Aikani Könkkölässä

Kun aloitin Green Care Könkkölässä noin vuosi sitten, oli elämäni yhtä vuoristorataa ja arkirytmini aivan hukassa. Olin käynyt muutamilla työpajoilla aikaisemmin, mutta olin aina palannut samaan pisteeseen. Kun aloitin Könkkölässä niin en osannut oikein odottaa muuta kuin ”normaalia työkkärin vaatimaa työpajaa”. Yllätyin kuitenkin positiivisesti jo muutaman ensimmäisen päivän aikana, miten omanlainen meininki ja yhteisö koko Könkkölä oli. Ensimmäistä kertaa koskaan jopa odotin seuraavaa päivääni työpajalla ja ihmisten näkemistä siellä. 

IMG_20180913_104819_Bokeh

Mitä pidempään Könkkölässä olin ja tutustuin ihmisiin, näin miten hommat sujuivat ja kuinka ohjaajat oikeasti välittävät jokaisesta ihan omana itsenään. Alkoi tuntua, että olin vihdoinkin löytänyt sen paikan, missä saan kasattua elämääni ja aloitettua kokonaan uuden luvun kaikessa. Enkä ollut väärässä! 

Könkkölä tarjosi minulle tukea ja turvaa ja ymmärrystä joka ikisellä hetkelläkun sitä tarvitsin. Se auttoi minua keskittymään tulevaan, vaikka nykyhetkenä olikin vaikeaa. Könkkölän kautta sain vihdoin tunteen siitä, että osaan asioita ja sain kontakteja mitä kautta voisin työllistyä ja edetä elämässäni. Könkkölä ei siis todellakaan ollut vain pelkkä ”normipaja” mitä pelkäsin, vaan Könkkölä oli turvallinen yhteisö ja perhe, joka kantoi eteenpäin, kun elämä potki päähän ja oli vaikeaa. 

img_20180724_123636-e1554201572789.jpg

Olen kiitollinen kaikesta mitä sain Könkkölän kautta ja olenkin juuri työllistymässä vuoden pitkän urakan ja yrittämisen jälkeen. Uskon, etten olisi pystynyt siihen vielä vuosiin ilman mahtavaa yhteisöä ja ohjaajia.  

Suosittelen Könkkölän toimintaa jokaiselle, joka on eristymässä tai on jo syrjäytynyt. Könkkölästä saa juuri oikeaa tukea ja ohjausta ja toimintaa mitä ei muualta löydy. 

IMG_20181023_125842__01

Mainokset

Paavon mietteitä Könkkölästä

image001.jpg

Olen Paavo, 4 vuotias Pyrenneittenmastiffi. Hienommalta nimeltäni Cesar, mutta Paavo tuntuu paremmalta suomalaisen kielelle ja kuulemma näytän Paavolta enkä Cesarilta. Isoksikin minua usein siunaillaan ja onhan tuota elopainoa jo lähemmäs 70 kiloa kerääntynyt, nyt kun olen jo aikuinen. Pääkin on kuulemma tosi iso, yhden pienen koiran kokoinen. Ja sydän, se on minulla tosi iso. Kaikki ihmiset mahtuvat minun sydämeeni koosta, iästä tai kansallisuudesta riippumatta. Siksi emäntä kutsuukin minua sydänten valtaajaksi.

Tammikuussa 2018 emäntä pääsi Könkkölään työhönvalmennukseen ja minäkin sain ”työpaikan”. Emännällä työt ovat jatkuneet tähän päivään asti ja siitäkös olemmekin iloisia. Nykyään hän toimii Könkkölässä Verso-tiimin ohjaajana. Myös minulle on siunaantunut monenlaista tehtävää vuoden varrella. Könkkölässä on aivan ihania ohjaajia, pajalaisia ja monenlaisia vieraita. Aina siellä vieraillessani saan valtavasti rapsutuksia ja pusuja. Kun omaan hyvin rauhallisen luonteen niin kaikkien on helppo lähestyä minua. Joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka vähän pelkäävät minua. Silloin vilkaisen heitä vain lempeästi ja annan olla. Emännän mielestä en aina ole rauhallinen. Eikä aina tarvitse ollakaan, ainakaan siinä vaiheessa, kun emännän kanssa kaarran autolla Könkkölän pihaan. Silloin innostun niin kovasti, että laitan koko auton heilumaan. Tiedän, että kaikki ihanat ihmiset odottavat minua rapsutuksineen.
Mutta palataanpa niihin työasioihin sitten…
image003

