Valonpolku -tapahtuman valmisteluja

Syyskuun ensimmäisenä päivänä osallistuin mediapaja toimintaan Könkkölässä ja ensimmäinen tehtävä oli valmistella valonpolku-tapahtumaa varten koristeluun ja somistamiseen käytettävää materiaalia, jota voisi jatkossakin hyödyntää Könkkölän tilalla.

Niinpä suunnistimme lähiluontoon keräilemään luonnonkappaleita, kelottuneita puunoksia, risuja, joita veimme sisälle kuivumaan. Niistä teimme sitten kaksi erilaista pöytäkoristetta.

Ilmassa oli syksyn raikasta viileyttä, mutta samalla auringonsäteet lämmittivät paikoin niin mieltä kuin kehoakin. Sateen pisaraakaan ei ropissut. Itse tarkenin villapuserolla hyvin. Ainakin vielä seuraavat kaksi viikkoa.

Kun oksat ja risut olivat tarpeeksi kuivuneet, pääsimme seuraavina pajapäivinä kiinni itse asiaan.

Ensimmäiseksi kyhättiin oksat rinkiin, jotka liimattiin kuumaliimalla kiinni toisiinsa. Kuumaliiman kanssa piti muistaa olla varovainen (ja pitää olla aina), maltti on valttia, kuumaliima valui melko hitaasti. Liimattavan kohteen paikalleen saaminenkin saattoi käydä haastavaksi, jos ei toiminut nopeasti, sillä kuumaliima kyllä kuivui heti.

Tuikkukoristeista tuli lopulta hyvät, saimme aikaiseksi suunnilleen viiden sentin korkuisia, kymmenen sentin levyisiä pöytä-tuikku-koristeita.

Seuraavana oli vuorossa nk. ”Häkkyrät” kuten eräällä nimeltä mainitsemattomalla oli tapana niitä kutsua.

Itse en ollut paikalla näkemässä toteutus vaihetta, mutta luulen, että ei se ollut varmastikaan yhtään sen hankanlampaa, kuin tikkujen kuumaliimaaminen. Oksat olivat kiinnitetty tiilen reikäiselle puolelle.

”Häkkyröille” tuli vielä lisää somistetta, kun meille annettiin sitten ohje tehdä niihin oksiin sudenkorentoja.

Paikalle kiikutettiin erikokoisia, muotoisia, värisiä helmiä ja glitter-tarra-arkkejakin. (jhuu 😀 ) Sudenkorentojen tekeminen oli hauskin vaihe, mielestäni.

Ensiksi leikattiin valmiin sapluunan avulla sudenkorennon siivet, glittertarra toimi siipiin loistavasti. Metallilanka oli runkona helmille, joista rakennettiin sudenkorennon runko. Pääksi kävi isompi helmi, sitten ylimääräinen metallilanka leikattiin pois ja taivutettiin tuntosarviksi pään yläpuolelle, muuten helmi lähti karkailemaan. Naurua riitti ensimmäisestä päivästä alkaen siihen päivään, kun sain oman osuuteni hommasta tehtyä.

Innostuin sudenkorennoista niin, että halusin tehdä vielä ekstra määrän niitä. ”Häkkyröihin”pujoteltiin vielä lopuksi valosarja tuomaan eloa, ja niin meillä oli yksinkertainen, mutta toimiva koriste. Sudenkorennoista tehtiin vielä mobile antamaan lisää eloa väriä vaihtavaan ”Kukka”-valaisimeen kiinni.

Itse en ollut paikalla näkemässä kokonaisuutta, kuinka nämä meidän tekemät elementit toimivat, mutta valokuvista välittyi sellainen fiilis itselleni, että ne toimivat varmasti paremmin kuin olisin itse kyennyt tekovaiheessa uskomaan. Kaikki se alku hypetys, se kaikki sotku vietiin eteenpäin, enkä minä ollut suinkaan yksin tätä tekemässä, niin homma vaikutti paljon selkeämmältä lopussa. Kiitos kun sain olla mukana luomassa jotain kaunista.

teksti Black Sheep

kuvat mediapaja

Könkkölän venetsialaiset 2021

Vietimme Könkkölässä viime viikon torstaina pienimuotoisia venetsialaisia. Edellisellä viikolla valmistelimme tapahtumaa mm. askartelemalla koristelyhtyjä ja ruokalistan mietinnällä.

