Könkkölän tilan historia osa 3: Kunnallistekniikan museo

Olemme tulleet Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarjan kolmanteen ja sen viimeiseen osaan. Blogisarja on käynyt lävitse kahdessa ensimmäisessä osassa Könkkölän tilan synnyinhistoriaa ja rakentumista aina 1800-luvun Köhniön korpimetsä-ajoista tilan päärakennuksen harjakaisiin ja Könkkölän sähkölinjan vetoon syksyllä 1949.

Blogisarjan päätteeksi Kunnallistekniikan museo avautui vuonna 1984, mutta ennen sitä esittelen muutaman muun Könkkölän tilan pihapiiriä palvelevan rakennuksen tarinan, jotka Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörk vuosien saatossa keräsi Jyväskylän kaupungin alueelta Könkkölän tilalle.

Könkkölän tilan ehdottomasti kaunein helmi yhä tänäkin päivänä on vanha kaivokoppi, joka siirrettiin Könkkölän tilan pumppukaivon kansiston suojaksi vuonna 1963. Kaivokopin historia ulottuu aina vuoteen 1869, jolloin se toimi Jyväskylä Kirkkopuistossa alun perin yhtenä hevosten juottoon tarkoitettujen kaivojen kaivokoppina.

Koppi oli siirretty Kirkkopuistosta 1940-luvun tienoilla Kunnalliskodin Pitkäkatu 1:seen muiden rakennusten joukkoon palstaviljelijöiden työkaluvajaksi. Sieltä kaivokoppi siirrettiin vuonna 1961 muutamaksi vuodeksi Syrjälän keskusvaraston alueelle, josta Taito Mörk nappasi kopin mukaansa. Koppi oli siihen aikaan kehnossa kunnossa: kopin räystäällä ollut koristeleikkauksilla sahattu tuulilauta oli paikoitellen rikki ja räystään alla olevia käyriä koristekannattimia puuttui.

Vuosien 1963-67 välillä kaupungin puutyöpajan puusepät tekivät kaivokoppiin talkootyönä uudet samanlaiset koristelaudat ja kannattimet särkyneiden kohtien paikalle. Suomen Väri- ja vernissatehtaan myymälä Kilpisenkadulta lahjoitti vaaleankellertävän seinämaalin, mikä oli kutakuinkin kaivokopin alimmaisen värikerroksen näköinen, sekä vihreän kattomaalin peltikattoon. Päärakennuksen sokkelista jääneistä kivistä tehtiin kopille sokkeli, jolle kaivokoppi saatiin tanakasti pystytettyä.

***

VR:ltä saatiin oma Könkkölän seisake vuoden 1953 lopulla. Tällöin paikallisliikenteen junat pysähtyivät tarvittaessa Könkkölän kohdalla. Seisake oli nähtävästi suht’ vähäisellä käytöllä, sillä se poistettiin muutaman vuoden kuluessa käytöstä.

***

Taito Mörk ehdotti Könkkölätoimikunnalle uniikin ja yksilöllisen Sillanpääntilan vanhan vilja-aitan siirtoa Aholaidantie 3:sen tontilta Könkkölän tilalle. Mörkillä oli jo tuolloin haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla ja siksi Mörkin mielestä vanha-aitta rakennus täydentäisi tyylillään hienosti Könkkölän tilan aluetta.

Aitta purettiin ja rakennettiin uudestaan hirsi kerrallaan vuoden 1968 seiniä ja vesikattoa myöten valmiiksi, niin että harjannostajaiset pidettiin heinäkuun puolessa välissä samaisena vuonna. Aitan permanto rakennettiin1969 kesällä ja 1973 Mörk alkoi ajamaan asiaa, että aittaan täytyy saada välipermanto, jolloin tilaa saadaan lisää. Suunnitelma valmistui arkkitehti D. Salmelan toimesta helmikuussa 1974 ja välipermannon rakensi talo-osasto kesän 1974 aikana.

***

Kesän 2020 aikana Sillanpään vilja-aittaa on kunnostettu ja entisöity mm. maalaamalla ja vaihtamalla vanhoja, lahonneita hirsiä uusiin.

