Valokuvaajan kokemuksia Könkkölästä & hyvästit kesälle 2020

Hirsiseinien kutsuva lämpö, metsän humina ja laineiden lempeä loiske. Könkkölän tunnelma on vertaansa vailla.


Voisi sanoa, että Könkkölän tila sijaitsee aivan ihanteellisella paikalla. Vaikka Jyväskylän keskustaan hurauttaa bussilla hetkessä, Könkkölä on mukavasti omassa rauhassaan Köhniöjärven rannalla. Työpäivän aikana saattaakin välillä tuntua siltä kuin olisi paennut maaseudun rauhaan kauas kaupungista. Könkkölän pihapiirissä saa nautiskella upeista maisemista ja seurata luonnon tasaista kulkua vuodenajasta toiseen. Könkkölän tunnelmaan oman lisänsä tuovat useat piharakennukset, joista jokainen hiljaa henkii oman aikansa tarinaa.


Luontoa ja maalaismaisemaa rakastavalle valokuvaajalle Könkkölä onkin kuin karkkia. Kesällä Könkkölä kuhisee elämää, kun pajalaiset ovat puuhissaan, kasvit loistossaan ja kesän eläinvieraatkin laitumellaan. Suosikkivuodenaikani syksy on ainoa, jota en ole vielä Könkkölässä kokenut. Odotankin jo kovasti sitä, kun ruska pukee maiseman juhlallisiin sävyihin ja usva leijuu kirpeän kylmässä ilmassa.


Nyt kun vuoden 2020 kesä alkaa hiljalleen siirtymään syksyn tieltä, on hyvä aika kerrata kaihoten Könkkölän kesän tapahtumia, pääasiassa kuvin ja lyhyesti sanoin.


Kesä oli Könkkölässä hyvin kaunista ja tapahtumarikasta aikaa. Pihapiirissä riitti työtä pajalaisille aina kesän eläinvieraiden hoidosta kasvimaan ylläpitoon ja yleisestä siisteydestä huolehtimiseen. Heinäkuussa hulinaa riitti lasten elämysleirien ja Lumo-polun kunnostuksen myötä. Polun pitkospuut ja kyltit päästiin laittamaan uuteen uskoon Keskimaan Ilo auttaa-hyväntekeväisyyskampanjan ansiosta. Könkkölän pihapiirissä oleva Jyväskylän kaupungin Kunnallistekniikan museokin oli kesän ajan remontissa. Mediatiimin piti kiireisenä monien opastekylttien tekeminen kesän vierailijoita varten, somen päivittäminen sekä tietysti kesän aktiviteettien ja tunnelmien taltiointi.

Tässä kesän kuvasaldoa Könkkölästä:

Lumo-polun kunnostusta.

Kesä Könkkölässä oli minulle hyvin opettavainen ja ikimuistoinen. Työni Könkkölässä jatkuvat vielä, mutta jään kaiholla muistelemaan ensimmäistä kesääni täällä ja sen tuomia uusia kokemuksia ja ystäviä sekä heräävää tunnetta siitä, että olen vihdoinkin paikassa, jossa on hyvä olla.

© Teksti ja kuvat: Laura Nurmi, Könkkölän mediatiimiläinen.

Elämyksiä Könkkölässä

Olemme kaksi yhteisöpedagogiopiskelijaa Lounais-Suomesta. Valitsimme kesäopinnoiksi Green Care luonnonvara-alan mahdollisuutena-kurssin, koska luonto on meille molemmille sydäntä lähellä. Yhtenä kurssin tehtävänä oli tutustua johonkin Green Care-toimijaan. Päätimme yhdistää tutustumisen ja kesälomareissun ja suunnata tutustumaan johonkin mielenkiintoiseen paikkaan. Otimme yhteyttä moniin paikkoihin, mutta suurin osa ei vastannut sähköposteihimme lainkaan. Könkkölästä vt. Toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen vastasi ja kutsui meidät tutustumaan Könkkölän toimintakeskukseen. Sovimme, että olemme kahtena päivänä apukäsinä lasten elämysleirillä. Kutsuun sisältyi majoitus rantasaunalla, aamupala ja vieläpä lounaskin tarjottiin. Tästä kutsusta innostuneena lähdimme kohti Jyväskylää. Matkaan lähdimme Uudestakaupungista ja Vehmaalta.

Saavuimme Jyväskylään tiistai-iltapäivällä kauniissa auringon paisteessa kylpevään Könkkölään. Könkkölä sijaitsee aivan Jyväskylän keskustan kupeessa osoitteessa Vesangantie 37, Jyväskylä. Paikan päällä meitä odotti vt.toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen, joka otti meidät lämpimästi vastaan. Marjut kertoi meille Könkkölästä ja sen toiminnasta. Tapasimme myös leirin ohjaajat Terhin ja Samin, jotka kertoivat leirinohjelmasta. Marjut kertoi myös hieman omasta urapolustaan, mikä olikin mielenkiintoista kuultavaa. Aikamoinen toiminnan nainen ja innostava urapolku.

