Talvitapahtuma Könkkölässä

Keskiviikkoaamu valkeni lämpöisenä ja aurinkoisena. Puolenpäivän aikaan Könkkölän piha alkoi täyttymään iloisista talvilomaa viettävistä lapsista. Könkkölän väki yhteistyökumppaneiden kanssa olikin järjestänyt paljon kaikkea kivaa puuhaa.

Pulkkamäki luisti mainiosti suojaisessa ja aurinkoisessa säässä. Ja kyllä vauhtia riittikin. Rannassa pääsi kokeilemaan kiikareita ja bongailemaan lintuja metsänrajasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Köydenvedossa sai kokeilla voimiaan. Välillä köyden molemmissa päissä oli monta voimailijaa.

Myös erilaisia talventörröttäjiä oli koottu yhteen ja siinä saikin aivojumppaa, kun niitä yritti tunnistaa.

Jäällä pienimmät pääsivät ahkion kyytiin. Tällä kertaa vetäjänä ei ollut poni vaan Paavo-koira. Ja vaikka kyytiin ei kaikki päässyt, niin Paavo iloisena otti vastaan rapsutuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jäällä oli myös useita pilkkireikiä innokkaimmille kalojen narraajille. Kalaonneaan kävi kokeilemassa niin isot kuin pienetkin vierailijat. Pelitaitoja pääsi harjoittamaan Mölkky-pelissä. Jäällä olikin hyvin tilaa kapulaa heitellä ja luistikin hyvin.

Taiteilijan lahjojaan pääsi myös kokeilemaan lumimaalauksessa sekä piirustuspisteessä. Kasvomaalaus pisteestä sai toivoa mieluisan kuvan kasvoihinsa.

Nuorten taidetyöpajan elämyspajalaisten rakentamassa slackline -pisteessä pääsi kokeilemaan tasapainoaan.

Luonto-Liiton pisteessä tutustuttiin talviseurantaan. Lumipolun varrelta löytyi myös useita metsän eläinten jälkiä, joita sai opetella tunnistamaan.

Pihalla temmeltäessä nälkä yllätti. Kahviosta sai maukkaita vohveleita makealla ja suolaisella täytteellä, mokkapaloja ja kuumaa juomaa. Ja kaikkiin kunnon talvitapahtumiin kuuluu tietenkin grillimakkara. Se maistuikin hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivä oli onnistunut. Kaikki pajat tekivät yhteistyötä ja panostivat tapahtuman onnistumiseen. Jälleen kerran saa todeta, että yhteistyössä on voimaa! Ensi vuonna taas uudestaan!

Mainokset

Työharjoittelujakso Könkkölässä

Takana on neljän viikon mittainen työharjoittelujakso Könkkölässä ja päällimmäisenä fiiliksenä on haikeus. Kuinka nopeasti voikaan neljä viikkoa hurahtaa ohi ihanien ohjaajien ja työpajalaisten seurassa? Minulla oli ilo olla mukana Rohkeus-ryhmäläisten ja Verso- ja Verstas-työpajojen matkassa. Seuraavaksi pieniä maistiaisia siitä, mitä Könkkölä tarjosi ensimmäistä vuottaan sosionomin amk-tutkintoa suorittavalle opiskelijalle työharjoittelun näkökulmasta.

Viikko 1

Ensimmäinen viikko kului lähinnä tutustumalla Könkkölän arkeen, pajalaisiin, ohjaajiin ja toimitiloihin. Rohkeus-ryhmän kanssa tehtiin erilaisia jännityksen hallintaharjoitteita sekä tutustuttiin bujoilun (bullet journalin) ihmeelliseen maailmaan. Verso- ja Verstas-työpajojen kanssa rakensimme kissojen kiipeilypuita, suunnittelimme tulevan kesän puutarhaa sekä nautimme makkaranpaistosta kodassa. Pääsin myös lumikenkäilemään parin pajalaisen seurassa upeassa auringonpaisteessa pitkin metsää. Ensimmäinen viikko päättyi ohjaajien yhteiseen perjantaipalaveriin, jossa tutustuin työpajojen ohjaajiin työpajojen toimintaan.

