Valonpolku -tapahtuman valmisteluja

Syyskuun ensimmäisenä päivänä osallistuin mediapaja toimintaan Könkkölässä ja ensimmäinen tehtävä oli valmistella valonpolku-tapahtumaa varten koristeluun ja somistamiseen käytettävää materiaalia, jota voisi jatkossakin hyödyntää Könkkölän tilalla.

Niinpä suunnistimme lähiluontoon keräilemään luonnonkappaleita, kelottuneita puunoksia, risuja, joita veimme sisälle kuivumaan. Niistä teimme sitten kaksi erilaista pöytäkoristetta.

Ilmassa oli syksyn raikasta viileyttä, mutta samalla auringonsäteet lämmittivät paikoin niin mieltä kuin kehoakin. Sateen pisaraakaan ei ropissut. Itse tarkenin villapuserolla hyvin. Ainakin vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Kun oksat ja risut olivat tarpeeksi kuivuneet, pääsimme seuraavina pajapäivinä kiinni itse asiaan.

Ensimmäiseksi kyhättiin oksat rinkiin, jotka liimattiin kuumaliimalla kiinni toisiinsa. Kuumaliiman kanssa piti muistaa olla varovainen (ja pitää olla aina), maltti on valttia, kuumaliima valui melko hitaasti. Liimattavan kohteen paikalleen saaminenkin saattoi käydä haastavaksi, jos ei toiminut nopeasti, sillä kuumaliima kyllä kuivui heti.

Tuikkukoristeista tuli lopulta hyvät, saimme aikaiseksi suunnilleen viiden sentin korkuisia, kymmenen sentin levyisiä pöytä-tuikku-koristeita.

Seuraavana oli vuorossa nk. ”Häkkyrät” kuten eräällä nimeltä mainitsemattomalla oli tapana niitä kutsua.

Itse en ollut paikalla näkemässä toteutus vaihetta, mutta luulen, että ei se ollut varmastikaan yhtään sen hankanlampaa, kuin tikkujen kuumaliimaaminen. Oksat olivat kiinnitetty tiilen reikäiselle puolelle.

”Häkkyröille” tuli vielä lisää somistetta, kun meille annettiin sitten ohje tehdä niihin oksiin sudenkorentoja.

Paikalle kiikutettiin erikokoisia, muotoisia, värisiä helmiä ja glitter-tarra-arkkejakin. (jhuu 😀 ) Sudenkorentojen tekeminen oli hauskin vaihe, mielestäni.

Ensiksi leikattiin valmiin sapluunan avulla sudenkorennon siivet, glittertarra toimi siipiin loistavasti. Metallilanka oli runkona helmille, joista rakennettiin sudenkorennon runko. Pääksi kävi isompi helmi, sitten ylimääräinen metallilanka leikattiin pois ja taivutettiin tuntosarviksi pään yläpuolelle, muuten helmi lähti karkailemaan. Naurua riitti ensimmäisestä päivästä alkaen siihen päivään, kun sain oman osuuteni hommasta tehtyä.

Innostuin sudenkorennoista niin, että halusin tehdä vielä ekstra määrän niitä. ”Häkkyröihin”pujoteltiin vielä lopuksi valosarja tuomaan eloa, ja niin meillä oli yksinkertainen, mutta toimiva koriste. Sudenkorennoista tehtiin vielä mobile antamaan lisää eloa väriä vaihtavaan ”Kukka”-valaisimeen kiinni.

Itse en ollut paikalla näkemässä kokonaisuutta, kuinka nämä meidän tekemät elementit toimivat, mutta valokuvista välittyi sellainen fiilis itselleni, että ne toimivat varmasti paremmin kuin olisin itse kyennyt tekovaiheessa uskomaan. Kaikki se alku hypetys, se kaikki sotku vietiin eteenpäin, enkä minä ollut suinkaan yksin tätä tekemässä, niin homma vaikutti paljon selkeämmältä lopussa. Kiitos kun sain olla mukana luomassa jotain kaunista.

teksti Black Sheep

kuvat mediapaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s