Viimeinen työpäivä Könkkölässä

Aloitin Könkkölässä kuntouttavassa työtoiminnassa mediapajalla alkuvuodesta 2020. Ehdin mukavasti tottumaan työpaja-arkeen parin kuukauden ajan ennen kuin korona valtasi maailmamme ja aiheutti muutoksia myös Könkkölän arkeen ja toimintaan. Työskentely jatkui etäpajojen muodossa ja onneksi jatkuikin. Vaikka etäpajat tuntuivatkin alkuun hieman hankalilta, ne auttoivat pysymään arjessa kiinni ja pitämään säännöllisesti yhteyttä muihin ihmisiin poikkeuksellisten aikojen keskellä.

Kesäkuussa 2020 pääsin aloittamaan palkkatukityöt mediavastaavana ja nyt onkin vuosi jo vierähtänyt. Työtehtäviini on kuulunut markkinointimateriaalien tuottaminen, valo- ja videokuvaaminen sekä sosiaalisen median ja nettisivujen päivittäminen. Olen päässyt tekemään myös etikettejä ja tarroja, monenlaisia opastuskylttejä ja muutamia blogikirjoituksia. Muutaman kerran pidin mediapajalaisille myös kuva- ja videoanalyysi-päiviä, jotka olivat hyvää harjoitusta tulevia opintoja varten. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia ja sopivan haastavia. Paljon olen saanut opetella uutta ja olen aina tarvittaessa saanut tukea ja opastusta muilta könkköläläisiltä.


Voisin oikeastaan sanoa, että aikani Könkkölässä on ollut koronasta huolimatta elämäni parasta aikaa. Säännöllinen työrytmi, tietynlainen luova vapaus sekä Könkkölän ihmiset ja ilmapiiri ovat auttaneet minua rohkaistumaan ja näkemään monia asioita eri tavalla. En usko, että olisin hakenut opiskelemaan yliopistoon haaveilemaani alaa (taidehistoria ja taidekasvatus) ellen olisi päässyt Könkkölään keräämään elämäni palasia kokoon. Minulle Könkkölässä tärkeintä on ollut juuri se, että siellä ihmiset saavat olla omia itsejään vaikeuksineen ja taakkoineen. Täällä ei hoputeta eikä pakoteta.


Valtavalla haikeudella jätän Könkkölän taakseni, mutta olen todella kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen täällä saanut kokea. Pitkän kesäloman jälkeen pääsenkin sitten siirtymään jännityksen ja innon sekaisin tuntein uudelleen opiskelumaailmaan.

Teksti ja kuva: Laura Nurmi