Könkkölän maisemaa

Viikko 2

Viikko starttasi liikkeelle Rohkeus-ryhmäläisten kanssa. Keskustelimme tärkeiden ihmissuhteiden merkityksestä, esittelimme omia rakkaita esineitämme muille, kirjoitimme kannustavat kirjeet itsellemme sekä jaoimme asioita, joista olemme ylpeitä. Päivä oli todella voimaannuttava ja täynnä positiivisten ajatusten jakoa. Verso- ja Verstas-työpajojen viikko kului ruoanlaiton parissa, sillä vuorossa oli tutustumista kasvisruokaan härkis- ja nyhtökaurareseptien johdolla. Suunnittelimme reseptien perusteella ostoslistat, kävimme ostoksilla ja valmistimme onnistuneesti mm. Tex Mex härkisperunapeltiä, metsäsienikastiketta, Härkis-nachopeltiä sekä palsternakkakeittoa.

Härkis-nachopelti

Viikko 3

Nyt tuntuu, että olen päässyt pikkuhiljaa sisään Könkkölän työpaja-arkeen. Monista asioista on tullut tuttuja ja olen oppinut tuntemaan pajalaisia ja ohjaajia paremmin. Viikko lähti liikkeelle jälleen Rohkeus-ryhmäläisten seurassa. Vuorossa oli ystävänpäiväkorttien askartelua. Lisäksi oma koirani Elmo oli mukana lenkittämässä ja antamassa rapsutusterapiaa ryhmäläisille. Verso- ja Verstas-pajalla oli viikkosiivousvuoro yhteisissä toimitiloissa, joten imuri lauloi, moppi heilui ja tavarat löysivät jälleen oikeat paikkansa. Lisäksi valmistimme munankuorirouhetta ja kuivasimme hevosille ja lampaille leipää, jota voimme viedä tilavierailuille mukanamme.

Viikko 4

Eikä, onko jo viimeinen viikko? Aika on kulunut hurjan nopeasti. Asiat, jotka tuntuivat harjoittelun alussa hieman ”alkeellisilta”, ovat nyt luonnollinen osa Könkkölää ja sen toimintakulttuuria. Lisäksi olen oppinut nauttimaan Könkkölän ihanista ja rauhoittavista maisemista, takkatulen lämmöstä ja siitä, että saan kulkea päivisin villasukat jalassa. Viimeisellä viikolla sain ohjata Rohkeus-ryhmäläisille voimauttava valokuva-harjoituksen sekä opastaa ryhmäläiset sanomalehtirunoilun pariin. Myös Verso- ja Verstas-pajat pääsivät käyttämään luovuuttaan sanomalehtirunoilun merkeissä. Muuten viikko kului heidän osaltaan ensi viikon talvitapahtumaan (ke 27.2.) valmistautuessa, sillä suunnittelimme ostoslistaa talvitapahtumassa pidettävää kioskia varten sekä kävimme ostoksille ostamassa tarvikkeita kioskiin. Vierailimme myös Keski-Suomen Muistiyhdistyksessä kertomassa pajojemme toiminnasta, Könkkölästä ja valmistimme talipalloja yhdessä Muistiyhdistyksen jäsenien kanssa.

Neljään työharjoitteluviikkoon mahtui paljon uuden oppimista, uusiin ihmisiin tutustumista ja luonnon merkityksen ymmärtämistä kuntoutumisen näkökulmasta.

Lopuksi haluan toivottaa Könkkölän henkilökunnalle ja pajalaisille ihanaa kevättä ja kiittää heitä lämpimästä ja ystävällisestä vastaanotosta!

Kiitos ja ihanaa jatkoa kaikille,

toivottaa sosionomiopiskelija Niina

Talvisia ilon aiheita

Vuosi vaihtui talvisena ja lumisena, kuten tapana on. Ja näinhän se meni Könkkölässäkin. Pajoissa tapahtuu kuitenkin myös talvella – toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan luonnon tahtiin ja sen ehdoilla.

Ja vaikka lumi on joinain päivinä ollut riesa, on siitä ollut myös iloa; lumikenkäily on tarjonnut mahtavia elämyksiä tykkylumisessa metsässä ja ihan ikkunan läpikin talvinen metsä on tullut Könkkölän tupaan kauniina maisemina. Saunatuvan takassa on palanut tuli ja karkoittanut kylmää. Lunta on lisäksi lapioitu ja kolattu varmaankin ennätysmääriä!

polkuhanki

Talven alla myös remontti etenee. Kaunis päätalomme valmistuu taitavien timpureiden käsissä, ja myös Naisten saunan kunnostus on hyvällä tolalla; uusi lattia on valettu ja panelointi pääsee pian alkamaan.

