Talvisia ilon aiheita

Vuosi vaihtui talvisena ja lumisena, kuten tapana on. Ja näinhän se meni Könkkölässäkin. Pajoissa tapahtuu kuitenkin myös talvella – toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan luonnon tahtiin ja sen ehdoilla.

Ja vaikka lumi on joinain päivinä ollut riesa, on siitä ollut myös iloa; lumikenkäily on tarjonnut mahtavia elämyksiä tykkylumisessa metsässä ja ihan ikkunan läpikin talvinen metsä on tullut Könkkölän tupaan kauniina maisemina. Saunatuvan takassa on palanut tuli ja karkoittanut kylmää. Lunta on lisäksi lapioitu ja kolattu varmaankin ennätysmääriä!

polkuhanki

Talven alla myös remontti etenee. Kaunis päätalomme valmistuu taitavien timpureiden käsissä, ja myös Naisten saunan kunnostus on hyvällä tolalla; uusi lattia on valettu ja panelointi pääsee pian alkamaan.

Henkilökohtaisesti talven suurin ilon aihe on ollut aloittaa Könkkölän uutena toiminnanjohtajana. Ensimmäisenä päivänäni tammikuun lopussa ei pakkasesta ollut tietoakaan sen lämmön keskellä, joka takkatuvassa oli lähes koko Könkkölän väen keräännyttyä juhlistamaan yhden könkköläläisen valmistumista eläintenhoitajaksi. Ilon oikein kruunasi tieto siitä, että tuore eläintenhoitaja pääsee aloittamaan saman tien uudessa työssä, ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan. Huikea kehitystarina ja onnistuminen, josta me pääsimme yhdessä iloitsemaan!

Talven taittumisen tietää siitä, että aurinko valaisee joka päivä pikkaisen enemmän. Ja vaikka lunta vielä piisaa tiedämme, että hankien alla luonto alkaa valmistautua uuteen versontaan ihan pian. Ihan samalla tavalla kuin meissä piilossa oleva potentiaalikin pääsee voimiinsa, kun vain olosuhteet ovat kohdallaan ja oma uskallus, luottamus kasvun tekemiseen on riittävä. Tähän versovan potentiaalin vapauttamiseen me Könkkölässä panostamme ja iloitsemme päivittäisistä pienistä onnistumisista!

– Mervi Puupponen

jaapuikotkota

Mainokset

Könkkölän ”historian havinaa” OSA 1: Köhniön korpimetsä

Mitä olikaan Könkkölässä 1900-luvun alkupuolella ennen torppari Lintistä, 1900-luvun puolivälissä ennen könkkölätoimikuntaa ja kotiseutuneuvos Taito Mörkiä sekä ennen 2000-luvun Green Care -toimintakeskusta?

Könkkölä asettuu Köhniöjärven rannalle, lähelle Köhniön asuinaluetta, joka on osa Kypärämäen kaupunginosaa. Kypärämäki perustettiin Jyväskylän kaupunginvaltuuston hyväksynnällä vuonna 1940 kesäkuussa. Nykyisen Kypärämäen kaupunginosan maa-alue kuului lähes kokonaisuudessaan kaupungin alueeseen jo Jyväskylän kaupungin syntyessä vuonna 1837.

Kypärämäki on saanut nimensä säännöllisestä muodostaan, joka kauempaa katsottuna on muistuttanut valtavaa päähinettä.”

Kypärämäen ja Köhniön alueet toimivat 1700 ja 1800 -luvuilla kaupunkilaisten laidun- ja kaskimaina. Kaskeamista tosin haittasivat metsäalueen mäet, kivinen maasto ja suot. Siltikin kaupunkilaisille Kypärämäen takamaat tarjosivat mahdollisuuden kaskiviljelyn ja karjanhoidon pienimuotoiseen harjoittamiseen varsinaisen elinkeinon rinnalla. Kaskeamista harjoitettiin Köhniöjärven ympäristössä sekä Rimminkorpea ja -suota ympäröivissä metsissä ainakin 1860-luvulle asti.

