Työharjoittelujakso Könkkölässä

Takana on neljän viikon mittainen työharjoittelujakso Könkkölässä ja päällimmäisenä fiiliksenä on haikeus. Kuinka nopeasti voikaan neljä viikkoa hurahtaa ohi ihanien ohjaajien ja työpajalaisten seurassa? Minulla oli ilo olla mukana Rohkeus-ryhmäläisten ja Verso- ja Verstas-työpajojen matkassa. Seuraavaksi pieniä maistiaisia siitä, mitä Könkkölä tarjosi ensimmäistä vuottaan sosionomin amk-tutkintoa suorittavalle opiskelijalle työharjoittelun näkökulmasta.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko kului lähinnä tutustumalla Könkkölän arkeen, pajalaisiin, ohjaajiin ja toimitiloihin. Rohkeus-ryhmän kanssa tehtiin erilaisia jännityksen hallintaharjoitteita sekä tutustuttiin bujoilun (bullet journalin) ihmeelliseen maailmaan. Verso- ja Verstas-työpajojen kanssa rakensimme kissojen kiipeilypuita, suunnittelimme tulevan kesän puutarhaa sekä nautimme makkaranpaistosta kodassa. Pääsin myös lumikenkäilemään parin pajalaisen seurassa upeassa auringonpaisteessa pitkin metsää. Ensimmäinen viikko päättyi ohjaajien yhteiseen perjantaipalaveriin, jossa tutustuin työpajojen ohjaajiin työpajojen toimintaan.

Könkkölän maisemaa

Viikko 2

Viikko starttasi liikkeelle Rohkeus-ryhmäläisten kanssa. Keskustelimme tärkeiden ihmissuhteiden merkityksestä, esittelimme omia rakkaita esineitämme muille, kirjoitimme kannustavat kirjeet itsellemme sekä jaoimme asioita, joista olemme ylpeitä. Päivä oli todella voimaannuttava ja täynnä positiivisten ajatusten jakoa. Verso- ja Verstas-työpajojen viikko kului ruoanlaiton parissa, sillä vuorossa oli tutustumista kasvisruokaan härkis- ja nyhtökaurareseptien johdolla. Suunnittelimme reseptien perusteella ostoslistat, kävimme ostoksilla ja valmistimme onnistuneesti mm. Tex Mex härkisperunapeltiä, metsäsienikastiketta, Härkis-nachopeltiä sekä palsternakkakeittoa.

Härkis-nachopelti

Viikko 3

Nyt tuntuu, että olen päässyt pikkuhiljaa sisään Könkkölän työpaja-arkeen. Monista asioista on tullut tuttuja ja olen oppinut tuntemaan pajalaisia ja ohjaajia paremmin. Viikko lähti liikkeelle jälleen Rohkeus-ryhmäläisten seurassa. Vuorossa oli ystävänpäiväkorttien askartelua. Lisäksi oma koirani Elmo oli mukana lenkittämässä ja antamassa rapsutusterapiaa ryhmäläisille. Verso- ja Verstas-pajalla oli viikkosiivousvuoro yhteisissä toimitiloissa, joten imuri lauloi, moppi heilui ja tavarat löysivät jälleen oikeat paikkansa. Lisäksi valmistimme munankuorirouhetta ja kuivasimme hevosille ja lampaille leipää, jota voimme viedä tilavierailuille mukanamme.

Viikko 4

Eikä, onko jo viimeinen viikko? Aika on kulunut hurjan nopeasti. Asiat, jotka tuntuivat harjoittelun alussa hieman ”alkeellisilta”, ovat nyt luonnollinen osa Könkkölää ja sen toimintakulttuuria. Lisäksi olen oppinut nauttimaan Könkkölän ihanista ja rauhoittavista maisemista, takkatulen lämmöstä ja siitä, että saan kulkea päivisin villasukat jalassa. Viimeisellä viikolla sain ohjata Rohkeus-ryhmäläisille voimauttava valokuva-harjoituksen sekä opastaa ryhmäläiset sanomalehtirunoilun pariin. Myös Verso- ja Verstas-pajat pääsivät käyttämään luovuuttaan sanomalehtirunoilun merkeissä. Muuten viikko kului heidän osaltaan ensi viikon talvitapahtumaan (ke 27.2.) valmistautuessa, sillä suunnittelimme ostoslistaa talvitapahtumassa pidettävää kioskia varten sekä kävimme ostoksille ostamassa tarvikkeita kioskiin. Vierailimme myös Keski-Suomen Muistiyhdistyksessä kertomassa pajojemme toiminnasta, Könkkölästä ja valmistimme talipalloja yhdessä Muistiyhdistyksen jäsenien kanssa.

Neljään työharjoitteluviikkoon mahtui paljon uuden oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista ja luonnon merkityksen ymmärtämistä kuntoutumisen näkökulmasta.

Lopuksi haluan toivottaa Könkkölän henkilökunnalle ja pajalaisille ihanaa kevättä ja kiittää heitä lämpimästä ja ystävällisestä vastaanotosta!

Kiitos ja ihanaa jatkoa kaikille,

toivottaa sosionomiopiskelija Niina

Talvisia ilon aiheita

Vuosi vaihtui talvisena ja lumisena, kuten tapana on. Ja näinhän se meni Könkkölässäkin. Pajoissa tapahtuu kuitenkin myös talvella – toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan luonnon tahtiin ja sen ehdoilla.

Ja vaikka lumi on joinain päivinä ollut riesa, on siitä ollut myös iloa; lumikenkäily on tarjonnut mahtavia elämyksiä tykkylumisessa metsässä ja ihan ikkunan läpikin talvinen metsä on tullut Könkkölän tupaan kauniina maisemina. Saunatuvan takassa on palanut tuli ja karkoittanut kylmää. Lunta on lisäksi lapioitu ja kolattu varmaankin ennätysmääriä!

polkuhanki

Talven alla myös remontti etenee. Kaunis päätalomme valmistuu taitavien timpureiden käsissä, ja myös Naisten saunan kunnostus on hyvällä tolalla; uusi lattia on valettu ja panelointi pääsee pian alkamaan.

Henkilökohtaisesti talven suurin ilon aihe on ollut aloittaa Könkkölän uutena toiminnanjohtajana. Ensimmäisenä päivänäni tammikuun lopussa ei pakkasesta ollut tietoakaan sen lämmön keskellä, joka takkatuvassa oli lähes koko Könkkölän väen keräännyttyä juhlistamaan yhden könkköläläisen valmistumista eläintenhoitajaksi. Ilon oikein kruunasi tieto siitä, että tuore eläintenhoitaja pääsee aloittamaan saman tien uudessa työssä, ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan. Huikea kehitystarina ja onnistuminen, josta me pääsimme yhdessä iloitsemaan!

Talven taittumisen tietää siitä, että aurinko valaisee joka päivä pikkaisen enemmän. Ja vaikka lunta vielä piisaa tiedämme, että hankien alla luonto alkaa valmistautua uuteen versontaan ihan pian. Ihan samalla tavalla kuin meissä piilossa oleva potentiaalikin pääsee voimiinsa, kun vain olosuhteet ovat kohdallaan ja oma uskallus, luottamus kasvun tekemiseen on riittävä. Tähän versovan potentiaalin vapauttamiseen me Könkkölässä panostamme ja iloitsemme päivittäisistä pienistä onnistumisista!

– Mervi Puupponen

jaapuikotkota