Marjut opasti meidät rantasaunalle ja kertoi, että paikalla ei ole ketään muuta. Olimme lumoutuneita paikan kauneudesta ja kiitollisia saamastamme luottamuksesta. Saimme myös luvan saunoa vastikään kunnostetussa hirsisaunassa sen jälkeen, kun Jyväskylän kaupungin työntekijöiden naisten saunavuoro on päättynyt. Koska kumpikaan emme olleet koskaan käyneet Jyväskylässä, kävimme tutustumassa kaupunkiin. Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme kiertämässä hienon Lumopolun. Luonnossa samoilun jälkeen olikin jo saunomisen aika. Sauna oli hieno ja löylyt leppoisia ja järven lämpöinen vesi helli iltauimareita. Aurinko alkoi painua mailleen ja järvimaisema oli taianomaisen rauhoittava.

Lasten ja nuorten elämysleiri 13.-17.7.2020

Aamulla olimme reippaina sovitusti heti kahdeksan aikaan päärakennuksella ottamassa vastaan ensimmäisiä leiriläisiä Terhin ja Samin kanssa.

Leirille osallistui 7-12-vuotiaita lapsia yhteensä 14. Leiri oli päivätoimintaa ja kesti maanantaista perjantaihin. Toiminta tapahtui ulkona pihapiirissä lapset jaettuna kahteen eri ryhmään. Ruokailut tapahtuivat sisätiloissa, jossa istumapaikat oli laitettu Koronarajoitusten mukaisesti. Ulkona ryhmissä mm. maalattiin ruukkuja, joihin kylvettiin herneitä, pelattiin ja leikittiin, rakennettiin majoja, vuoltiin makkaratikkuja, uitiin, rapsuteltiin lampaita, leikittiin koiran kanssa, siliteltiin kaneja ja ruokittiin kanoja. Ohjattua toimintaa oli sopivasti ja myös vapaata leikkiä ohjaajien valvovien silmien alla.

Saimme osallistua leirillä kaikkeen toimintaan ohjaajien apuna. Maalasimme viimeisenä iltana myös kiviä, jotka piilotimme pihapiiriin. Seuraavana päivänä lapset etsivät ne vihjeiden avulla ja saivat ottaa löytämänsä kiven joko muistoksi kotiin, tai piilottaa sen muiden iloksi uudelleen löydettäväksi. Idean toimme mukanamme kotiseudultamme, jossa Korona-ajan piristyksenä maalattuja kiviä on piiloteltu ympäri kaupunkia ja lenkkipolkuja.

Tutustuminen Könkkölään oli hieno ja inspiroiva kokemus. Könkkölä osoittautui juuri sellaiseksi monipuoliseksi luontolähtöiseksi toimintakeskukseksi, jossa toivoisimme tulevaisuudessa työskentelevämme. Meidän molempien tulevaisuuden suunnitelmat saivatkin taas lisää ideoita ja varmuutta siitä mitä haluamme tehdä. Luonto, eläimet ja Green Caren toiminta-ajatus tulee olemaan varmasti osana unelmien työelämää.

Könkkölässä oli ihanan leppoisa ja rento tekemisen meininki ja miljöö mitä kaunein. Sijainti hyvien kulkuyhteyksien varrella on toiminnan kannalta tärkeää. Komea hirsinen päärakennus ja molemmat saunat, kaunis järvimaisema, luonnon läheisyys sekä pihapiirin eläimet ja kaikki niiden mahdollistama toiminta tekee Könkkölästä kokonaisuudessaan monipuolisen paikan. Könkkölän pihapiirissä ja Köhniöjärven rannalla kulkiessa ei olisi uskonut, että Jyväskylän keskustaan oli vain muutaman minuutin matka.

Henkilökunta otti meidät lämpimästi vastaan ja jokainen vaikutti tekevän juuri omalaistaan työtä. Paikan henki oli erittäin positiivinen ja toiminta hienosti suunniteltua sekä toteutettua. Ehdottomasti voin suositella tutustumaan paikanpäälle minkälainen paikka Könkkölä on. Enkä laisinkaan tiedä mahtoiko vierailumme jäädä ainoaksi laatuaan.