Kotona minulle rakennettiin tällainen viime talvena ja heti laitettiin Könkkölässä töihin. Fauna-tiimi sai opetella vetovaljaiden päälle pukemista sekä aisojen ja ahkion kiinnitystä. Niin sitä sitten lähdettiin Köhniöjärven jäälle retkeilemään. Minä sain kuljettaa puut ja tietenkin makkarat. Ja tänä talvena olin Polku-tiimin apuna puutöissä. Niin vaan siirtyi koivupöllit meikäläisen voimalla ahkiossa metsästä puuliiterille. Nuotiopaikalla sain vähän hengähtää ja nauttia auringonpaisteesta yhdessä pajalaisten kanssa.
image005
Minä tykkään kovasti olla ulkona ja siksi Könkkölä onkin niin kiva paikka. Eikä pieni lumipyry meikäläistä haittaa. Ihan hyvin voin kodan edessä olla vartioimassa, ettei yhtään makkaraa pääse livahtamaan suuntaan tai toiseen ilman minun huomaamattani. Jos makkarat jää muilta vartioimatta… niin kyllä minä ne hoitelen.
image007
Kesä alkoi aika lämpöisesti ja turkki alkoi tuntumaan kuumalta. Onneksi Fauna-tiimiläiset pitivät minulle Beauty Spa -päivän. Ensin turkin trimmaus, pesu ja kynsien leikkaus. Ja osasinpa olla taas niin rauhallisesti ja kiltisti. Faunalaiset saivat hyvää harjoitusta eläimen käsittelystä ja hoidosta ja minä sain kevyemmän turkin.

image009

Kesällä Könkkölässä oli monenlaista väkeä ja tapahtumia. Lastenleireillä olin kuulemma leirin paras asia, vaikka vain olin ja otin kaikki ihanat pienten ihmisten rapsutukset vastaan. Maahanmuuttaja ryhmälle olin vähän uudenlaisempi kokemus. Monissa maissa koira ei ole samassa asemassa kuin Suomessa. Osa hieman pelkäsikin, mutta minä pysyin rauhallisena. Pian kaikki huomasivat, että minä kuulun Könkkölän kalustoon.
Aika monissa jutuissa olen saanut olla mukana Könkkölässä. Välillä käy vierailijoita, jotka toivovat minun läsnäoloani. Päiväkotilapset kävivät viettämässä kevät päivää Könkkölässä ja silloin sain paljon rapsutuksia. Syksyllä kävi Suvimäen klubitalon väkeä minua moikkaamassa. Verso- ja verstas-tiimin pikkujouluissa sain olla mukana, kun entiset pajalaiset halusivat nähdä minut jne.
Välillä pajalainen ottaa minut mukaan metsään pienelle kävelylle. Minä kuuntelen ja annan halia. Sellainen tunne ihmisille joskus tulee. Minä osaan vaistota sen omalla tavallani ja olla tukena.
image011
27.2.2019 Könkkölässä järjestettiin koko perheen talvitapahtuma. Siellä minulla olikin tärkeä tehtävä. Sain ilahduttaa tapahtuman pienempiä ahkiokyydillä. Ja vaikka väkeä oli paljon ja toisia koiria ja hulinaa niin minä tapani mukaan otin rennosti. Pienet torkut ovat aina paikallaan ajasta tai paikasta riippumatta. Se on minun mottoni!

Toimelias on siis vuosi ollut minulla emännän ja Könkkölän väen kanssa ja varmasti olen jättänyt jälkeni monen sydämeen. Ihan parasta on kuitenkin chillailu ja siihen olen myös oiva kaveri Könkkölässä.
image015
Minulla on jo katse kohti kevättä ja emännän kanssa jatkamme työsarkaa Könkkölässä. Toivotan oikein mukavaa kesän odotusta ja tervetuloa moikkaamaan minua!
T: Paavo

image017

Talvitapahtuma Könkkölässä

Keskiviikkoaamu valkeni lämpöisenä ja aurinkoisena. Puolenpäivän aikaan Könkkölän piha alkoi täyttymään iloisista talvilomaa viettävistä lapsista. Könkkölän väki yhteistyökumppaneiden kanssa olikin järjestänyt paljon kaikkea kivaa puuhaa.

Pulkkamäki luisti mainiosti suojaisessa ja aurinkoisessa säässä. Ja kyllä vauhtia riittikin. Rannassa pääsi kokeilemaan kiikareita ja bongailemaan lintuja metsänrajasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Köydenvedossa sai kokeilla voimiaan. Välillä köyden molemmissa päissä oli monta voimailijaa.