Henkilökohtaisesti talven suurin ilon aihe on ollut aloittaa Könkkölän uutena toiminnanjohtajana. Ensimmäisenä päivänäni tammikuun lopussa ei pakkasesta ollut tietoakaan sen lämmön keskellä, joka takkatuvassa oli lähes koko Könkkölän väen keräännyttyä juhlistamaan yhden könkköläläisen valmistumista eläintenhoitajaksi. Ilon oikein kruunasi tieto siitä, että tuore eläintenhoitaja pääsee aloittamaan saman tien uudessa työssä, ensimmäisessä oikeassa työpaikassaan. Huikea kehitystarina ja onnistuminen, josta me pääsimme yhdessä iloitsemaan!

Talven taittumisen tietää siitä, että aurinko valaisee joka päivä pikkaisen enemmän. Ja vaikka lunta vielä piisaa tiedämme, että hankien alla luonto alkaa valmistautua uuteen versontaan ihan pian. Ihan samalla tavalla kuin meissä piilossa oleva potentiaalikin pääsee voimiinsa, kun vain olosuhteet ovat kohdallaan ja oma uskallus, luottamus kasvun tekemiseen on riittävä. Tähän versovan potentiaalin vapauttamiseen me Könkkölässä panostamme ja iloitsemme päivittäisistä pienistä onnistumisista!

– Mervi Puupponen

jaapuikotkota

Könkkölän ”historian havinaa” OSA 1: Köhniön korpimetsä

Mitä olikaan Könkkölässä 1900-luvun alkupuolella ennen torppari Lintistä, 1900-luvun puolivälissä ennen könkkölätoimikuntaa ja kotiseutuneuvos Taito Mörkiä sekä ennen 2000-luvun Green Care -toimintakeskusta?

Könkkölä asettuu Köhniöjärven rannalle, lähelle Köhniön asuinaluetta, joka on osa Kypärämäen kaupunginosaa. Kypärämäki perustettiin Jyväskylän kaupunginvaltuuston hyväksynnällä vuonna 1940 kesäkuussa. Nykyisen Kypärämäen kaupunginosan maa-alue kuului lähes kokonaisuudessaan kaupungin alueeseen jo Jyväskylän kaupungin syntyessä vuonna 1837.

Kypärämäki on saanut nimensä säännöllisestä muodostaan, joka kauempaa katsottuna on muistuttanut valtavaa päähinettä.”

Kypärämäen ja Köhniön alueet toimivat 1700 ja 1800 -luvuilla kaupunkilaisten laidun- ja kaskimaina. Kaskeamista tosin haittasivat metsäalueen mäet, kivinen maasto ja suot. Siltikin kaupunkilaisille Kypärämäen takamaat tarjosivat mahdollisuuden kaskiviljelyn ja karjanhoidon pienimuotoiseen harjoittamiseen varsinaisen elinkeinon rinnalla. Kaskeamista harjoitettiin Köhniöjärven ympäristössä sekä Rimminkorpea ja -suota ympäröivissä metsissä ainakin 1860-luvulle asti.

Köhniönjärven ja Laajavuoren välillä oli järeää metsikköä, upottavia rämeitä ja Köhniön korpimetsää. Korpimetsän raivaaminen aloitettiin kesällä 1948, kun Valtion metallitehdas, sittemmin Jyväskylän Valmetin Rautpohjan tehdas otti kevään 1948 aikana yhteyttä Jyväskylän kaupungin hallitukseen omakotialueen hankkimiseksi tehtaan työntekijöille. Uuden asuinalueen asemakaava ja tonttijaon yhteydessä kesällä 1940 Kypärämäki muistutti tulevien kaupunkisuunnitteluperiaatteiden mukaista metsäkaupunkia, luonnonläheistä aluetta, joka oli eristetty teollisuus ja liikennealueista.