Köhniönjärven ja Laajavuoren välillä oli järeää metsikköä, upottavia rämeitä ja Köhniön korpimetsää. Korpimetsän raivaaminen aloitettiin kesällä 1948, kun Valtion metallitehdas, sittemmin Jyväskylän Valmetin Rautpohjan tehdas otti kevään 1948 aikana yhteyttä Jyväskylän kaupungin hallitukseen omakotialueen hankkimiseksi tehtaan työntekijöille. Uuden asuinalueen asemakaava ja tonttijaon yhteydessä kesällä 1940 Kypärämäki muistutti tulevien kaupunkisuunnitteluperiaatteiden mukaista metsäkaupunkia, luonnonläheistä aluetta, joka oli eristetty teollisuus ja liikennealueista.

”Kypärämäen ja Köhniön omakotialueet on nykyisellään määritelty Keski- Suomen maakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. ”

lataus
Jyväskylään pudotetun palopommin kuoret

Könkkölä mainitaan toisen kerran torppari ja vaihdemies Johan Lintisen yhteydessä ennen toista maailmansotaa. Torppari Lintinen vuokrasi ja viljeli Mustamäen tilaa vuonna 1941, jolla Könkkölän torppa sijaitsi. Vuonna 1941 Lintinen ei vastoin toivettaan saanut korkeimman oikeuden päätöksellä lupaa lunastaa torppaa omakseen. Torppari sai kaupunginhallitukselta muuttoaikaa vuoden 1943 maaliskuuhun. Lintinen ei pystynyt toteuttamaan muuttoa irtisanomispäivämäärään mennessä, joten kaupunginvaltuuston tekemällä päätöksellä hänen sallittiin asua Könkkölän torpassa vuokravapaasti aina vuoden 1943 loppuun. Edelleen 1943 jälkeen kaupunginhallitus ei halunnut pakkotoimenpitein häätää Lintistä pois vaan salli hänen asua ja viljellä ympärillä olevia peltoja vuosittain määrättävää vuokraa vastaan. Torppari ja vaihdemies Lintinen asutti Könkkölän torppaa vielä runsaat seitsemän vuotta aina vuoteen 1948 loppuun.

Vuonna 1912 ilmestyneessä Jyväskylän seudun matkaoppaassa mainitaan Könkkölän torppa ensimmäistä kertaa:”..Köhniöjärven rannalla ..on Könkkölän torppa. Harmaine somaan sikermään järjestettyine asuin-, karja-, ja talousrakennuksineen, tuon kauniin metsäjärven rannalla on tämä torppa tyypillinen kuva keskisuomalaisen takamaa-eläjän idyllisestä pienkodista.”

Korkeimman oikeuden päätöksen tultua voimaan vuonna 1941 koskien Könkkölän torpan lunastusoikeutta, anoi Jyväskylän kunnantyöläisten ammattiosasto 20.9.1940 päivätyssä kirjeessä kaupunginhallitukselta kesäkodin rakentamispaikkaa. Kaupunginvaltuusto käsitteli anomuksen 24.1.1941 pidetyssä kokouksessa ja päätti vuokravapaasti luovuttaa tarkoitukseen kymmenen vuoden ajaksi 1200 neliömetrin suuruisen tontin Köhniönjärven ja Vesangan maantien väliseltä alueelta, nykyisen Könkkölän naistensaunan tienoilta. Kesällä 1941 alkoi sota, joka esti ammattiosastolta kesäkodin rakentamisen ja vuokrasopimuskin jäi tekemättä.

Muutaman vaiherikkaan vuoden jälkeen Jyväskylän kaupunginvaltuusto lopulta luovutti Könkkölän uusille omistajille 27.5.1947. Alue, vuoden 1940 anomukseen verrattuna, oli kasvanut 1200 neliömetristä 4,25 hehtaariin. Könkkölän tilukset siirtyivät kokonaisuudessaan tuon ajan ammattijärjestöille yhteishallittaviksi: Jkl:n Kunnantyöläisten ammattiosasto ry, Jkl:n kaupungin viran- ja toimenhaltijat ry sekä Jkl:n kunnallisvirkamiesyhdistys ry. Edellä mainittujen yhdistysten ja ammattijärjestöjen jäsenet ottivat Könkkölän alueen virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettopaikakseen. Könkölässä alkoivat rakennustyöt välittömästi 27.5.1947 jälkeen.

lataus (1)
Roskakärryjä käytettiin Jyväskylän kauppatorin siistimisessä

 

Mikä on könkkölätoimikunta ja kuka onkaan kotiseutuneuvos Taito Mörk?