Myös erilaisia talventörröttäjiä oli koottu yhteen ja siinä saikin aivojumppaa, kun niitä yritti tunnistaa.

Jäällä pienimmät pääsivät ahkion kyytiin. Tällä kertaa vetäjänä ei ollut poni vaan Paavo-koira. Ja vaikka kyytiin ei kaikki päässyt, niin Paavo iloisena otti vastaan rapsutuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jäällä oli myös useita pilkkireikiä innokkaimmille kalojen narraajille. Kalaonneaan kävi kokeilemassa niin isot kuin pienetkin vierailijat. Pelitaitoja pääsi harjoittamaan Mölkky-pelissä. Jäällä olikin hyvin tilaa kapulaa heitellä ja luistikin hyvin.

Taiteilijan lahjojaan pääsi myös kokeilemaan lumimaalauksessa sekä piirustuspisteessä. Kasvomaalaus pisteestä sai toivoa mieluisan kuvan kasvoihinsa.

Nuorten taidetyöpajan elämyspajalaisten rakentamassa slackline -pisteessä pääsi kokeilemaan tasapainoaan.

Luonto-Liiton pisteessä tutustuttiin talviseurantaan. Lumipolun varrelta löytyi myös useita metsän eläinten jälkiä, joita sai opetella tunnistamaan.

Pihalla temmeltäessä nälkä yllätti. Kahviosta sai maukkaita vohveleita makealla ja suolaisella täytteellä, mokkapaloja ja kuumaa juomaa. Ja kaikkiin kunnon talvitapahtumiin kuuluu tietenkin grillimakkara. Se maistuikin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivä oli onnistunut. Kaikki pajat tekivät yhteistyötä ja panostivat tapahtuman onnistumiseen. Jälleen kerran saa todeta, että yhteistyössä on voimaa! Ensi vuonna taas uudestaan!

Työharjoittelujakso Könkkölässä

Takana on neljän viikon mittainen työharjoittelujakso Könkkölässä ja päällimmäisenä fiiliksenä on haikeus. Kuinka nopeasti voikaan neljä viikkoa hurahtaa ohi ihanien ohjaajien ja työpajalaisten seurassa? Minulla oli ilo olla mukana Rohkeus-ryhmäläisten ja Verso- ja Verstas-työpajojen matkassa. Seuraavaksi pieniä maistiaisia siitä, mitä Könkkölä tarjosi ensimmäistä vuottaan sosionomin amk-tutkintoa suorittavalle opiskelijalle työharjoittelun näkökulmasta.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko kului lähinnä tutustumalla Könkkölän arkeen, pajalaisiin, ohjaajiin ja toimitiloihin. Rohkeus-ryhmän kanssa tehtiin erilaisia jännityksen hallintaharjoitteita sekä tutustuttiin bujoilun (bullet journalin) ihmeelliseen maailmaan. Verso- ja Verstas-työpajojen kanssa rakensimme kissojen kiipeilypuita, suunnittelimme tulevan kesän puutarhaa sekä nautimme makkaranpaistosta kodassa. Pääsin myös lumikenkäilemään parin pajalaisen seurassa upeassa auringonpaisteessa pitkin metsää. Ensimmäinen viikko päättyi ohjaajien yhteiseen perjantaipalaveriin, jossa tutustuin työpajojen ohjaajiin työpajojen toimintaan.

Könkkölän maisemaa

Viikko 2

Viikko starttasi liikkeelle Rohkeus-ryhmäläisten kanssa. Keskustelimme tärkeiden ihmissuhteiden merkityksestä, esittelimme omia rakkaita esineitämme muille, kirjoitimme kannustavat kirjeet itsellemme sekä jaoimme asioita, joista olemme ylpeitä. Päivä oli todella voimaannuttava ja täynnä positiivisten ajatusten jakoa. Verso- ja Verstas-työpajojen viikko kului ruoanlaiton parissa, sillä vuorossa oli tutustumista kasvisruokaan härkis- ja nyhtökaurareseptien johdolla. Suunnittelimme reseptien perusteella ostoslistat, kävimme ostoksilla ja valmistimme onnistuneesti mm. Tex Mex härkisperunapeltiä, metsäsienikastiketta, Härkis-nachopeltiä sekä palsternakkakeittoa.