”Kypärämäen ja Köhniön omakotialueet on nykyisellään määritelty Keski- Suomen maakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. ”

lataus
Jyväskylään pudotetun palopommin kuoret

Könkkölä mainitaan toisen kerran torppari ja vaihdemies Johan Lintisen yhteydessä ennen toista maailmansotaa. Torppari Lintinen vuokrasi ja viljeli Mustamäen tilaa vuonna 1941, jolla Könkkölän torppa sijaitsi. Vuonna 1941 Lintinen ei vastoin toivettaan saanut korkeimman oikeuden päätöksellä lupaa lunastaa torppaa omakseen. Torppari sai kaupunginhallitukselta muuttoaikaa vuoden 1943 maaliskuuhun. Lintinen ei pystynyt toteuttamaan muuttoa irtisanomispäivämäärään mennessä, joten kaupunginvaltuuston tekemällä päätöksellä hänen sallittiin asua Könkkölän torpassa vuokravapaasti aina vuoden 1943 loppuun. Edelleen 1943 jälkeen kaupunginhallitus ei halunnut pakkotoimenpitein häätää Lintistä pois vaan salli hänen asua ja viljellä ympärillä olevia peltoja vuosittain määrättävää vuokraa vastaan. Torppari ja vaihdemies Lintinen asutti Könkkölän torppaa vielä runsaat seitsemän vuotta aina vuoteen 1948 loppuun.

Vuonna 1912 ilmestyneessä Jyväskylän seudun matkaoppaassa mainitaan Könkkölän torppa ensimmäistä kertaa:”..Köhniöjärven rannalla ..on Könkkölän torppa. Harmaine somaan sikermään järjestettyine asuin-, karja-, ja talousrakennuksineen, tuon kauniin metsäjärven rannalla on tämä torppa tyypillinen kuva keskisuomalaisen takamaa-eläjän idyllisestä pienkodista.”

Korkeimman oikeuden päätöksen tultua voimaan vuonna 1941 koskien Könkkölän torpan lunastusoikeutta, anoi Jyväskylän kunnantyöläisten ammattiosasto 20.9.1940 päivätyssä kirjeessä kaupunginhallitukselta kesäkodin rakentamispaikkaa. Kaupunginvaltuusto käsitteli anomuksen 24.1.1941 pidetyssä kokouksessa ja päätti vuokravapaasti luovuttaa tarkoitukseen kymmenen vuoden ajaksi 1200 neliömetrin suuruisen tontin Köhniönjärven ja Vesangan maantien väliseltä alueelta, nykyisen Könkkölän naistensaunan tienoilta. Kesällä 1941 alkoi sota, joka esti ammattiosastolta kesäkodin rakentamisen ja vuokrasopimuskin jäi tekemättä.

Muutaman vaiherikkaan vuoden jälkeen Jyväskylän kaupunginvaltuusto lopulta luovutti Könkkölän uusille omistajille 27.5.1947. Alue, vuoden 1940 anomukseen verrattuna, oli kasvanut 1200 neliömetristä 4,25 hehtaariin. Könkkölän tilukset siirtyivät kokonaisuudessaan tuon ajan ammattijärjestöille yhteishallittaviksi: Jkl:n Kunnantyöläisten ammattiosasto ry, Jkl:n kaupungin viran- ja toimenhaltijat ry sekä Jkl:n kunnallisvirkamiesyhdistys ry. Edellä mainittujen yhdistysten ja ammattijärjestöjen jäsenet ottivat Könkkölän alueen virkistäytymis- ja vapaa-ajan viettopaikakseen. Könkölässä alkoivat rakennustyöt välittömästi 27.5.1947 jälkeen.

lataus (1)
Roskakärryjä käytettiin Jyväskylän kauppatorin siistimisessä

 

Mikä on könkkölätoimikunta ja kuka onkaan kotiseutuneuvos Taito Mörk?

Könkkölätoimikunnan merkitys selviää vähintäänkin tämän kesä aikana blogi postauksen yhteydessä, kun Könkkölän ”historian havinaa” sarja jatkuu osalla 2: Könkkölätoimikunta.