Venetsilaiset olivat ns. kesäkauden päätös ja palkkio pajalaisille hyvästä työnteosta ja aherruksesta kuumillakin kesäsäillä.

Jos haluat kokeilla itse askarrella paperilyhtyjä löydät ohjeen oheisesta linkistä; https://www.meillakotona.fi/artikkelit/lyhdyt

Ruuaksi saimme nauttia värikästä kasvispainoitteista ruokaa. Oman puutarhan sadosta oli tarjolla mm. kesäkurpitsaa, porkkanaa ja lehtikaalta sekä yrteistä tehtyä salaatinkastiketta. Jälkiruoaksi tarjolla oli perinteistä omenapiirakkaa. Kodassa ja grillikatoksessa sai käydä tunnelmoimassa ja paistamassa makkaraa.

Ohjelma oli pajalaisten toiveesta todella rento. Sai pelata eri lauta- ja korttipelejä tai muuten vain hengailla. Myös hirsisauna lämmitettiin ja halukkaat pääsi saunan löylyihin.

Pajalaisten palautteesta päätellen venetsialaiset olivat onnistuneet. Normaalista paja-arjesta poikkeava päivä oli mieluinen.

Kesä Könkkölässä.

Vietin ensimmäisen restonomiopiskeluvuoteni kesän harjoittelussa Green Care -keskus Könkkölässä. Könkkölän tila on erikoistunut luonto- ja eläinläheiseen kuntouttavaan työtoimintaan pajatyöskentelyn muodossa. Tämän lisäksi Könkkölän juhlasalia ja rantasaunoja vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin.

Pääsin pyörittämään kesäkahviota hurmaavassa Könkkölän hirsiseinäisessä päärakennuksessa. Kahvion toimintamallin suunnittelimme ja toteutimme yhdessä erään avuliaan pajalaisen kanssa. Myytävät leivoimme itse ja asiakkaita palvelin minä. Siivoaminen ja astioiden pesu oli myös olennainen osa työpäivää.


Kokemuksena kesä Könkkölässä oli korvaamaton. Sain upeat työtoverit, ihanan työskentely-ympäristön Köhniöjärven rannassa sekä aikaa lempiharrastukseni, eli leipomisen, parissa. Koen oppineeni myös paljon, mistä voin kiittää itseohjautuvuuteen kannustavaa ilmapiiriä ja vastuun antamista työtehtävieni suhteen. Koska sain pitkälti ”vapaat kädet” kahvion suhteen, sain kosketuksen siihen, millaista itsensä työllistäminen mahdollisesti voisi olla. Tätä kautta mielenkiintoni yrittäjyyttä kohtaan kasvoi entisestään. Uskon saaneeni hyviä eväitä tulevaa varten, mistä olen hyvin kiitollinen.

Sonja Heikkinen

Viimeinen työpäivä Könkkölässä

Aloitin Könkkölässä kuntouttavassa työtoiminnassa mediapajalla alkuvuodesta 2020. Ehdin mukavasti tottumaan työpaja-arkeen parin kuukauden ajan ennen kuin korona valtasi maailmamme ja aiheutti muutoksia myös Könkkölän arkeen ja toimintaan. Työskentely jatkui etäpajojen muodossa ja onneksi jatkuikin. Vaikka etäpajat tuntuivatkin alkuun hieman hankalilta, ne auttoivat pysymään arjessa kiinni ja pitämään säännöllisesti yhteyttä muihin ihmisiin poikkeuksellisten aikojen keskellä.

Kesäkuussa 2020 pääsin aloittamaan palkkatukityöt mediavastaavana ja nyt onkin vuosi jo vierähtänyt. Työtehtäviini on kuulunut markkinointimateriaalien tuottaminen, valo- ja videokuvaaminen sekä sosiaalisen median ja nettisivujen päivittäminen. Olen päässyt tekemään myös etikettejä ja tarroja, monenlaisia opastuskylttejä ja muutamia blogikirjoituksia. Muutaman kerran pidin mediapajalaisille myös kuva- ja videoanalyysi-päiviä, jotka olivat hyvää harjoitusta tulevia opintoja varten. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia ja sopivan haastavia. Paljon olen saanut opetella uutta ja olen aina tarvittaessa saanut tukea ja opastusta muilta könkköläläisiltä.


