Pääsin syksyksi Könkkölään LuoMa-pajan mukaan sosionomiharjoittelijana. Kiitos Piritta, että otit minut työpariksi.
LuoMa-pajalla oli mukava samanhenkinen porukka, löysimme nopeasti yhteisiä keskustelun aiheita ja tuntui, että kaikki pääsivät hyvin juttuun mukaan. Satunnaiset vierailijatkin muilta pajoilta otettiin lämpimästi vastaan.
Pajalla kerättiin ja työstettiin erilaisia luonnon materiaaleja. Muun muassa lampaan keritseminen, villan karstaaminen ja vesi- ja neulahuovutus kuuluivat syksyn tehtäviin. Lopputuloksena valmistui villapohjallisia ja –korvakoruja myytäväksi.
Ihanat tuoksut valtasivat työhuoneen, vuoroin tuoksui tonttuihin käytetty tervanaru, männynkäpyjen pihka ja kranssien kuusenoksat. Pajan syksyyn sisältyi ideointia, kokeiluja, oivalluksia ja upeita lopputuloksia. Työskentelyhuoneemme seinät ja ikkunat täyttyivät ihanista koristeista, joita pajalaiset valmistivat. Joku sanoikin, että huoneesta tuli pikkuhiljaa LuoMan näköinen. Myös juhlasali sai hienot koristeet, muun muassa koko Könkkölän väen yhteistyössä askartelemat perinteiset olkihimmelit.
Yhteisen pöydän äärellä käsillä tehdessä keskusteltiin toisinaan elämän suurista asioista, toisinaan taas kevyempiä arjen asioita. Välillä työhön keskittyessä omat ajatukset saivat tilaa ja huoneessa oli hiljaista, saattoi kuulua vain neulahuovutuksen tasainen rauhoittava ääni tai joulun lähestyessä jouluinen musiikki.
Luovuus heräsi ja inspiraatiota riitti kotiinkin vietäväksi, useampi pajalainen kertoikin jatkavansa samojen töiden parissa kotona pajan loputtua. Syksyyn Könkkölässä sisältyi elämyksiä ja oivalluksia, sekä mielenkiintoisia keskusteluja. Kiitos, että sain olla mukana!
Piitu
Omenapuun juurella 