Taito Mörkin nimen merkitys on mahdollista selvittää Keski-Suomen museon Jyväskylän kunnallistekniikan museolla. Museon ovet aukeavat kello 11.00 ja museo-oppaina toimivat Green Care -keskus Könkkölä ry:n Polku-valmennuksen ja Tapahtuma- ja media-tiimin jäsenet. Museo on avoinna kesä- ja heinäkuussa 2018 joka keskiviikko klo: 11.-15.00 ja erikseen tilattavina aikoina sopimuksen mukaan.

Tiedustelut: Keski-Suomen museo p. 014 266 4346 ja erikseen sovittavat opastukset Satu Suur-Uski 050 356 9514.
http://www.jyvaskyla.fi/keskisuomenmuseo/museot/kunnallistekniikan_museo

Tervetuloa tutustumaan kesällä 2018 museoon ja Könkkölän Green Care -toimintakeskukseen!

Kirjoittanut Heta Kopra

Kevät 2018 Könkkölässä

Huh hah hei ja niin vuosi on pian pulkassa!

Menneet 12 kuukautta ovat olleet täynnä täpinää ja hulinaa, kun Könkkölän päärakennuksen remontti polkaistiin täydellä höyryllä käyntiin. Saneerauksen ohella työpajatoiminta kasvoi ja monipuolistui neljän erilaisen pajan muodossa.

Vaikka tällä hetkellä tilan väki on ansaitulla joulutauolla, on hyvä esitellä tulevan kevään aikana järjestettävien pajojen suunniteltua sisältöä.

Lumo-paja
Lumo-pajalla retkeillään, hoidetaan Könkkölän tilaa, tehdään metsänhoitotöitä ja käydään vierailuilla luonto- ja eläinkohteissa. Pajalle kannattaa hakea, jos olet kiinnostunut retkeilystä, eläimistä ja luonnosta – saatatpa jopa suunnittella ammattia luonnonvara-alalla.

Könkkölän tilalla järjestettävät kaksi Lumo-pajaa tarjoavat 20 kuntouttavan työtoiminnan paikkaa. Pajan työtoimintaa tehdään kahtena päivänä viikossa klo 10-14.
Hae Lumo-pajalle soittamalla työvalmentajille Satu Suur-Uskille (050 356 9514) tai Timo Pietiläiselle (050 312 5352). Tulijat valitaan haastatteluiden kautta. Kevään 2018 on jatkuva haku.

Hakuohje pajalle löytyy myös pajaesitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

Fauna-paja
Jos sinua kiinnostaa toiminta eläinten kanssa tai olet miettinyt alalle kouluttautumista, Fauna-paja on hyvä tapa tutustua eläinavusteiseen toimintaan. Luvassa on mm. Könkkölän tilan töitä sekä vierailuja eläintiloilla, alan yrityksissä sekä oppilaitoksissa. Kevään 2018 paja alkaa 29.1. ja päättyy 22.4.2018.

Tarjolla on 5-8 työtoiminta- ja työkokeilupaikkaa. Toimintaa on 3-4 päivänä viikossa klo 9-15. Hae Fauna-pajalle soittamalla ohjaaja Eveliina Asplundille (050 350 4056). Pajalle tulijat valitaan haastatteluiden kautta.

Hakuohje pajalle löytyy myös esitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

Verso-tiimi
Verso-tiimi tarjoaa työtoimintapaikkoja luonnosta puutarhanhoidosta kiinnostuneille. Tiimiläiset maisemoivat Könkkölän tilaa, järjestävät tapahtumia, kehittävät Könkkölän luontoavusteista toimintaa. Lisäksi Verso-tiimissä tehdään luontoalan yritysvierailuja, tutustutaan luontokohteisiin sekä ylläpidetään luontoyhteyttä.

Verso-tiimissä tehdään töitä 3-4 päivänä viikossa klo 9-15. Hae tiimiin soittamalla työvalmentaja Johanna Tammelinille (050 3118345). Tulijat valitaan haastattelun perusteella.

Hakuohje pajalle löytyy myös esitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

Tapahtuma- ja mediatiimi
Tapahtuma- ja mediatiimissä pääsee tutustumaan erilaisten tapahtumien järjestämiseen sekä markkinointimateriaalien valmistukseen.

Tiimiin voi tulla kuntouttavaan työtoimintaan, työkokeiluun tai työharjoitteluun. Tiimiin mahtuu 3-4 henkilöä ja töitä tehdään 2-4 päivänä viikossa klo 9-15. Hae tiimiin soittamalla työvalmentaja Anna Rimpille (044 799 5010). Valinta tapahtuu haastattelun perusteella.