Voisin oikeastaan sanoa, että aikani Könkkölässä on ollut koronasta huolimatta elämäni parasta aikaa. Säännöllinen työrytmi, tietynlainen luova vapaus sekä Könkkölän ihmiset ja ilmapiiri ovat auttaneet minua rohkaistumaan ja näkemään monia asioita eri tavalla. En usko, että olisin hakenut opiskelemaan yliopistoon haaveilemaani alaa (taidehistoria ja taidekasvatus) ellen olisi päässyt Könkkölään keräämään elämäni palasia kokoon. Minulle Könkkölässä tärkeintä on ollut juuri se, että siellä ihmiset saavat olla omia itsejään vaikeuksineen ja taakkoineen. Täällä ei hoputeta eikä pakoteta.


Valtavalla haikeudella jätän Könkkölän taakseni, mutta olen todella kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen täällä saanut kokea. Pitkän kesäloman jälkeen pääsenkin sitten siirtymään jännityksen ja innon sekaisin tuntein uudelleen opiskelumaailmaan.

Teksti ja kuva: Laura Nurmi

Valon polku 2020

Torstaina 26.11. Könkkölässä järjestettiin synkän marraskuun piristykseksi Valon polku-tapahtuma. Aiempina vuosina Valon polku on ollut osa Jyväskylän kaupungin Valon kaupunki- tapahtumaa ja siten ollut myös yleisölle avoin, mutta tänä vuonna polusta päästiin nauttimaan hieman pienemmässä muodossa vain Könkkölän oman väen voimin.


Könkkölän kaikki työpajalaiset pääsivät osallistumaan polun valaistuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Polun teemaksi valikoitui rauhoittuminen ja rentoutuminen. Myös Könkkölän juhlasali sai kauniin valaistuksen ja pienen valokuvanäyttelyn tapahtuman kunniaksi. Touhukkaan aamupäivän jälkeen, pimeyden laskeutuessa soihdut, kynttilät ja valoketjut viimein sytytettiin ja Könkkölän väki siirtyi ulos ihailemaan tunnelmallista polkua. Polun kiertämisen lisäksi ohjelmassa oli myös pihapelejä ja makkaranpaistoa sekä kodassa että grillikatoksessa. Polulle oli myös tehty erilaisia päivän teemaan liittyviä tehtäväpisteitä, joiden ääreen kukin sai hetkeksi rauhoittua pohdiskelemaan. Illan tullen pihapiiri vielä siivottiin yhteisvoimin, jonka jälkeen Könkkölän väki alkoi hiljalleen siirtymään kotejaan kohti.

Tapahtuma toi kaivattua valoa ja lämmintä tunnelmaa keskelle vuoden pimeintä aikaa. Rauhoittavan polkukierroksen jälkeen oli pajalaisten mukava siirtyä viikonlopun viettoon.

Alla vielä kuvia ja lyhyt video päivän tunnelmista:

Kuvat, video ja teksti © Laura Nurmi.

Valokuvaajan kokemuksia Könkkölästä & hyvästit kesälle 2020

Hirsiseinien kutsuva lämpö, metsän humina ja laineiden lempeä loiske. Könkkölän tunnelma on vertaansa vailla.


Voisi sanoa, että Könkkölän tila sijaitsee aivan ihanteellisella paikalla. Vaikka Jyväskylän keskustaan hurauttaa bussilla hetkessä, Könkkölä on mukavasti omassa rauhassaan Köhniöjärven rannalla. Työpäivän aikana saattaakin välillä tuntua siltä kuin olisi paennut maaseudun rauhaan kauas kaupungista. Könkkölän pihapiirissä saa nautiskella upeista maisemista ja seurata luonnon tasaista kulkua vuodenajasta toiseen. Könkkölän tunnelmaan oman lisänsä tuovat useat piharakennukset, joista jokainen hiljaa henkii oman aikansa tarinaa.


Luontoa ja maalaismaisemaa rakastavalle valokuvaajalle Könkkölä onkin kuin karkkia. Kesällä Könkkölä kuhisee elämää, kun pajalaiset ovat puuhissaan, kasvit loistossaan ja kesän eläinvieraatkin laitumellaan. Suosikkivuodenaikani syksy on ainoa, jota en ole vielä Könkkölässä kokenut. Odotankin jo kovasti sitä, kun ruska pukee maiseman juhlallisiin sävyihin ja usva leijuu kirpeän kylmässä ilmassa.


Nyt kun vuoden 2020 kesä alkaa hiljalleen siirtymään syksyn tieltä, on hyvä aika kerrata kaihoten Könkkölän kesän tapahtumia, pääasiassa kuvin ja lyhyesti sanoin.