Härkis-nachopelti

Viikko 3

Nyt tuntuu, että olen päässyt pikkuhiljaa sisään Könkkölän työpaja-arkeen. Monista asioista on tullut tuttuja ja olen oppinut tuntemaan pajalaisia ja ohjaajia paremmin. Viikko lähti liikkeelle jälleen Rohkeus-ryhmäläisten seurassa. Vuorossa oli ystävänpäiväkorttien askartelua. Lisäksi oma koirani Elmo oli mukana lenkittämässä ja antamassa rapsutusterapiaa ryhmäläisille. Verso- ja Verstas-pajalla oli viikkosiivousvuoro yhteisissä toimitiloissa, joten imuri lauloi, moppi heilui ja tavarat löysivät jälleen oikeat paikkansa. Lisäksi valmistimme munankuorirouhetta ja kuivasimme hevosille ja lampaille leipää, jota voimme viedä tilavierailuille mukanamme.

Viikko 4

Eikä, onko jo viimeinen viikko? Aika on kulunut hurjan nopeasti. Asiat, jotka tuntuivat harjoittelun alussa hieman ”alkeellisilta”, ovat nyt luonnollinen osa Könkkölää ja sen toimintakulttuuria. Lisäksi olen oppinut nauttimaan Könkkölän ihanista ja rauhoittavista maisemista, takkatulen lämmöstä ja siitä, että saan kulkea päivisin villasukat jalassa. Viimeisellä viikolla sain ohjata Rohkeus-ryhmäläisille voimauttava valokuva-harjoituksen sekä opastaa ryhmäläiset sanomalehtirunoilun pariin. Myös Verso- ja Verstas-pajat pääsivät käyttämään luovuuttaan sanomalehtirunoilun merkeissä. Muuten viikko kului heidän osaltaan ensi viikon talvitapahtumaan (ke 27.2.) valmistautuessa, sillä suunnittelimme ostoslistaa talvitapahtumassa pidettävää kioskia varten sekä kävimme ostoksille ostamassa tarvikkeita kioskiin. Vierailimme myös Keski-Suomen Muistiyhdistyksessä kertomassa pajojemme toiminnasta, Könkkölästä ja valmistimme talipalloja yhdessä Muistiyhdistyksen jäsenien kanssa.

Neljään työharjoitteluviikkoon mahtui paljon uuden oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista ja luonnon merkityksen ymmärtämistä kuntoutumisen näkökulmasta.

Lopuksi haluan toivottaa Könkkölän henkilökunnalle ja pajalaisille ihanaa kevättä ja kiittää heitä lämpimästä ja ystävällisestä vastaanotosta!

Kiitos ja ihanaa jatkoa kaikille,

toivottaa sosionomiopiskelija Niina

Talvisia ilon aiheita

Vuosi vaihtui talvisena ja lumisena, kuten tapana on. Ja näinhän se meni Könkkölässäkin. Pajoissa tapahtuu kuitenkin myös talvella – toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan luonnon tahtiin ja sen ehdoilla.

Ja vaikka lumi on joinain päivinä ollut riesa, on siitä ollut myös iloa; lumikenkäily on tarjonnut mahtavia elämyksiä tykkylumisessa metsässä ja ihan ikkunan läpikin talvinen metsä on tullut Könkkölän tupaan kauniina maisemina. Saunatuvan takassa on palanut tuli ja karkoittanut kylmää. Lunta on lisäksi lapioitu ja kolattu varmaankin ennätysmääriä!

polkuhanki

Talven alla myös remontti etenee. Kaunis päätalomme valmistuu taitavien timpureiden käsissä, ja myös Naisten saunan kunnostus on hyvällä tolalla; uusi lattia on valettu ja panelointi pääsee pian alkamaan.

Henkilökohtaisesti talven suurin ilon aihe on ollut aloittaa Könkkölän uutena toiminnanjohtajana. Ensimmäisenä päivänäni tammikuun lopussa ei pakkasesta ollut tietoakaan sen lämmön keskellä, joka takkatuvassa oli lähes koko Könkkölän väen keräännyttyä juhlistamaan yhden könkköläläisen valmistumista eläintenhoitajaksi. Ilon oikein kruunasi tieto siitä, että tuore eläintenhoitaja pääsee aloittamaan saman tien uudessa työssä, ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan. Huikea kehitystarina ja onnistuminen, josta me pääsimme yhdessä iloitsemaan!

Talven taittumisen tietää siitä, että aurinko valaisee joka päivä pikkaisen enemmän. Ja vaikka lunta vielä piisaa tiedämme, että hankien alla luonto alkaa valmistautua uuteen versontaan ihan pian. Ihan samalla tavalla kuin meissä piilossa oleva potentiaalikin pääsee voimiinsa, kun vain olosuhteet ovat kohdallaan ja oma uskallus, luottamus kasvun tekemiseen on riittävä. Tähän versovan potentiaalin vapauttamiseen me Könkkölässä panostamme ja iloitsemme päivittäisistä pienistä onnistumisista!