Hakuohje löytyy myös esitteestä, jonka voit ladata tästä linkistä.

 

Pari sanaa kahvilantädiltä

lammaspyllyt (ainon blogi)

Ilmassa on syksyn tuntua ja kesä Könkkölässä alkaa olla taputeltu. Kesäpihan toiminta hiljenee tältä kesältä, kahvilakin on viimeistä viikkoa auki. Viime viikolla hyvästelimme kanat ja lampaat haikein mutta hyvin mielin. Kesän työporukka saa viimeinkin henkäistä ja taas eräs prosessi on saatettu loppuun. Tästä kesästä olemme saaneet hurjasti oppia tulevia projekteja varten ja ensi kesänä asioita pystytään järjestämään jo ihan eri kokemuksella ja tarmolla. Kun pohjatyö on tehty hyvin, on seuraavan tiimin helpompi ponnistaa eteenpäin. Huolella rakennetut eläinsuojat ja aitaukset ovat valmiina vastaanottamaan eläimet myös vuoden päästä, toivottavasti pidempiaikaisempina asukkeina.

Ensi kesänä myös kahvilatoiminnasta kiinnostuneet ihmiset pystyvät jatkamaan sen pitämistä ja kehittämistä eteenpäin. Melko vähäisestä markkinoinnista huolimatta kesäkahvilaan löysivät tiensä useat ihmiset ja olivat positiivisesti yllättyneitä toiminnasta. Nollabudjetilla kahvilan perustaminen aiheutti melkoista luovuuden käyttöä ja haastoi suunnittelemaan toiminnan tarkasti. Rajoitetut tilamahdollisuudet ja sähköttömyys olivat osaltaan haasteellisia. Kuitenkin sopivan paikan löydyttyä kahvilatoiminta pyörähti käyntiin.

Myyntistrategiani oli keskittyä enemmän laatuun pylly (ainon blogi)kuin määrään. Ylpeänä voin sano että, vegaaninen voisilmäpulla löi itsensä läpi! Kesäkahvilamme oli ympäristöltään erilainen kuin tavalliset vastaavat. Ympäristöstä löytyi laiduntavia eläimiä, luontopolku ja ilmainen museo jossa asiakkaat pääsivät vierailemaan. Kuten monet asiakkaat tyytyväisinä totesivat; Könkkölä alkaa heräämään eloon. Näin jälkikäteen voin sanoa olevani iloinen ja kiitollinen tästä haasteesta jonka Könkkölän väki minulle antoi!

Toiminta täällä jatkaa kulkuaan normaalisti kohti tulevaa syksyä. Yläpihan rakennustyömaalla jylisee vastaisuudessakin ja saunarakennuksella on vilinää. Eri ryhmäkokonaisuudet pyörittävät toimintaansa täällä ja mm. tapahtumia on suunnitteilla ja piha-alueen muokkaaminen jatkuvat.

Kahvila auki vielä tällä viikolla ti,to ja pe klo12-15!

Kiitos kuluneesta kesästä kaikille ja palaamisiin!
Aino, kesäkahvilantäti

pylly2 (ainon blogi)

 

Könkkölän kesäpiha

Viime syksystä asti on laadittu suunnitelmia toisensa perään, jotta saisimme Könkkölään kauan kaivattuja eläimiä ja niihin liittyvää toimintaa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan aina tunnetusti mene alkuperäisten linjojen mukaan.

Lopputulema on seuraava: yleisölle avoinna oleva kotieläinpiha ei aukea Könkkölässä vielä tänä kesänä. Sopassa on ollut paljon tekijöitä, niin materiaalihankintaongelmia, byrokratiapykäliä kuin aikataulutuksellisia haasteita — eivätkä nämä Siperiasta peräisin olevat kesäkelitkään varsinaisesti ole asiaa auttaneet. Suunnitelma A muuttui B:ksi, sitten C:ksi. Loppujen lopuksi pääsimme aakkoslistassa varmaan ainakin puoliväliin, ennen kuin tulimme siihen lopputulokseen, että kotieläinpihan virallinen avaus ei tule olemaan osa tämän kesän ohjelmaa.