Könkkölätoimikunnan merkitys selviää vähintäänkin tämän kesä aikana blogi postauksen yhteydessä, kun Könkkölän ”historian havinaa” sarja jatkuu osalla 2: Könkkölätoimikunta.

Taito Mörkin nimen merkitys on mahdollista selvittää Keski-Suomen museon Jyväskylän kunnallistekniikan museolla. Museon ovet aukeavat kello 11.00 ja museo-oppaina toimivat Green Care -keskus Könkkölä ry:n Polku-valmennuksen ja Tapahtuma- ja media-tiimin jäsenet. Museo on avoinna kesä- ja heinäkuussa 2018 joka keskiviikko klo: 11.-15.00 ja erikseen tilattavina aikoina sopimuksen mukaan.

Tiedustelut: Keski-Suomen museo p. 014 266 4346 ja erikseen sovittavat opastukset Satu Suur-Uski 050 356 9514.
http://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo/museot/kunnallistekniikan_museo

Tervetuloa tutustumaan kesällä 2018 museoon ja Könkkölän Green Care -toimintakeskukseen!

Kirjoittanut Heta Kopra

Pari sanaa kahvilantädiltä

lammaspyllyt (ainon blogi)

Ilmassa on syksyn tuntua ja kesä Könkkölässä alkaa olla taputeltu. Kesäpihan toiminta hiljenee tältä kesältä, kahvilakin on viimeistä viikkoa auki. Viime viikolla hyvästelimme kanat ja lampaat haikein mutta hyvin mielin. Kesän työporukka saa viimeinkin henkäistä ja taas eräs prosessi on saatettu loppuun. Tästä kesästä olemme saaneet hurjasti oppia tulevia projekteja varten ja ensi kesänä asioita pystytään järjestämään jo ihan eri kokemuksella ja tarmolla. Kun pohjatyö on tehty hyvin, on seuraavan tiimin helpompi ponnistaa eteenpäin. Huolella rakennetut eläinsuojat ja aitaukset ovat valmiina vastaanottamaan eläimet myös vuoden päästä, toivottavasti pidempiaikaisempina asukkeina.

Ensi kesänä myös kahvilatoiminnasta kiinnostuneet ihmiset pystyvät jatkamaan sen pitämistä ja kehittämistä eteenpäin. Melko vähäisestä markkinoinnista huolimatta kesäkahvilaan löysivät tiensä useat ihmiset ja olivat positiivisesti yllättyneitä toiminnasta. Nollabudjetilla kahvilan perustaminen aiheutti melkoista luovuuden käyttöä ja haastoi suunnittelemaan toiminnan tarkasti. Rajoitetut tilamahdollisuudet ja sähköttömyys olivat osaltaan haasteellisia. Kuitenkin sopivan paikan löydyttyä kahvilatoiminta pyörähti käyntiin.

Myyntistrategiani oli keskittyä enemmän laatuun pylly (ainon blogi)kuin määrään. Ylpeänä voin sano että, vegaaninen voisilmäpulla löi itsensä läpi! Kesäkahvilamme oli ympäristöltään erilainen kuin tavalliset vastaavat. Ympäristöstä löytyi laiduntavia eläimiä, luontopolku ja ilmainen museo jossa asiakkaat pääsivät vierailemaan. Kuten monet asiakkaat tyytyväisinä totesivat; Könkkölä alkaa heräämään eloon. Näin jälkikäteen voin sanoa olevani iloinen ja kiitollinen tästä haasteesta jonka Könkkölän väki minulle antoi!

Toiminta täällä jatkaa kulkuaan normaalisti kohti tulevaa syksyä. Yläpihan rakennustyömaalla jylisee vastaisuudessakin ja saunarakennuksella on vilinää. Eri ryhmäkokonaisuudet pyörittävät toimintaansa täällä ja mm. tapahtumia on suunnitteilla ja piha-alueen muokkaaminen jatkuvat.