– Mervi Puupponen

jaapuikotkota

Könkkölän ”historian havinaa” OSA 1: Köhniön korpimetsä

Mitä olikaan Könkkölässä 1900-luvun alkupuolella ennen torppari Lintistä, 1900-luvun puolivälissä ennen könkkölätoimikuntaa ja kotiseutuneuvos Taito Mörkiä sekä ennen 2000-luvun Green Care -toimintakeskusta?

Könkkölä asettuu Köhniöjärven rannalle, lähelle Köhniön asuinaluetta, joka on osa Kypärämäen kaupunginosaa. Kypärämäki perustettiin Jyväskylän kaupunginvaltuuston hyväksynnällä vuonna 1940 kesäkuussa. Nykyisen Kypärämäen kaupunginosan maa-alue kuului lähes kokonaisuudessaan kaupungin alueeseen jo Jyväskylän kaupungin syntyessä vuonna 1837.

Kypärämäki on saanut nimensä säännöllisestä muodostaan, joka kauempaa katsottuna on muistuttanut valtavaa päähinettä.”

Kypärämäen ja Köhniön alueet toimivat 1700 ja 1800 -luvuilla kaupunkilaisten laidun- ja kaskimaina. Kaskeamista tosin haittasivat metsäalueen mäet, kivinen maasto ja suot. Siltikin kaupunkilaisille Kypärämäen takamaat tarjosivat mahdollisuuden kaskiviljelyn ja karjanhoidon pienimuotoiseen harjoittamiseen varsinaisen elinkeinon rinnalla. Kaskeamista harjoitettiin Köhniöjärven ympäristössä sekä Rimminkorpea ja -suota ympäröivissä metsissä ainakin 1860-luvulle asti.

Köhniönjärven ja Laajavuoren välillä oli järeää metsikköä, upottavia rämeitä ja Köhniön korpimetsää. Korpimetsän raivaaminen aloitettiin kesällä 1948, kun Valtion metallitehdas, sittemmin Jyväskylän Valmetin Rautpohjan tehdas otti kevään 1948 aikana yhteyttä Jyväskylän kaupungin hallitukseen omakotialueen hankkimiseksi tehtaan työntekijöille. Uuden asuinalueen asemakaava ja tonttijaon yhteydessä kesällä 1940 Kypärämäki muistutti tulevien kaupunkisuunnitteluperiaatteiden mukaista metsäkaupunkia, luonnonläheistä aluetta, joka oli eristetty teollisuus ja liikennealueista.

”Kypärämäen ja Köhniön omakotialueet on nykyisellään määritelty Keski- Suomen maakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. ”

lataus
Jyväskylään pudotetun palopommin kuoret

Könkkölä mainitaan toisen kerran torppari ja vaihdemies Johan Lintisen yhteydessä ennen toista maailmansotaa. Torppari Lintinen vuokrasi ja viljeli Mustamäen tilaa vuonna 1941, jolla Könkkölän torppa sijaitsi. Vuonna 1941 Lintinen ei vastoin toivettaan saanut korkeimman oikeuden päätöksellä lupaa lunastaa torppaa omakseen. Torppari sai kaupunginhallitukselta muuttoaikaa vuoden 1943 maaliskuuhun. Lintinen ei pystynyt toteuttamaan muuttoa irtisanomispäivämäärään mennessä, joten kaupunginvaltuuston tekemällä päätöksellä hänen sallittiin asua Könkkölän torpassa vuokravapaasti aina vuoden 1943 loppuun. Edelleen 1943 jälkeen kaupunginhallitus ei halunnut pakkotoimenpitein häätää Lintistä pois vaan salli hänen asua ja viljellä ympärillä olevia peltoja vuosittain määrättävää vuokraa vastaan. Torppari ja vaihdemies Lintinen asutti Könkkölän torppaa vielä runsaat seitsemän vuotta aina vuoteen 1948 loppuun.

Vuonna 1912 ilmestyneessä Jyväskylän seudun matkaoppaassa mainitaan Könkkölän torppa ensimmäistä kertaa:”..Köhniöjärven rannalla ..on Könkkölän torppa. Harmaine somaan sikermään järjestettyine asuin-, karja-, ja talousrakennuksineen, tuon kauniin metsäjärven rannalla on tämä torppa tyypillinen kuva keskisuomalaisen takamaa-eläjän idyllisestä pienkodista.”