Kesä oli Könkkölässä hyvin kaunista ja tapahtumarikasta aikaa. Pihapiirissä riitti työtä pajalaisille aina kesän eläinvieraiden hoidosta kasvimaan ylläpitoon ja yleisestä siisteydestä huolehtimiseen. Heinäkuussa hulinaa riitti lasten elämysleirien ja Lumo-polun kunnostuksen myötä. Polun pitkospuut ja kyltit päästiin laittamaan uuteen uskoon Keskimaan Ilo auttaa-hyväntekeväisyyskampanjan ansiosta. Könkkölän pihapiirissä oleva Jyväskylän kaupungin Kunnallistekniikan museokin oli kesän ajan remontissa. Mediatiimin piti kiireisenä monien opastekylttien tekeminen kesän vierailijoita varten, somen päivittäminen sekä tietysti kesän aktiviteettien ja tunnelmien taltiointi.

Tässä kesän kuvasaldoa Könkkölästä:

Lumo-polun kunnostusta.

Kesä Könkkölässä oli minulle hyvin opettavainen ja ikimuistoinen. Työni Könkkölässä jatkuvat vielä, mutta jään kaiholla muistelemaan ensimmäistä kesääni täällä ja sen tuomia uusia kokemuksia ja ystäviä sekä heräävää tunnetta siitä, että olen vihdoinkin paikassa, jossa on hyvä olla.

© Teksti ja kuvat: Laura Nurmi, Könkkölän mediatiimiläinen.

Elämyksiä Könkkölässä

Olemme kaksi yhteisöpedagogiopiskelijaa Lounais-Suomesta. Valitsimme kesäopinnoiksi Green Care luonnonvara-alan mahdollisuutena-kurssin, koska luonto on meille molemmille sydäntä lähellä. Yhtenä kurssin tehtävänä oli tutustua johonkin Green Care-toimijaan. Päätimme yhdistää tutustumisen ja kesälomareissun ja suunnata tutustumaan johonkin mielenkiintoiseen paikkaan. Otimme yhteyttä moniin paikkoihin, mutta suurin osa ei vastannut sähköposteihimme lainkaan. Könkkölästä vt. Toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen vastasi ja kutsui meidät tutustumaan Könkkölän toimintakeskukseen. Sovimme, että olemme kahtena päivänä apukäsinä lasten elämysleirillä. Kutsuun sisältyi majoitus rantasaunalla, aamupala ja vieläpä lounaskin tarjottiin. Tästä kutsusta innostuneena lähdimme kohti Jyväskylää. Matkaan lähdimme Uudestakaupungista ja Vehmaalta.

Saavuimme Jyväskylään tiistai-iltapäivällä kauniissa auringon paisteessa kylpevään Könkkölään. Könkkölä sijaitsee aivan Jyväskylän keskustan kupeessa osoitteessa Vesangantie 37, Jyväskylä. Paikan päällä meitä odotti vt.toiminnanjohtaja Marjut Rautiainen, joka otti meidät lämpimästi vastaan. Marjut kertoi meille Könkkölästä ja sen toiminnasta. Tapasimme myös leirin ohjaajat Terhin ja Samin, jotka kertoivat leirinohjelmasta. Marjut kertoi myös hieman omasta urapolustaan, mikä olikin mielenkiintoista kuultavaa. Aikamoinen toiminnan nainen ja innostava urapolku.

Marjut opasti meidät rantasaunalle ja kertoi, että paikalla ei ole ketään muuta. Olimme lumoutuneita paikan kauneudesta ja kiitollisia saamastamme luottamuksesta. Saimme myös luvan saunoa vastikään kunnostetussa hirsisaunassa sen jälkeen, kun Jyväskylän kaupungin työntekijöiden naisten saunavuoro on päättynyt. Koska kumpikaan emme olleet koskaan käyneet Jyväskylässä, kävimme tutustumassa kaupunkiin. Kaupunkikierroksen jälkeen kävimme kiertämässä hienon Lumopolun. Luonnossa samoilun jälkeen olikin jo saunomisen aika. Sauna oli hieno ja löylyt leppoisia ja järven lämpöinen vesi helli iltauimareita. Aurinko alkoi painua mailleen ja järvimaisema oli taianomaisen rauhoittava.