Kahvila auki vielä tällä viikolla ti,to ja pe klo12-15!

Kiitos kuluneesta kesästä kaikille ja palaamisiin!
Aino, kesäkahvilantäti

pylly2 (ainon blogi)

 

Lammas, ystäväni.

Koko lampola on aivan hiljainen ja rauhallinen. Meitä on siellä yhteensä noin kolmisenkymmentä lammasta ja seitsemän ihmistä. Kaikki ovat rauhoittuneet toimimaan eläinten seurassa keskittyneesti. Pienen alkuhötkyilyn jälkeen lampaatkin tottuvat seuraamme ja kokeneimmat konkarit tulevat puskemaan rapsutuksia vailla. Osa laumasta jää ihmettelemään meitä lampolan päätyyn, niiden mielestä on parempi seurata tilannetta kauempaa. Erästä lammasta trimmataan tulevaa kuvaussessiota varten, jostain kulmasta kuuluu hiljaista keskustelua ja keskellä lammaslaumaa seisoo ihmisiä silittämässä ja paijaamassa niitä. Kenelläkään ei ole kiire.

dav

 

Tuntuu etuoikeutetulta, kun lammas huomioi minut ja pyytää itselleen huomiota. Sellainen eläin, jota olen ennen pitänyt pelokkaana ja päättömästi juoksevana laiduneläimenä.

Olemme vierailulla Hakamaan Lammastilalla Petäjävedellä, jonka ovat perustaneet Suutarisen pariskunta. Tila tuottaa hyvinvointipalveluiden lisäksi elintarvikkeita sekä mm. lankoja ja taljoja lampaan villasta. Tilalle on tärkeää tarjota eläimille ympäristö, jossa niiden on mahdollista elää luonnollisesti ja lajityypilleen suotuisasti.

Lampaiden kanssa toimiessa täytyy muistaa kuitenkin se, että ne ovat saaliseläimiä. Luontainen reaktio kaikkeen yllättävään saa lauman säntäämään kovalla vauhdilla pakoon. Kun tämän seikan ottaa huomioon, täytyy ihmisenkin käyttäytyä niiden seurassa rauhassa. Kun lampolaan saavutaan, täytyy tietoisesti rauhoittaa oma fyysinen olemus. Jos haluaa luoda luottamussuhteen eläimeen, on toimittava sen ehdoilla. Tässä tilanteessa palkintona on se, että lammas lähestyy sinua reippaasti ja pyytää huomiotasi. Imarteleva tunne. Ei tarvitse osata sanoa tai tehdä mitään. Pyyteettömästi eläin on seurassasi, vaikka itsellään ei olisi paras päivä. Sen seura on lohdullista ja rauhoittavaa. Sinun ei tarvitse selitellä tekemisiä tai sanomisiasi eläimelle. Tämä sama seikka pätee kaikkien eläinten seuraan.

Lammas vaatii ihmiseltä läsnäolopakon, positiivisessa mielessä. Lampaan luonnollisen pakoreaktion takia sen seurassa täytyy olla kuitenkin valppaana varsinkin, kun on lauman keskellä. Katsella ja kuunnella tarkasti, miten eläin reagoi ärsykkeisiin esimerkiksi ulkoa kantautuviin ääniin. Tämä valppaus tekee oman oloni hyvin keskittyneeksi ja pitää minut siinä tilanteessa hyvin läsnä. Ajatukset eivät yritä edes herpaantua tuijottamaan kännykän kelloa tai miettimään iltapäivän kauppalistoja. Tässä hetkessä olen vain keskittynyt paijaamaan lammasta, joka ajoittain sulkee silmänsä rapsutuksista nauttien.  Päivän jälkeen tuntuu, että hetkessä elämisen filosofia tuntuu olevan askeleen verran lähempänä minua.

Lisää Hakamaasta täältä.

Aino, Lumotiimi

davdav

 

Hae Lumo-tiimiin

Pidätkö eläimistä? Onko luonto juuri sinun juttusi? Oletko kiinnostunut oppimaan erilaisista tilan ylläpitotoimista?