***

Luhtiaitta poikkeaa muista Könkkölän tilan aitoista, koska se on rakennettu Könkkölän tilalle vuonna 1964 varta vasten tarpeeseen. Könkkölän tilan toiminta laajeni vuosien saatossa, joten majoitukseen ym. säilytystarpeeseen rakennettiin luhtiaitta. Kaksikerroksisen aitan ja sen sijoituspaikan suunnitteli kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen.

Luhtiaittaan tarvittavat hirret saatiin kaupungilta entisestä Maatalous Osake -pankin kiinteistöstä, Asemakatu 3:sta. Kattotiilet ja muu puutavara saatiin purettavista Nisulan pienasuntorakennuksilta Kisakadun varrelta. Rakennusmateriaalit olivat siis pääsääntöisesti kierrätysmateriaalia sekä rakennustyöt tehtiin suuremmilta osin jälleen talkootyönä.

Könkkölän tila täydentyi jälleen uudella aitta rakennuksella 1974, kun Mannilan aitta pystytettiin Könkkölän tilan rautatien puoleiselle sivulle. Könkkölätoimikunta anoi kaupunginhallitukselta etu-Palokan Mannilan tilalta Saarijärventien länsipuolella Tuomiojärventien varrella olevaa aittaa. Kuten Sillanpään vilja-aittakin, niin Mannilan aitta oli myös tyyliltään yksilöllinen ja lajissaan viimeisiä Jyväskylän kaupungin alueella.

Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörkillä oli Könkkölän tilan alkuajoista vuodesta 1948 asti haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla. Mörk keräsi ja kokosi työnsä ohella keskusvarastonhoitajana kunnallistekniikkaan liittyvää esineistöä. Ajatus mahdollisesta museotoiminnasta tuli julki jo 1960-luvulla ja heinäkuussa 1975 Könkkölätoimikunta päätti, yleisestä vastustuksesta huolimatta, että Jyrätalli ja Sillanpään vilja-aitta jätetään kokonaan museotarkoitukseen ja sen luonteisten asioiden varastointiin.

Kunnallistekniikan museon esineiden keruu, puhdistus ja näyttelyrakentaminen saatiin valmiiksi vuonna 1984. Esineistö siirtyi Keski-Suomen museolle ja tämän myötä museoalue perustettiin.

Kunnallistekniikan museossa on esillä mm. Jyväskylän kaupungin katurakentamiseen liittyvää esineistöä monen vuosikymmenen ajalta. Esineet kertovat tarinaa kaupungin kunnallistekniikan kehityksestä. Sillanpään vilja-aitassa on esillä kivi-, sähkö- ja pajatyötä sekä rakennusalaa esittelevää välineistöä. Jyrätalli kertoo oman tarinansa viemäri- ja vesijohtotöistä sekä sementtivalimosta. Alueella esitellään myös palotointa, puutarhaosastoa, viemäröintiä, betoni- ja kivilouhintaa sekä hevosliikennettä.

***

Kunnallistekniikan museo on jälleen avoinna yleisölle kesällä 2021.

***

Tässä oli kolmiosainen Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarja, joka läpileikkasi Könkkölän tilan rakennusvaiheita aina 1800-luvun Köhniön korpimetsistä Jyväskylän Kunnallistekniikan museon perustamiseen aina vuoteen 1984. Blogin teksti pohjaa Heta kopran tekemään opinnäytetyöhön vuodelta 2016, jonka lähdeaineistona on käytetty mm. Janne Haikarin ”Kypärämäki ja sen väki” kirjaa, Keski-Suomen museon arkiston Taito Mörkin muistiinpanoja vuosilta 1977-1984 sekä Könkkölätoimikunnan pöytäkirjoja vuosilta 1948-1985. Tarkemmin opinnäytetyön lähdeaineistosta saa tiedustella Heta Kopralta.

Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan kirjoittaja on luonto-, ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhdistysten aktiivi ja aktivisti sekä vapaaehtoistoimija Heta Kopra.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s