Lasten ja nuorten elämysleiri 13.-17.7.2020

Aamulla olimme reippaina sovitusti heti kahdeksan aikaan päärakennuksella ottamassa vastaan ensimmäisiä leiriläisiä Terhin ja Samin kanssa.

Leirille osallistui 7-12-vuotiaita lapsia yhteensä 14. Leiri oli päivätoimintaa ja kesti maanantaista perjantaihin. Toiminta tapahtui ulkona pihapiirissä lapset jaettuna kahteen eri ryhmään. Ruokailut tapahtuivat sisätiloissa, jossa istumapaikat oli laitettu Koronarajoitusten mukaisesti. Ulkona ryhmissä mm. maalattiin ruukkuja, joihin kylvettiin herneitä, pelattiin ja leikittiin, rakennettiin majoja, vuoltiin makkaratikkuja, uitiin, rapsuteltiin lampaita, leikittiin koiran kanssa, siliteltiin kaneja ja ruokittiin kanoja. Ohjattua toimintaa oli sopivasti ja myös vapaata leikkiä ohjaajien valvovien silmien alla.

Saimme osallistua leirillä kaikkeen toimintaan ohjaajien apuna. Maalasimme viimeisenä iltana myös kiviä, jotka piilotimme pihapiiriin. Seuraavana päivänä lapset etsivät ne vihjeiden avulla ja saivat ottaa löytämänsä kiven joko muistoksi kotiin, tai piilottaa sen muiden iloksi uudelleen löydettäväksi. Idean toimme mukanamme kotiseudultamme, jossa Korona-ajan piristyksenä maalattuja kiviä on piiloteltu ympäri kaupunkia ja lenkkipolkuja.

Tutustuminen Könkkölään oli hieno ja inspiroiva kokemus. Könkkölä osoittautui juuri sellaiseksi monipuoliseksi luontolähtöiseksi toimintakeskukseksi, jossa toivoisimme tulevaisuudessa työskentelevämme. Meidän molempien tulevaisuuden suunnitelmat saivatkin taas lisää ideoita ja varmuutta siitä mitä haluamme tehdä. Luonto, eläimet ja Green Caren toiminta-ajatus tulee olemaan varmasti osana unelmien työelämää.

Könkkölässä oli ihanan leppoisa ja rento tekemisen meininki ja miljöö mitä kaunein. Sijainti hyvien kulkuyhteyksien varrella on toiminnan kannalta tärkeää. Komea hirsinen päärakennus ja molemmat saunat, kaunis järvimaisema, luonnon läheisyys sekä pihapiirin eläimet ja kaikki niiden mahdollistama toiminta tekee Könkkölästä kokonaisuudessaan monipuolisen paikan. Könkkölän pihapiirissä ja Köhniöjärven rannalla kulkiessa ei olisi uskonut, että Jyväskylän keskustaan oli vain muutaman minuutin matka.

Henkilökunta otti meidät lämpimästi vastaan ja jokainen vaikutti tekevän juuri omalaistaan työtä. Paikan henki oli erittäin positiivinen ja toiminta hienosti suunniteltua sekä toteutettua. Ehdottomasti voin suositella tutustumaan paikanpäälle minkälainen paikka Könkkölä on. Enkä laisinkaan tiedä mahtoiko vierailumme jäädä ainoaksi laatuaan.

-Mirkka & Mervi

Työkokeilijan kokemuksia Könkkölästä

Aloitin Könkkölässä juhannuksen jälkeen, koska kaipasin tekemistä arkeen kaiken sen kotona istumisen jälkeen. Sain paikan mediatiimissä ja voin sanoa, että aika on mennyt ihan liian nopeaan. Olen päässyt valokuvailemaan niin luontoa kuin eläimiä ja Könkkölän touhujakin, sekä käyttämään somea kuin siellä markkinointia, sillä se oli melko tuntematonta aluetta itselle. Lisäksi olen päässyt syventymään julisteiden ja kylttien tekoon, vaikkakin eihän se vaikeaa ole, mutta kuitenkin aina oppii uutta. Työkaverit on olleet mitä mahtavimmat ja juttua on riittänyt erittäin paljon. Parasta on kuitenkin ollut se rauhallisuus mikä Könkkölässä vallitsee! Heinäkuun ajan sai käydä silittelemässä lampaita, jotka olivat oikein terapiaeläimiä. Olen saanut myös tarpoa metsässä aina kun aikataulu sen on sallinut ja on itse jaksanut, mikään ei ole parempaa kuin rauhallinen käpsyttely metsässä.