Jos jokin näistä kysymyksistä sai sinut nyökkäilemään, Lumo-tiimi voi olla sinun paikkasi. Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluiden Könkkölän tila jatkaa toimintaansa eläin- ja luontoavusteisia menetelmiä hyödyntävänä toimintakeskuksena myös vuonna 2017 ja haemme uusia jäseniä tilan omaan Lumo-tiimiin. Tiimiläisenä pääset mukaan järjestämään tapahtumia, viljelemään kasveja, hoitamaan eläimiä ja opetellaan maatilan töitä. Lisäksi teemme vierailuja toimialaamme liittyviin yrityksiin ja oppilaitoksiin. Työtoimintapaikkoja on tarjolla 6-8 hengelle. Lumo-tiimiin pystyy osallistumaan työkokeilijana, mutta tarjoamme myös mahdollisuuden palkkatukeen ja osatutkinnon suorittamiseen.

Tarkempaa sisältöä sekä yhteystiedot löytyvät alta ladattavasta Lumo-tiimin esitteestä.

Hyvinvointia luonnosta 15.10.

Kirpeän lokakakuisena lauantaina Toivolan Vanhalle Pihalle kerääntyi joukko keskisuomalaisia yrittäjiä, järjestöjä ja oppilaitoksia esittelemään tuotteitaan ja osaamistaan Hyvinvointia luonnosta -tapahtumaan.

img_5842

Suur-Jyväskylän Lehti teki jutun tapahtumasta ja sen tausta-ajatuksesta.

Green Care -ajatus elää Suomessa nousukautta ja Vihreää hoivaa toteutetaankin jo mitä moninaisimmin toimin kautta maan. Vaikka luonto onkin aina ollut hyvin tiiviinä osana suomalaista sielunmaisemaa, järjestäytynyt hyvinvoinnin tuottaminen luonnon ja eläinten kautta on vielä terminä suhteellisen nuori ilmiö Suomessa. Olemme koonneet kuluvan vuoden aikana luonto- ja ympäristöalan yrityksiä Könkkölän yritysverkostoon, jotta Könkkölän väki voisi seurata läheltä kiinnostavia yrityksiä. Haaveenamme on saada Keski-Suomen alueen Green Care -verkostot samalle mallille kuin esimerkiksi Pohjois-Savossa. Siksi koimme tarpeelliseksi järjestää päivän, jonne listallemme kootut alalla toimijat voisivat tulla verkottumaan keskenään sekä esittelemään toimintaansa asiakkaille.

Yrityksetkin tästä hyötyvät. Jyväskylän seudulla, kuten koko maassa, suurin osa yrityksistä on pienyrityksiä, alle viisi henkilöä työllistäviä. Pienyrittäjien haasteena on usein löytää aikaa verkottumiseen, vaikka hyvillä verkostoilla voisi löytää monia jopa työmäärää vähentäviä keinoja.

 

img_5865

Könkkölän toimintakeskuksen innokkaat asiakaspalvelijat.

Könkkölässä on kauan tiedetty, miten tärkeää on päästä tekemään järkeviä ja oikeita asioita luonnon helmassa. Kasvimaan kuokkimisesta ja rikkaruohojen kitkemisestä saa fyysisen kunnon kohoamisen lisäksi henkistä hyvinvointia, kunhan uskaltaa sitä edes kokeilla. ”Halaa puuta”-viikkoa vietimme myös syyskuussa, ei sillä, mukavaahan sekin oli, mutta hyvinvointia voi tavoitella monin keinoin.

Siksi oli nautinnollista päästä jakamaan ajatuksia ja ideoita muiden samanhenkisten ihmisten kanssa! Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, intoa ja uudenlaisia ajatuksia puhkuen.

Nuorten aikuisten iltamat 31.8.2016

Yksinäisten nuorten aikuisten määrä lisääntyy niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Harrastuksiin ei joko jää aikaa tai ne maksavat liikaa. Työyhteisössä ei välttämättä tutustu uusiin ihmisiin, kun työtehtävät ovat joko hyvin yksinäisiä tai työpaikalla on niin kiire, ettei tavalliseen ja normaaliin jutusteluun ole enää aikaa.

kukka

Könkkölässä olleet nuoret ovat usein kertoneet, että tärkeä tavoite elämässä on uusien ystävien löytäminen ja muutenkin sosiaalisten verkostojen kehittäminen.