Korkeimman oikeuden päätöksen tultua voimaan vuonna 1941 koskien Könkkölän torpan lunastusoikeutta, anoi Jyväskylän kunnantyöläisten ammattiosasto 20.9.1940 päivätyssä kirjeessä kaupunginhallitukselta kesäkodin rakentamispaikkaa. Kaupunginvaltuusto käsitteli anomuksen 24.1.1941 pidetyssä kokouksessa ja päätti vuokravapaasti luovuttaa tarkoitukseen kymmenen vuoden ajaksi 1200 neliömetrin suuruisen tontin Köhniönjärven ja Vesangan maantien väliseltä alueelta, nykyisen Könkkölän naistensaunan tienoilta. Kesällä 1941 alkoi sota, joka esti ammattiosastolta kesäkodin rakentamisen ja vuokrasopimuskin jäi tekemättä.

Muutaman vaiherikkaan vuoden jälkeen Jyväskylän kaupunginvaltuusto lopulta luovutti Könkkölän uusille omistajille 27.5.1947. Alue, vuoden 1940 anomukseen verrattuna, oli kasvanut 1200 neliömetristä 4,25 hehtaariin. Könkkölän tilukset siirtyivät kokonaisuudessaan tuon ajan ammattijärjestöille yhteishallittaviksi: Jkl:n Kunnantyöläisten ammattiosasto ry, Jkl:n kaupungin viran- ja toimenhaltijat ry sekä Jkl:n kunnallisvirkamiesyhdistys ry. Edellä mainittujen yhdistysten ja ammattijärjestöjen jäsenet ottivat Könkkölän alueen virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettopaikakseen. Könkölässä alkoivat rakennustyöt välittömästi 27.5.1947 jälkeen.

lataus (1)
Roskakärryjä käytettiin Jyväskylän kauppatorin siistimisessä

 

Mikä on könkkölätoimikunta ja kuka onkaan kotiseutuneuvos Taito Mörk?

Könkkölätoimikunnan merkitys selviää vähintäänkin tämän kesä aikana blogi postauksen yhteydessä, kun Könkkölän ”historian havinaa” sarja jatkuu osalla 2: Könkkölätoimikunta.

Taito Mörkin nimen merkitys on mahdollista selvittää Keski-Suomen museon Jyväskylän kunnallistekniikan museolla. Museon ovet aukeavat kello 11.00 ja museo-oppaina toimivat Green Care -keskus Könkkölä ry:n Polku-valmennuksen ja Tapahtuma- ja media-tiimin jäsenet. Museo on avoinna kesä- ja heinäkuussa 2018 joka keskiviikko klo: 11.-15.00 ja erikseen tilattavina aikoina sopimuksen mukaan.

Tiedustelut: Keski-Suomen museo p. 014 266 4346 ja erikseen sovittavat opastukset Satu Suur-Uski 050 356 9514.
http://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo/museot/kunnallistekniikan_museo

Tervetuloa tutustumaan kesällä 2018 museoon ja Könkkölän Green Care -toimintakeskukseen!

Kirjoittanut Heta Kopra

Pari sanaa kahvilantädiltä

lammaspyllyt (ainon blogi)

Ilmassa on syksyn tuntua ja kesä Könkkölässä alkaa olla taputeltu. Kesäpihan toiminta hiljenee tältä kesältä, kahvilakin on viimeistä viikkoa auki. Viime viikolla hyvästelimme kanat ja lampaat haikein mutta hyvin mielin. Kesän työporukka saa viimeinkin henkäistä ja taas eräs prosessi on saatettu loppuun. Tästä kesästä olemme saaneet hurjasti oppia tulevia projekteja varten ja ensi kesänä asioita pystytään järjestämään jo ihan eri kokemuksella ja tarmolla. Kun pohjatyö on tehty hyvin, on seuraavan tiimin helpompi ponnistaa eteenpäin. Huolella rakennetut eläinsuojat ja aitaukset ovat valmiina vastaanottamaan eläimet myös vuoden päästä, toivottavasti pidempiaikaisempina asukkeina.

Ensi kesänä myös kahvilatoiminnasta kiinnostuneet ihmiset pystyvät jatkamaan sen pitämistä ja kehittämistä eteenpäin. Melko vähäisestä markkinoinnista huolimatta kesäkahvilaan löysivät tiensä useat ihmiset ja olivat positiivisesti yllättyneitä toiminnasta. Nollabudjetilla kahvilan perustaminen aiheutti melkoista luovuuden käyttöä ja haastoi suunnittelemaan toiminnan tarkasti. Rajoitetut tilamahdollisuudet ja sähköttömyys olivat osaltaan haasteellisia. Kuitenkin sopivan paikan löydyttyä kahvilatoiminta pyörähti käyntiin.