Itselläni alkaa biologian opinnot Jyväskylän yliopistossa, mutta jään ehdottomasti kaipaamaan Könkkölän rentoa fiilistä ja mukavia työkavereita!

∿ Jenna ∿    

Könkkölän tilan historia osa 3: Kunnallistekniikan museo

Olemme tulleet Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarjan kolmanteen ja sen viimeiseen osaan. Blogisarja on käynyt lävitse kahdessa ensimmäisessä osassa Könkkölän tilan synnyinhistoriaa ja rakentumista aina 1800-luvun Köhniön korpimetsä-ajoista tilan päärakennuksen harjakaisiin ja Könkkölän sähkölinjan vetoon syksyllä 1949.

Blogisarjan päätteeksi Kunnallistekniikan museo avautui vuonna 1984, mutta ennen sitä esittelen muutaman muun Könkkölän tilan pihapiiriä palvelevan rakennuksen tarinan, jotka Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörk vuosien saatossa keräsi Jyväskylän kaupungin alueelta Könkkölän tilalle.

Könkkölän tilan ehdottomasti kaunein helmi yhä tänäkin päivänä on vanha kaivokoppi, joka siirrettiin Könkkölän tilan pumppukaivon kansiston suojaksi vuonna 1963. Kaivokopin historia ulottuu aina vuoteen 1869, jolloin se toimi Jyväskylä Kirkkopuistossa alun perin yhtenä hevosten juottoon tarkoitettujen kaivojen kaivokoppina.

Koppi oli siirretty Kirkkopuistosta 1940-luvun tienoilla Kunnalliskodin Pitkäkatu 1:seen muiden rakennusten joukkoon palstaviljelijöiden työkaluvajaksi. Sieltä kaivokoppi siirrettiin vuonna 1961 muutamaksi vuodeksi Syrjälän keskusvaraston alueelle, josta Taito Mörk nappasi kopin mukaansa. Koppi oli siihen aikaan kehnossa kunnossa: kopin räystäällä ollut koristeleikkauksilla sahattu tuulilauta oli paikoitellen rikki ja räystään alla olevia käyriä koristekannattimia puuttui.

Vuosien 1963-67 välillä kaupungin puutyöpajan puusepät tekivät kaivokoppiin talkootyönä uudet samanlaiset koristelaudat ja kannattimet särkyneiden kohtien paikalle. Suomen Väri- ja vernissatehtaan myymälä Kilpisenkadulta lahjoitti vaaleankellertävän seinämaalin, mikä oli kutakuinkin kaivokopin alimmaisen värikerroksen näköinen, sekä vihreän kattomaalin peltikattoon. Päärakennuksen sokkelista jääneistä kivistä tehtiin kopille sokkeli, jolle kaivokoppi saatiin tanakasti pystytettyä.

***

VR:ltä saatiin oma Könkkölän seisake vuoden 1953 lopulla. Tällöin paikallisliikenteen junat pysähtyivät tarvittaessa Könkkölän kohdalla. Seisake oli nähtävästi suht’ vähäisellä käytöllä, sillä se poistettiin muutaman vuoden kuluessa käytöstä.

***

Taito Mörk ehdotti Könkkölätoimikunnalle uniikin ja yksilöllisen Sillanpääntilan vanhan vilja-aitan siirtoa Aholaidantie 3:sen tontilta Könkkölän tilalle. Mörkillä oli jo tuolloin haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla ja siksi Mörkin mielestä vanha-aitta rakennus täydentäisi tyylillään hienosti Könkkölän tilan aluetta.

Aitta purettiin ja rakennettiin uudestaan hirsi kerrallaan vuoden 1968 seiniä ja vesikattoa myöten valmiiksi, niin että harjannostajaiset pidettiin heinäkuun puolessa välissä samaisena vuonna. Aitan permanto rakennettiin1969 kesällä ja 1973 Mörk alkoi ajamaan asiaa, että aittaan täytyy saada välipermanto, jolloin tilaa saadaan lisää. Suunnitelma valmistui arkkitehti D. Salmelan toimesta helmikuussa 1974 ja välipermannon rakensi talo-osasto kesän 1974 aikana.

***

Kesän 2020 aikana Sillanpään vilja-aittaa on kunnostettu ja entisöity mm. maalaamalla ja vaihtamalla vanhoja, lahonneita hirsiä uusiin.

