä johon pajaa aletaan rakentamaan. Mikään ei ole valmista eikä mitään tuttuja käytänteitä ole olemassa. Koko pajan rakentamisen keskipisteenä ovat nuoret. Heti pajan ensimmäisenä päivänä aloimme painottamaan sen merkitystä. Sitä että teemme tätä yhdessä ja meillä ohjaajilla ei ole valmiita vastauksia. Se haastaa nuoria jo heti alusta asti ottamaan vastuuta. Siinä on riskinsä jonka me tiedostamme, mutta ilman rohkeita kokeiluja ei synny mitään uuttakaan.iippa

Pajakoira Iita mukana puunkantohommissa 🙂

kuva 4

”Älä pyydä heitä rakentamaan laivaa vaan herätä heissä kaipuu merelle”

Ensimmäisinä päivinä tutustuimme toisiimme ja kävimme läpi mitä tulemme tekemään yhdessä seuraavat melkein neljä kuukautta. Nuoret ottivat Könkkölän vastaan innokkaasti. Vanha saunatupa toimii alkuun meidän tukikohtana, omana pajapesänä. Sen tuunauksesta postaamme ensi kerralla :).

Syrjäytymisuhan alla oleva Könkkölä

Tämän blogin keskipisteenä on Könkkölän tila Jyväskylän tuntumassa Köhniöjärven rannalla. Tässä vaiheessa blogin kirjoittamista on ehkä syytä kertoa Könkkölän tarina ja mistä kaikki on saanut alkunsa.

Könkkölän tilan on aikoinaan omistanut yksityinen maanviljelijä. Kunta päätti lunastaa tilan ja tehdä siitä henkilöstölleen virkistyskäyttöön toimintapaikan. Maanviljelijän tila siirrettiin ja paikalle tuotiin alun perin Kypärämäen kouluun tarkoitetut hirret. (Kypärämäen koulu päätettiinkin rakentaa betonista). Kaupungin henkilöstö pystytti yhteisvoimin tilan nykyisen päärakennuksen kattoa vaille valmiiksi.Vuonna 1947 kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jossa henkilöstöjärjestöille annettiin tilan käyttöoikeus. Tämä päätös on edelleen voimassa.

Könkkölän toiminta oli alusta lähtien aktiivista. Henkilöstöllä oli oma saunavuoro, jota käytettiin ahkerasti. Tarina kertoo, että miesten alkuperäisessä saunassa oli puukiuas nykyisen sähkökiukaan sijaan. ”Isot herrat” olivat erään kerran saunoneet ja sauna paloi maan tasalle. Uusi sauna on rakennettu 70 -luvulla, jolloin sähkösaunat olivat muodissa.

Tilalla vietettiin juhannustansseja ja talvisin henkilöstön hiihtokilpailuja. Tila tarjosi mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin kuten henkilöstön jumppatunteihin, virkistyspäiviin ja lasten kesäleireihin. Tilalta on saanut myös vuokrata pieniä peltotilkkuja omiin kasvatustarpeisiin. Usealla kaupungin vanhalla työntekijällä on tarinoita Könkkölästä. Eräs kiinteistönhoitaja kertoi kuinka hän pienenä poikana kulki isän pyörän tarakalla tansseihin ja parasta oli kun sai pienen askin karkkia, jota isän tanssiessa mutusteltiin.

Kaupungin kasvaessa ja yhteisöllisyyden hiipuessa Könkkölän toimintakin alkoi hiipua. Enää ei kaivattu yhteisiä saunavuoroja. Kaikilla oli omat saunat. Kaupungin henkilöstö ei enää samalla tavalla tuntenut toisiaan, koska henkilöstön koko kasvoi jatkuvasti. Kaikkialla kiire ja tehokkuus jyräsi yhteisten hetkien tarpeen alleen.

Könkkölästä huolehti se kuuluisa joku muu. Kenelläkään ei oikein ollut kiinnostusta ja aikaa pitää taloa kunnossa. Talonmiehen virka lakkautettiin. (Kyllä, Könkkölässä on aikoinaan asunut oma talonmies). Kiinteistön hoidosta vastasi kaupungin sisäinen yhtiö joka toki hoiti hommansa, mutta vain ne välttämättömimmät.

Tilan arvo on laskenut sen rapautumisen myötä. Ison rakennuksen käyttökustannukset ovat isot ja peruskorjauksissa ei riitä enää pieni pintaremontti. Paikasta unohdettiin huolehtia ajoissa. Niinpä ollaan tilanteessa, jota voidaan kutsua meille sosiaalialalla työskenteleville tutulla termillä; syrjäytymisuhka. Yhteiskunnalle kallis termi, johon koitetaan keksiä nopeita ratkaisuja yleensä aina vähän myöhässä. Nopeita ratkaisuja voitaisiin kutsua myös pieneksi pintaremontiksi. Se ei auta siinä vaiheessa kun ongelmat ovat tarpeeksi isoja. Silloin vaaditaan resursseja ja panostusta.

Syrjäytymisuhka ei ole toivoton tila. Yhteisöllisyyden tarve on  heräämässä pikkuhiljaa uudestaan henkiin. Ehkäpä myös Könkkölän tila ei ihan täysin syrjäydy vaan siinä nähdään vielä potentiaalia niin toiminnallisella tasolla kuin päättäjienkin silmissä. Ehkäpä meillä on tulevaisuudessa paikka, jossa voidaan synnyttää uudenlaista yhteisöllisyyttä ja yhteyttä luontoon. Sellainen voisi olla Könkkölän tuleva tarina.