Myyntistrategiani oli keskittyä enemmän laatuun pylly (ainon blogi)kuin määrään. Ylpeänä voin sano että, vegaaninen voisilmäpulla löi itsensä läpi! Kesäkahvilamme oli ympäristöltään erilainen kuin tavalliset vastaavat. Ympäristöstä löytyi laiduntavia eläimiä, luontopolku ja ilmainen museo jossa asiakkaat pääsivät vierailemaan. Kuten monet asiakkaat tyytyväisinä totesivat; Könkkölä alkaa heräämään eloon. Näin jälkikäteen voin sanoa olevani iloinen ja kiitollinen tästä haasteesta jonka Könkkölän väki minulle antoi!

Toiminta täällä jatkaa kulkuaan normaalisti kohti tulevaa syksyä. Yläpihan rakennustyömaalla jylisee vastaisuudessakin ja saunarakennuksella on vilinää. Eri ryhmäkokonaisuudet pyörittävät toimintaansa täällä ja mm. tapahtumia on suunnitteilla ja piha-alueen muokkaaminen jatkuvat.

Kahvila auki vielä tällä viikolla ti,to ja pe klo12-15!

Kiitos kuluneesta kesästä kaikille ja palaamisiin!
Aino, kesäkahvilantäti

pylly2 (ainon blogi)

 

Lammas, ystäväni.

Koko lampola on aivan hiljainen ja rauhallinen. Meitä on siellä yhteensä noin kolmisenkymmentä lammasta ja seitsemän ihmistä. Kaikki ovat rauhoittuneet toimimaan eläinten seurassa keskittyneesti. Pienen alkuhötkyilyn jälkeen lampaatkin tottuvat seuraamme ja kokeneimmat konkarit tulevat puskemaan rapsutuksia vailla. Osa laumasta jää ihmettelemään meitä lampolan päätyyn, niiden mielestä on parempi seurata tilannetta kauempaa. Erästä lammasta trimmataan tulevaa kuvaussessiota varten, jostain kulmasta kuuluu hiljaista keskustelua ja keskellä lammaslaumaa seisoo ihmisiä silittämässä ja paijaamassa niitä. Kenelläkään ei ole kiire.

dav

 

Tuntuu etuoikeutetulta, kun lammas huomioi minut ja pyytää itselleen huomiota. Sellainen eläin, jota olen ennen pitänyt pelokkaana ja päättömästi juoksevana laiduneläimenä.

Olemme vierailulla Hakamaan Lammastilalla Petäjävedellä, jonka ovat perustaneet Suutarisen pariskunta. Tila tuottaa hyvinvointipalveluiden lisäksi elintarvikkeita sekä mm. lankoja ja taljoja lampaan villasta. Tilalle on tärkeää tarjota eläimille ympäristö, jossa niiden on mahdollista elää luonnollisesti ja lajityypilleen suotuisasti.

Lampaiden kanssa toimiessa täytyy muistaa kuitenkin se, että ne ovat saaliseläimiä. Luontainen reaktio kaikkeen yllättävään saa lauman säntäämään kovalla vauhdilla pakoon. Kun tämän seikan ottaa huomioon, täytyy ihmisenkin käyttäytyä niiden seurassa rauhassa. Kun lampolaan saavutaan, täytyy tietoisesti rauhoittaa oma fyysinen olemus. Jos haluaa luoda luottamussuhteen eläimeen, on toimittava sen ehdoilla. Tässä tilanteessa palkintona on se, että lammas lähestyy sinua reippaasti ja pyytää huomiotasi. Imarteleva tunne. Ei tarvitse osata sanoa tai tehdä mitään. Pyyteettömästi eläin on seurassasi, vaikka itsellään ei olisi paras päivä. Sen seura on lohdullista ja rauhoittavaa. Sinun ei tarvitse selitellä tekemisiä tai sanomisiasi eläimelle. Tämä sama seikka pätee kaikkien eläinten seuraan.