***

Luhtiaitta poikkeaa muista Könkkölän tilan aitoista, koska se on rakennettu Könkkölän tilalle vuonna 1964 varta vasten tarpeeseen. Könkkölän tilan toiminta laajeni vuosien saatossa, joten majoitukseen ym. säilytystarpeeseen rakennettiin luhtiaitta. Kaksikerroksisen aitan ja sen sijoituspaikan suunnitteli kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen.

Luhtiaittaan tarvittavat hirret saatiin kaupungilta entisestä Maatalous Osake -pankin kiinteistöstä, Asemakatu 3:sta. Kattotiilet ja muu puutavara saatiin purettavista Nisulan pienasuntorakennuksilta Kisakadun varrelta. Rakennusmateriaalit olivat siis pääsääntöisesti kierrätysmateriaalia sekä rakennustyöt tehtiin suuremmilta osin jälleen talkootyönä.

Könkkölän tila täydentyi jälleen uudella aitta rakennuksella 1974, kun Mannilan aitta pystytettiin Könkkölän tilan rautatien puoleiselle sivulle. Könkkölätoimikunta anoi kaupunginhallitukselta etu-Palokan Mannilan tilalta Saarijärventien länsipuolella Tuomiojärventien varrella olevaa aittaa. Kuten Sillanpään vilja-aittakin, niin Mannilan aitta oli myös tyyliltään yksilöllinen ja lajissaan viimeisiä Jyväskylän kaupungin alueella.

Jyväskylän kaupungin keskusvarastonhoitaja Taito Mörkillä oli Könkkölän tilan alkuajoista vuodesta 1948 asti haave museotoiminnasta Könkkölän tilalla. Mörk keräsi ja kokosi työnsä ohella keskusvarastonhoitajana kunnallistekniikkaan liittyvää esineistöä. Ajatus mahdollisesta museotoiminnasta tuli julki jo 1960-luvulla ja heinäkuussa 1975 Könkkölätoimikunta päätti, yleisestä vastustuksesta huolimatta, että Jyrätalli ja Sillanpään vilja-aitta jätetään kokonaan museotarkoitukseen ja sen luonteisten asioiden varastointiin.

Kunnallistekniikan museon esineiden keruu, puhdistus ja näyttelyrakentaminen saatiin valmiiksi vuonna 1984. Esineistö siirtyi Keski-Suomen museolle ja tämän myötä museoalue perustettiin.

Kunnallistekniikan museossa on esillä mm. Jyväskylän kaupungin katurakentamiseen liittyvää esineistöä monen vuosikymmenen ajalta. Esineet kertovat tarinaa kaupungin kunnallistekniikan kehityksestä. Sillanpään vilja-aitassa on esillä kivi-, sähkö- ja pajatyötä sekä rakennusalaa esittelevää välineistöä. Jyrätalli kertoo oman tarinansa viemäri- ja vesijohtotöistä sekä sementtivalimosta. Alueella esitellään myös palotointa, puutarhaosastoa, viemäröintiä, betoni- ja kivilouhintaa sekä hevosliikennettä.

***

Kunnallistekniikan museo on jälleen avoinna yleisölle kesällä 2021.

***

Tässä oli kolmiosainen Könkkölän ”Historian havinaa” -blogisarja, joka läpileikkasi Könkkölän tilan rakennusvaiheita aina 1800-luvun Köhniön korpimetsistä Jyväskylän Kunnallistekniikan museon perustamiseen aina vuoteen 1984. Blogin teksti pohjaa Heta kopran tekemään opinnäytetyöhön vuodelta 2016, jonka lähdeaineistona on käytetty mm. Janne Haikarin ”Kypärämäki ja sen väki” kirjaa, Keski-Suomen museon arkiston Taito Mörkin muistiinpanoja vuosilta 1977-1984 sekä Könkkölätoimikunnan pöytäkirjoja vuosilta 1948-1985. Tarkemmin opinnäytetyön lähdeaineistosta saa tiedustella Heta Kopralta.

Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan kirjoittaja on luonto-, ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhdistysten aktiivi ja aktivisti sekä vapaaehtoistoimija Heta Kopra.

Könkkölän tilan historia osa 2: Könkkölän tila

Tämä on Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan toinen osa, joka esittelee Könkkölän pihapiirin ensimmäisten rakennustöiden vaiheita.