Lapsena kaikki oli helpompaa. Leikkikentälle tai hiekkalaatikolle saattoi mennä norkoilemaan, vaikkei ketään olisi ennestään tuntenutkaan ja usein leikkiin pääsi mukaan. Ainakin esittämään vauvaa tai koiraa. Keskustelun avaukseksi kelpasi letistä nykäisy tai lumipesu, mutta yritäpä parikymppisenä lähestyä kanssaihmistä yhtä aktiivisesti vaikka bussipysäkillä.

lampas

Könkkölän nuoret päättivät tarjota jyväskyläläisille nuorille aikuisille mahdollisuuden tutustua sekä heihin, että muihin uusiin ihmisiin järjestämällä Nuorten aikuisten iltamat Könkkölässä keskiviikkona 31.8. Illan ajatuksena on palautella mieleen lapsuuden pihapelien ja muiden ulkoaktiviteettien avulla tätä nuoren ihmisen intoa ja tarmoa tutustumiseen, mikä melkein kaikilta suomalaisilta katoaa viimeistään täysi-ikäisyyden koitettua.

 

Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki täysi-ikäiset ja suurin piirtein alle kolmekymppiset nuoret aikuiset, töistä, harrastuksista, elämäntilanteesta tai aatteesta riippumatta. Tervetuloa Könkkölään viihtymään ja nauttimaan elokuisesta illasta!

Liiteri Projekti

Projekti Liiteri alkoi maaliskuussa armottomalla suunnittelulla ja ideoinnilla. Pitkällisen ähellyksen tuloksena saimme ruutupaperille tuherretut rakennepiirustukset.

liiteri 8

Varsinainen rakentaminen alkoi huhtikuussa, kun rupesimme kaivamaan perustuskuoppaa liiterille osoitettuun paikkaan, joka osoittautuikin aikamoiseksi suoksi.

liiteri 1

Räntäsateita uhmaten, hikeä ja selkälihaksia säästelemättä saimme kuin saimmekin kaivettua liejuiseen turpeeseen montun, jonka pohjalta löytyi tukevaa kalliota. Kun vielä saimme ojitettua kaivantomme, homma alkoi näyttää jo paremmalta.

liiteri 2

Seuraava edistyminen tapahtui, kun AlTek ystävällisesti toimitti meille sepelikuorman, jolla täytimme kuoppamme.

liiteri 3

Kesän tehdessä tuloaan, muut työt alkoivat vaatia huomiota, joten liiteri sai jäädä hetkeksi hautumaan. Heinäkuun koittaessa ryhdyimme jatkamaan rakentamista raahaamalla betonijärkäleitä liiterin perustukseksi.

liiteri 4

Hierottuamme järkäleet paikoilleen, pääsimmekin opettelemaan hirsirakentamisen alkeita. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, päätimmekin rakentaa liiterin kokonaan rangoista ja keloista, joita olimme keväänmittaa Könkkölään haalineet. Tekijöiden kokemattomuudesta ja osin puutteellisista työkaluista huolimatta, liiterin pohjakehikon nurkka salvokset onnistuivat (ainakin tekijöiden mielestä) oikein hyvin.

liiteri 5

Seuraava etappi olikin sitten sivuseinien rakentaminen ja pystytys.Teimme molemmat seinät maassa valmiiksi, josta ne joukkovoimin nostettiin pohjakehikon päälle, johon ne sitten naulattiin ja laudan pätkillä tuettiin.

liiteri 6

Liiterin kohotessa kohti korkeuksia ja saadessa vähitellen muotoa, piirustuksiin tuli hieman muutoksia. Lisäsimme seiniin erittäin tyylikkään ja nerokkaan ristikkorakenteen(öhöm!), jonka kappaleiden mitoittaminen ja kulmien sahaaminen tuottikin hieman tuskaa. Paria pieleen mennyttä mittausta ja sahausta lukuun ottamatta ristikon teko sujui oikein mallikkaasti ja se tukevoitti liiterin runkoa huomattavasti.

