Nuoren ohjaajan kokemuksia Könkkölästä

Polkuni Könkkölässä alkoi vuoden 2018 keväällä, kun hyppäsin mukaan Fauna-pajaan. Enpä osannut silloin ajatella, mihin lampaiden rapsuttelu (lampaat on nykyään mun lempieläimiä, kiitos faunan) ja eläinten hoitaminen minut johtavatkaan. Tällä hetkellä nimittäin olen ollut ”talossa” puolitoista vuotta, ensin työkokeilussa ja sitten palkkatuella palkattuna.

WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.40.52 (1)  WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.40.14

Fauna-pajan päätyttyä hyppäsin mukaan mediatiimiin, jossa aloin yhdessä Annan kanssa kehittämään ihan uutta teatteriaiheista pajaa Könkkölään. Kehittely ja suunnittelutyö veivät siihen pisteeseen, että aloin laittamaan apurahahakemuksia tulille lokakuussa 2018. Ja booom! Helmikuussa 2019 tuli tieto, että Taike eli Taiteen edistämiskeskus oli myöntänyt Könkkölälle apurahan teatterityöpajan järjestämiseen! Apurahalla saatiin palkattua kaksi ammattinäyttelijää Teatterikoneelta ohjaamaan pajan sisältöä sekä vuokrattua heidän tilaansa, jotta tuleva paja pääsisi esityksen esittämään oikealla lavalla. Hitsi mikä fiilis oli kun apuraha myönnettiin! Ekaa kertaa ikinä olin käytännössä tekemisissä rahoituskuvioiden kanssa ja läpi meni. Sen jälkeen alkoikin pöhinä, piti opetella mitä on valmentaminen työmenetelmänä sekä opetella kaikkea kuntouttavasta työtoiminnasta, typistä, te-toimistosta, työtoiminnan käytänteistä, lomakkeista ja yhteistyöstä. Tulisihan mulla syksyllä olemaan ihan oma paja hoidettavana.

WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.36.08  teatteripaja_blogiin

Elokuu saapui ja kesän aikana olin saanut haalittua kasaan 10 teatterityöpajalaista. Kun ensimmäinen pajapäivä koitti, mua jännitti varmasti yhtä paljon, kuin pajalaisia! Paljon ensimmäisen viikon aikana puhuttiinkin yhdessä jännittämisestä, sen sietämisestä ja siitä, että miten meitä kaikkia välillä jännittää. On ihan okei jännittää uusia asioita. Sitten päästiinkin siihen vaiheeseen, että ryhmä alkoi työstämään esityksen teemaa. Esitys tehtiin devising-menetelmällä eli ennalta määrättyä käsikirjoitusta ei ollut, vaan esitystä lähdettiin luomaan pajalaisten omista ajatuksista käsin. Mikä kiinnostaa, mikä puhututtaa, mihin halutaan ottaa kantaa? Eikä aikaakaan, kuin käsissämme oli pajalaisten itse kirjoittama käsikirjoitus! Kohtausten ja läpimenojen edistyessä, tulimme Teatterikoneen ohjaajan kanssa siihen tulokseen, että myös minä tekisin pieniä täyterooleja esityksessä, joten kun esityspäivät lähestyivät, olin pajalaisten kanssa yhdessä verhoissa jännittämässä muistanko vuorosanani. Esitykset menivät valtavat hyvin ja ensimmäisessä esityksessä katsomo oli tupaten täynnä, iso kiitos kaikille jotka olitte meitä katsomassa!

IMG_6420_edit

Nyt on teatterityöpajakin taputeltu ja enää on edessä loppuraportointi apurahan myöntäjälle, sitten minun Könkkölän matkani päättyy näiltä osin. Mitä minulle jäi sitten tästä kaikesta käteen? Kaikkien käytännön asioiden oppimisen lisäksi, opin enemmän verkostoitumisesta, sain itsevarmuutta ohjaajana ja opin luottamaan omaan ammattitaitooni. Opin myös sen, että aina ei tarvitse hötkyillä, vaan joskus voi juoda kupin teetä ja antaa asian hoitua omalla painollaan.  Paljon sellaistakin opin, mitä en olisi uskonut oppivani. Nyt osaan rakentaa lammasaitausta, tiedän mihin kaikkeen kananmunankuorirouhetta voi käyttää, osaan röyhtäyttää vatsakipuista vauvalammasta ja tiedän mikä on TT3-lomake.

WhatsApp Image 2019-11-26 at 10.34.05

Terkuin,

Pauliina tai tuttavallisemmin Pave

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s