Jyväskylän kaupunki luovutti Könkkölän tilan sen uusille omistajille toukokuussa 1947. Yhdistysten ja ammattijärjestöjen jäsenet olivat hankkineet Könkkölän alueen virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettopaikakseen.

Könkkölän tilan rakennustyöt alkoivat talkoovoimin tien tekemisellä Vesangantieltä nykyisen rantasaunan luo. Alkuperäisen tieuran erottaa edelleen maastosta Könkkölän pihapiirissä. Vanha tiepohjan pätkä laskeutuu Vesangantieltä nykyisen Lumo-polun alkuun. Tietyöt, kuten kantojen ja kivien raivaus, tehtiin valtaosin käsin niin kuin monilla muillakin sen ajan rakennustyömailla, koska työkoneita oli harvakseltaan käytössä. Isoimpia kiviä räjäytettiin ja soraa kuskattiin tietä varten kuorma-autolla sorakuopalta.

***

Könkkölätoimikunta hoiti Könkkölän hallintoa ja juoksevia asioita helmikuusta 1948 aina vuoteen 2015 asti.

***

Tien valmistuttua ajokuntoon aloitettiin miesten saunan perustusten kaivu ja sokkelin teko. Miesten sauna rakennettiin historian saatossa peräti kahteen kertaan. Alkuperäinen miesten sauna valmistui lokakuun lopulla vuonna 1947. Heinäkuussa 1960 salamaniskusta alkunsa saanut tulipalo vaurioitti saunaa, mutta varsinaisesti sauna paloi perustuksiaan myöten kesäkuussa 1975. Palon syyksi todettiin kovasta käytöstä aiheutunut ylikuumeneminen. Uusi sauna, nykyisin rantasaunana tunnettu, rakennettiin kaupungin kustantamana vielä samana kesänä.

Myös naiset saivat oman saunansa kevättalvella 1948. Sekä miesten että naisten saunat rakennettiin hirrestä. Jyväskylän kaupunki lahjoitti Kunnantyöläisten ammattiosastolle 1500 metriä hirttä ja kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaa piirsi ja suunnitteli molemmat saunarakennukset.

Miesten saunan eteen rakennettiin uimalaituri vuonna 1953, joka purettiin ja rakennettiin uudestaan kaupungin toimesta vuonna 1969. Rantaan rakennettiin myös venetalas, jonka piirsi talorakennusosastolla rakennusmestari Lauri Vasama kaupungin keskusvaraston johtajan Taito Mörkin antaman luonnoksen pohjalta. Venetalaan katto katettiin alunperin päreillä mutta uusittiin vuonna 1974 huopalevyllä.

Könkkölän tilan toiseksi suurin rakennus, höyryjyräntalli, siirrettiin Könkkölään vuonna 1947 silloisen Lutakon sähkölaitoksen alueelta. Tallirakennus toimi 1940-luvulla ensimmäisinä kesinä mm. oleskelusuojana, varastona sekä kokoontumis- ja yöpymispaikkana.

***

Könkkölän tilan päärakennus rakennettiin talkootyöllä vuonna 1949.

***

Könkkölän tilan päärakennuksen rakennuspiirustukset laati kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaa. Päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin huhtikuussa vuonna 1949. Harjannostajaisia vietettiin jo toukokuussa ja päärakennus valmistui marraskuun 1949 loppuun mennessä. Rakentaminen tapahtui edelleen talkoilla, Könkkölä toimikunnan toimintakertomuksen mukaan kahtena iltana viikossa eli keskiviikkoisin ja torstaisin.

Päärakennuksen sokkelikivet saatiin puretusta Rantapuiston paviljongista. Hirret olivat alunperin sahattu Kypärämäen koulun rakentamista varten, mutta ne päätyivätkin Könkkölän tilan päärakennuksen seinähirsiksi kaupungin valtuuston myöntämien määrärahojen avustuksella silloiselta kaupungin Sahantilin varastolta. Sähkölinja vedettiin syksyllä 1949 Kypärämäestä Rimminsuolle ja sieltä edelleen Könkkölään.

Könkkölän kolmiosainen ”Historian havinaa” -blogisarja jatkuu osalla 3: Kunnallistekniikan museo. Osa 3 julkaistaan elokuun 2020 alussa.

Könkkölän tilan kolmiosaisen ”Historian havinaa” -blogisarjan kirjoittaja on luonto-, ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhdistysten aktiivi ja aktivisti sekä vapaaehtoistoimija Heta Kopra.