liiteri 7

 

Nyt, elokuun puolivälin lähestyessä, liiteri seisoo tukevasti pystyssä ja odottaa kurkihirttä ja kattorakenteita. Jatkoa seuraa…

Kuhinaa Könkkölässä

Lumopaja starttasi nyt huhtikuussa jo neljättä kertaa. Lumo on työpaja, joka on tarkoitettu luonnosta ja eläimistä kiinnostuneille, ja kokoontuu kolme kertaa viikossa. Pajalla hoidetaan ympäristöä, tutustutaan erilaisiin voimauttaviin eläintoimintoihin ja liikutaan luonnossa, joko töitä tehden tai ihan vain omaksi iloksi.

Ihanien lumolaisten lisäksi tällä viikolla Könkkölää on rikastuttanut Nuorten Taidetyöpajan Elämys- ja Virtapajat, joten tunnelma on ollut tiivis mutta oikein lämpöinen. Menoa ja meininkiä on kuin heräilevässä muurahaispesässä!

lumo_trimmaus

Tässä loihditaan Lumopajan hellissä käsissä lampaasta leijonaa, hehe.

Lisäksi Taitotiimi on jatkanut uurastustaan kevään ja kesän projektien parissa. Viimeiset viikot ovat kuluneet mm. kiivaassa sponsorien etsimisessä ja rakennusmateriaalien keräämisessä. Viimeksi tänään tiimi kävi hakemassa kevyen alkulämpimän ennen lounasta etsimällä Taka-Keljon metsistä rankoja Kunnon työt -hankkeen metsätyöporukan harvennustöiden jäljiltä.

IMG_5872

Halkoliiterin rakennustarpeet valmistuvat kovaa vauhtia.

Kunnon töissä :)

”Työtä josta jää jälki ja joka on kivaa”, kuvasivat nuoret metsätyötä, jota pääsimme kokeilemaan Könkkölän tilalla yhdessä Kunnon työt -hankkeen metsätyöporukan kanssa. Kokeneet koneiden kayttäjät sahasivat puita ja raivasivat Könkkölän piha-aluetta siistiksi ja LUMO-pajan nuoret osallistuivat risusavottaan sekä polttopuiden pilkkomiseen. Tekemisen meininki oli kova ja työ opetti tekijäänsä. Könkkölän usein niin hiljainen piha täyttyi puheensorinasta, oransseista haalareista ja työntouhusta. Näky pihalla oli juuri sellainen kun olla pitäisikin; erilaisia, eri-ikäisiä, eri kokemuksen omaavia ihmisiä tekemässä yhdessä toisiltaan oppien niitä kaivattuja oikeita fyysisiä töitä, niitä töitä josta jää jälki.

kuva 1

Könkkölässä LUMO-pajan kanssa työskennelleet metsätyömiehet ovat töissä Kunnon työt -hankkeessa. Kunnon työt -hanke on toiminut kaupungin työllisyyspalveluiden alla työvoimapolittisena hankkeena Keski-Suomen elinkeino- liikenne ja ympäristökeskuksen rahoittamana projektina jo viitisentoista vuotta. Tällä hankekaudella projektissa työllistetään työttömiä metsätöihin, varaston hallintaan, pieniin kaupungin sisäisiin remontti- sekä kunnostustöihin ja uutena osana hankeessa kehitetään Könkkälän Green Care -toimintakeskusta, joten LUMO-pajan nuoret ovat osana Kunnon työt -hanketta.

kuva 2kuva 4

Metsätyöpäivän jälkeen olo oli jokaisella väsynyt mutta voimaantunut. Osalla kirves oli ollut kädessä ensimmäistä kertaa ja osa ei ollut koskaan ollut risusavotassa. Könkkölän ilme muutui heti raikkaammaksi, vaikka toki risujen kantamishommia jäi vielä mukavasti myös seuraaville päiville. Puiden raivaamisen henkinen merkitys on tärkeää: työt Könkkölän alueen ennallistamiseksi on nyt aloitettu ❤

kuva 5