Syrjäytymisuhan alla oleva Könkkölä

Tämän blogin keskipisteenä on Könkkölän tila Jyväskylän tuntumassa Köhniöjärven rannalla. Tässä vaiheessa blogin kirjoittamista on ehkä syytä kertoa Könkkölän tarina ja mistä kaikki on saanut alkunsa.

Könkkölän tilan on aikoinaan omistanut yksityinen maanviljelijä. Kunta päätti lunastaa tilan ja tehdä siitä henkilöstölleen virkistyskäyttöön toimintapaikan. Maanviljelijän tila siirrettiin ja paikalle tuotiin alun perin Kypärämäen kouluun tarkoitetut hirret. (Kypärämäen koulu päätettiinkin rakentaa betonista). Kaupungin henkilöstö pystytti yhteisvoimin tilan nykyisen päärakennuksen kattoa vaille valmiiksi.Vuonna 1947 kaupunginvaltuusto teki päätöksen, jossa henkilöstöjärjestöille annettiin tilan käyttöoikeus. Tämä päätös on edelleen voimassa.

Könkkölän toiminta oli alusta lähtien aktiivista. Henkilöstöllä oli oma saunavuoro, jota käytettiin ahkerasti. Tarina kertoo, että miesten alkuperäisessä saunassa oli puukiuas nykyisen sähkökiukaan sijaan. ”Isot herrat” olivat erään kerran saunoneet ja sauna paloi maan tasalle. Uusi sauna on rakennettu 70 -luvulla, jolloin sähkösaunat olivat muodissa.

Tilalla vietettiin juhannustansseja ja talvisin henkilöstön hiihtokilpailuja. Tila tarjosi mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin kuten henkilöstön jumppatunteihin, virkistyspäiviin ja lasten kesäleireihin. Tilalta on saanut myös vuokrata pieniä peltotilkkuja omiin kasvatustarpeisiin. Usealla kaupungin vanhalla työntekijällä on tarinoita Könkkölästä. Eräs kiinteistönhoitaja kertoi kuinka hän pienenä poikana kulki isän pyörän tarakalla tansseihin ja parasta oli kun sai pienen askin karkkia, jota isän tanssiessa mutusteltiin.

Kaupungin kasvaessa ja yhteisöllisyyden hiipuessa Könkkölän toimintakin alkoi hiipua. Enää ei kaivattu yhteisiä saunavuoroja. Kaikilla oli omat saunat. Kaupungin henkilöstö ei enää samalla tavalla tuntenut toisiaan, koska henkilöstön koko kasvoi jatkuvasti. Kaikkialla kiire ja tehokkuus jyräsi yhteisten hetkien tarpeen alleen.

Könkkölästä huolehti se kuuluisa joku muu. Kenelläkään ei oikein ollut kiinnostusta ja aikaa pitää taloa kunnossa. Talonmiehen virka lakkautettiin. (Kyllä, Könkkölässä on aikoinaan asunut oma talonmies). Kiinteistön hoidosta vastasi kaupungin sisäinen yhtiö joka toki hoiti hommansa, mutta vain ne välttämättömimmät.

Tilan arvo on laskenut sen rapautumisen myötä. Ison rakennuksen käyttökustannukset ovat isot ja peruskorjauksissa ei riitä enää pieni pintaremontti. Paikasta unohdettiin huolehtia ajoissa. Niinpä ollaan tilanteessa, jota voidaan kutsua meille sosiaalialalla työskenteleville tutulla termillä; syrjäytymisuhka. Yhteiskunnalle kallis termi, johon koitetaan keksiä nopeita ratkaisuja yleensä aina vähän myöhässä. Nopeita ratkaisuja voitaisiin kutsua myös pieneksi pintaremontiksi. Se ei auta siinä vaiheessa kun ongelmat ovat tarpeeksi isoja. Silloin vaaditaan resursseja ja panostusta.

Syrjäytymisuhka ei ole toivoton tila. Yhteisöllisyyden tarve on  heräämässä pikkuhiljaa uudestaan henkiin. Ehkäpä myös Könkkölän tila ei ihan täysin syrjäydy vaan siinä nähdään vielä potentiaalia niin toiminnallisella tasolla kuin päättäjienkin silmissä. Ehkäpä meillä on tulevaisuudessa paikka, jossa voidaan synnyttää uudenlaista yhteisöllisyyttä ja yhteyttä luontoon. Sellainen voisi olla Könkkölän tuleva tarina.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s