-Mirkka & Mervi

Työkokeilijan kokemuksia Könkkölästä

Aloitin Könkkölässä juhannuksen jälkeen, koska kaipasin tekemistä arkeen kaiken sen kotona istumisen jälkeen. Sain paikan mediatiimissä ja voin sanoa, että aika on mennyt ihan liian nopeaan. Olen päässyt valokuvailemaan niin luontoa kuin eläimiä ja Könkkölän touhujakin, sekä käyttämään somea kuin siellä markkinointia, sillä se oli melko tuntematonta aluetta itselle. Lisäksi olen päässyt syventymään julisteiden ja kylttien tekoon, vaikkakin eihän se vaikeaa ole, mutta kuitenkin aina oppii uutta. Työkaverit on olleet mitä mahtavimmat ja juttua on riittänyt erittäin paljon. Parasta on kuitenkin ollut se rauhallisuus mikä Könkkölässä vallitsee! Heinäkuun ajan sai käydä silittelemässä lampaita, jotka olivat oikein terapiaeläimiä. Olen saanut myös tarpoa metsässä aina kun aikataulu sen on sallinut ja on itse jaksanut, mikään ei ole parempaa kuin rauhallinen käpsyttely metsässä.

Itselläni alkaa biologian opinnot Jyväskylän yliopistossa, mutta jään ehdottomasti kaipaamaan Könkkölän rentoa fiilistä ja mukavia työkavereita!

∿ Jenna ∿    

Könkkölän tilan historia osa 3: Kunnallistekniikan museo

Olemme tulleet Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarjan kolmanteen ja sen viimeiseen osaan. Blogisarja on käynyt lävitse kahdessa ensimmäisessä osassa Könkkölän tilan synnyinhistoriaa ja rakentumista aina 1800-luvun Köhniön korpimetsä-ajoista tilan päärakennuksen harjakaisiin ja Könkkölän sähkölinjan vetoon syksyllä 1949.

Blogisarjan päätteeksi Kunnallistekniikan museo avautui vuonna 1984, mutta ennen sitä esittelen muutaman muun Könkkölän tilan pihapiiriä palvelevan rakennuksen tarinan, jotka Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörk vuosien saatossa keräsi Jyväskylän kaupungin alueelta Könkkölän tilalle.

Könkkölän tilan ehdottomasti kaunein helmi yhä tänäkin päivänä on vanha kaivokoppi, joka siirrettiin Könkkölän tilan pumppukaivon kansiston suojaksi vuonna 1963. Kaivokopin historia ulottuu aina vuoteen 1869, jolloin se toimi Jyväskylä Kirkkopuistossa alun perin yhtenä hevosten juottoon tarkoitettujen kaivojen kaivokoppina.

Koppi oli siirretty Kirkkopuistosta 1940-luvun tienoilla Kunnalliskodin Pitkäkatu 1:seen muiden rakennusten joukkoon palstaviljelijöiden työkaluvajaksi. Sieltä kaivokoppi siirrettiin vuonna 1961 muutamaksi vuodeksi Syrjälän keskusvaraston alueelle, josta Taito Mörk nappasi kopin mukaansa. Koppi oli siihen aikaan kehnossa kunnossa: kopin räystäällä ollut koristeleikkauksilla sahattu tuulilauta oli paikoitellen rikki ja räystään alla olevia käyriä koristekannattimia puuttui.

Vuosien 1963-67 välillä kaupungin puutyöpajan puusepät tekivät kaivokoppiin talkootyönä uudet samanlaiset koristelaudat ja kannattimet särkyneiden kohtien paikalle. Suomen Väri- ja vernissatehtaan myymälä Kilpisenkadulta lahjoitti vaaleankellertävän seinämaalin, mikä oli kutakuinkin kaivokopin alimmaisen värikerroksen näköinen, sekä vihreän kattomaalin peltikattoon. Päärakennuksen sokkelista jääneistä kivistä tehtiin kopille sokkeli, jolle kaivokoppi saatiin tanakasti pystytettyä.

***

VR:ltä saatiin oma Könkkölän seisake vuoden 1953 lopulla. Tällöin paikallisliikenteen junat pysähtyivät tarvittaessa Könkkölän kohdalla. Seisake oli nähtävästi suht’ vähäisellä käytöllä, sillä se poistettiin muutaman vuoden kuluessa käytöstä.

***

Taito Mörk ehdotti Könkkölätoimikunnalle uniikin ja yksilöllisen Sillanpääntilan vanhan vilja-aitan siirtoa Aholaidantie 3:sen tontilta Könkkölän tilalle. Mörkillä oli jo tuolloin haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla ja siksi Mörkin mielestä vanha-aitta rakennus täydentäisi tyylillään hienosti Könkkölän tilan aluetta.