Lammas vaatii ihmiseltä läsnäolopakon, positiivisessa mielessä. Lampaan luonnollisen pakoreaktion takia sen seurassa täytyy olla kuitenkin valppaana varsinkin, kun on lauman keskellä. Katsella ja kuunnella tarkasti, miten eläin reagoi ärsykkeisiin esimerkiksi ulkoa kantautuviin ääniin. Tämä valppaus tekee oman oloni hyvin keskittyneeksi ja pitää minut siinä tilanteessa hyvin läsnä. Ajatukset eivät yritä edes herpaantua tuijottamaan kännykän kelloa tai miettimään iltapäivän kauppalistoja. Tässä hetkessä olen vain keskittynyt paijaamaan lammasta, joka ajoittain sulkee silmänsä rapsutuksista nauttien.  Päivän jälkeen tuntuu, että hetkessä elämisen filosofia tuntuu olevan askeleen verran lähempänä minua.

Lisää Hakamaasta täältä.

Aino, Lumotiimi

davdav

 

Hae Lumo-tiimiin

Pidätkö eläimistä? Onko luonto juuri sinun juttusi? Oletko kiinnostunut oppimaan erilaisista tilan ylläpitotoimista?

Jos jokin näistä kysymyksistä sai sinut nyökkäilemään, Lumo-tiimi voi olla sinun paikkasi. Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluiden Könkkölän tila jatkaa toimintaansa eläin- ja luontoavusteisia menetelmiä hyödyntävänä toimintakeskuksena myös vuonna 2017 ja haemme uusia jäseniä tilan omaan Lumo-tiimiin. Tiimiläisenä pääset mukaan järjestämään tapahtumia, viljelemään kasveja, hoitamaan eläimiä ja opetellaan maatilan töitä. Lisäksi teemme vierailuja toimialaamme liittyviin yrityksiin ja oppilaitoksiin. Työtoimintapaikkoja on tarjolla 6-8 hengelle. Lumo-tiimiin pystyy osallistumaan työkokeilijana, mutta tarjoamme myös mahdollisuuden palkkatukeen ja osatutkinnon suorittamiseen.

Tarkempaa sisältöä sekä yhteystiedot löytyvät alta ladattavasta Lumo-tiimin esitteestä.

Hyvinvointia luonnosta 15.10.

Kirpeän lokakakuisena lauantaina Toivolan Vanhalle Pihalle kerääntyi joukko keskisuomalaisia yrittäjiä, järjestöjä ja oppilaitoksia esittelemään tuotteitaan ja osaamistaan Hyvinvointia luonnosta -tapahtumaan.

img_5842

Suur-Jyväskylän Lehti teki jutun tapahtumasta ja sen tausta-ajatuksesta.

Green Care -ajatus elää Suomessa nousukautta ja Vihreää hoivaa toteutetaankin jo mitä moninaisimmin toimin kautta maan. Vaikka luonto onkin aina ollut hyvin tiiviinä osana suomalaista sielunmaisemaa, järjestäytynyt hyvinvoinnin tuottaminen luonnon ja eläinten kautta on vielä terminä suhteellisen nuori ilmiö Suomessa. Olemme koonneet kuluvan vuoden aikana luonto- ja ympäristöalan yrityksiä Könkkölän yritysverkostoon, jotta Könkkölän väki voisi seurata läheltä kiinnostavia yrityksiä. Haaveenamme on saada Keski-Suomen alueen Green Care -verkostot samalle mallille kuin esimerkiksi Pohjois-Savossa. Siksi koimme tarpeelliseksi järjestää päivän, jonne listallemme kootut alalla toimijat voisivat tulla verkottumaan keskenään sekä esittelemään toimintaansa asiakkaille.

Yrityksetkin tästä hyötyvät. Jyväskylän seudulla, kuten koko maassa, suurin osa yrityksistä on pienyrityksiä, alle viisi henkilöä työllistäviä. Pienyrittäjien haasteena on usein löytää aikaa verkottumiseen, vaikka hyvillä verkostoilla voisi löytää monia jopa työmäärää vähentäviä keinoja.

 

img_5865

Könkkölän toimintakeskuksen innokkaat asiakaspalvelijat.

Könkkölässä on kauan tiedetty, miten tärkeää on päästä tekemään järkeviä ja oikeita asioita luonnon helmassa. Kasvimaan kuokkimisesta ja rikkaruohojen kitkemisestä saa fyysisen kunnon kohoamisen lisäksi henkistä hyvinvointia, kunhan uskaltaa sitä edes kokeilla. ”Halaa puuta”-viikkoa vietimme myös syyskuussa, ei sillä, mukavaahan sekin oli, mutta hyvinvointia voi tavoitella monin keinoin.

Siksi oli nautinnollista päästä jakamaan ajatuksia ja ideoita muiden samanhenkisten ihmisten kanssa! Suuret kiitokset kaikille osallistujille. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, intoa ja uudenlaisia ajatuksia puhkuen.