Aitta purettiin ja rakennettiin uudestaan hirsi kerrallaan vuoden 1968 seiniä ja vesikattoa myöten valmiiksi, niin että harjannostajaiset pidettiin heinäkuun puolessa välissä samaisena vuonna. Aitan permanto rakennettiin1969 kesällä ja 1973 Mörk alkoi ajamaan asiaa, että aittaan täytyy saada välipermanto, jolloin tilaa saadaan lisää. Suunnitelma valmistui arkkitehti D. Salmelan toimesta helmikuussa 1974 ja välipermannon rakensi talo-osasto kesän 1974 aikana.

***

Kesän 2020 aikana Sillanpään vilja-aittaa on kunnostettu ja entisöity mm. maalaamalla ja vaihtamalla vanhoja, lahonneita hirsiä uusiin.

***

Luhtiaitta poikkeaa muista Könkkölän tilan aitoista, koska se on rakennettu Könkkölän tilalle vuonna 1964 varta vasten tarpeeseen. Könkkölän tilan toiminta laajeni vuosien saatossa, joten majoitukseen ym. säilytystarpeeseen rakennettiin luhtiaitta. Kaksikerroksisen aitan ja sen sijoituspaikan suunnitteli kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen.

Luhtiaittaan tarvittavat hirret saatiin kaupungilta entisestä Maatalous Osake -pankin kiinteistöstä, Asemakatu 3:sta. Kattotiilet ja muu puutavara saatiin purettavista Nisulan pienasuntorakennuksilta Kisakadun varrelta. Rakennusmateriaalit olivat siis pääsääntöisesti kierrätysmateriaalia sekä rakennustyöt tehtiin suuremmilta osin jälleen talkootyönä.

Könkkölän tila täydentyi jälleen uudella aitta rakennuksella 1974, kun Mannilan aitta pystytettiin Könkkölän tilan rautatien puoleiselle sivulle. Könkkölätoimikunta anoi kaupunginhallitukselta etu-Palokan Mannilan tilalta Saarijärventien länsipuolella Tuomiojärventien varrella olevaa aittaa. Kuten Sillanpään vilja-aittakin, niin Mannilan aitta oli myös tyyliltään yksilöllinen ja lajissaan viimeisiä Jyväskylän kaupungin alueella.

Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörkillä oli Könkkölän tilan alkuajoista vuodesta 1948 asti haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla. Mörk keräsi ja kokosi työnsä ohella keskusvarastonhoitajana kunnallistekniikkaan liittyvää esineistöä. Ajatus mahdollisesta museotoiminnasta tuli julki jo 1960-luvulla ja heinäkuussa 1975 Könkkölätoimikunta päätti, yleisestä vastustuksesta huolimatta, että Jyrätalli ja Sillanpään vilja-aitta jätetään kokonaan museotarkoitukseen ja sen luonteisten asioiden varastointiin.

Kunnallistekniikan museon esineiden keruu, puhdistus ja näyttelyrakentaminen saatiin valmiiksi vuonna 1984. Esineistö siirtyi Keski-Suomen museolle ja tämän myötä museoalue perustettiin.

Kunnallistekniikan museossa on esillä mm. Jyväskylän kaupungin katurakentamiseen liittyvää esineistöä monen vuosikymmenen ajalta. Esineet kertovat tarinaa kaupungin kunnallistekniikan kehityksestä. Sillanpään vilja-aitassa on esillä kivi-, sähkö- ja pajatyötä sekä rakennusalaa esittelevää välineistöä. Jyrätalli kertoo oman tarinansa viemäri- ja vesijohtotöistä sekä sementtivalimosta. Alueella esitellään myös palotointa, puutarhaosastoa, viemäröintiä, betoni- ja kivilouhintaa sekä hevosliikennettä.

***

Kunnallistekniikan museo on jälleen avoinna yleisölle kesällä 2021.

***

Tässä oli kolmiosainen Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarja, joka läpileikkasi Könkkölän tilan rakennusvaiheita aina 1800-luvun Köhniön korpimetsistä Jyväskylän Kunnallistekniikan museon perustamiseen aina vuoteen 1984. Blogin teksti pohjaa Heta kopran tekemään opinnäytetyöhön vuodelta 2016, jonka lähdeaineistona on käytetty mm. Janne Haikarin ”Kypärämäki ja sen väki” kirjaa, Keski-Suomen museon arkiston Taito Mörkin muistiinpanoja vuosilta 1977-1984 sekä Könkkölätoimikunnan pöytäkirjoja vuosilta 1948-1985. Tarkemmin opinnäytetyön lähdeaineistosta saa tiedustella Heta Kopralta.

Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan kirjoittaja on luonto-, ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhdistysten aktiivi ja aktivisti sekä vapaaehtoistoimija Heta Kopra.