lammas

Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen. Saimme kuin saimmekin Könkkölään eläimiä, tarkemmin sanottuna neljä potraa poikalammasta hoitamaan perinnemaisemaamme, kesäkanoja asuttamaan kanalaamme sekä hurjaa nimeään lempeämmän seurakanin. Diilin voisi sanoa olevan yleishyödyllinen: eläimet saavat syödä sydämensä kyllyydestä vihreää ja kotieläinpihaprojektiin työllistetyt pääsevät nauttimaan heidän seurastaan sekä opettelemaan tärkeitä jokapäiväisiä hoitotöitä. Lisäksi olemme rakkaudella rakentaneet eläinten asumukset valmiiksi, joten ensi vuotta varten eläinpiha on eläimiä vaille valmiina. Joten voisi sanoa, että vaikka emme alkuperäisen suunnitelman mukaan pystyneetkään menemään, niin olemme toden totta ottaneet harppauksia oikeaan suuntaan. On lohdullista ajatella, että kaikki viimeisen vuoden aikana tehty työ ei ole mennyt hukkaan, vaan päinvastoin: olemme päässeet testaamaan ongelmanratkaisukykyämme ja taitoamme sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Pitkä prosessi voi äkkiseltään tuntua suossa tarpomiselta, mutta tässä vaiheessa vasta tajuaakin, miten pitkä matka ollaan tultu sekä projektin etenemisessä sekä työryhmän kehityksessä.

Vaikka suunnitelmat muuttuivatkin matkan varrella, voimme ilolla tehdä seuraavan ilmoituksen: 25.7. alkaen Könkkölän Kesäpiha on avoinna tiistaista lauantaihin ainakin elokuun loppuun asti klo 11-16. Kesäpiha on ympäristö, jossa voi tehdä monenmoista omatoimista aktiviteettia, kuten vierailla tiistaisin ja torstaisin auki olevassa kesäkahvioKunnallistekniikan museossa tai herkutella museon ohessa toimivassa kesäkahviossa, josta saa lämmintä juotavaa ja tuoretta pullaa varsin edulliseen hintaan. Halutessaan voi käydä tutustumassa Köhniönjärveä sivuavaan Lumo-polkuun tai nautiskella Könkkölän pihapiiristä ja vaikkapa ihmetellä maisemanhoitajalampaita. Kesäpiha on maksuton ja koko perheelle soveltuva. Erinomainen tilaisuus tulla tutustumaan tiluksiimme on torstaina 27.7., jolloin vietetään Könkkölän Kesäpäivää. Päivälle on suunniteltu ainutlaatuista ohjelmaa, josta voi nauttia osallistujat vauvasta vaariin.

Tervetuloa!

Talkoilua kulttuurimaisemassa

Keskiviikkona 17.5. Könkkölässä järjestettiin talkoot yhteistuumin maatalousalan neuvonta- ja kehittämisorganisaatio Pro Agrian ja Keski-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten kanssa. Edellä mainitut pyörittävät Kulttuurimaisema näkyväksi / KYNÄ-hanketta, josta saimmekin napattua oivan teeman talkoisiimme. Kyseinen keskiviikon ohjelmalla siis halusimme tarjota talkoolaisille mahdollisuuden tulla oppimaan kulttuurimaisemasta ja sen hoidosta, sillä onhan Könkkölän ympäristö käyttöhistoriansa puolesta mitä parhain esimerkki kulttuuriympäristöstä.

WP_20170517_012

Siellä se pellonpohja on. Jossain siellä.

Perinnebiotoopista ja kulttuurimaiseman merkityksestä

Kulttuurimaiseman hoidossa on tärkeää tutustua termiin perinnebiotooppi, eli puoliperinnemaisema. Perinnebiotooppi on ihmisen toiminnan, kuten maanviljelyn ja laidunnuksen, muovaama lajityyppi, johon on kehittynyt omaleimainen kasvusto ja ympäristö. Perinnebiotyyppi on herkkä ja uhanalainen elinympäristö, joka vaatii aktiivista hoitoa ja ylläpitoa ihmisten toimesta, jotta sen elinvoimaisuus säilyy. Yleisimpiä perinnebiotyyppejä ovat esimerkiksi hakamaat ja metsälaitumet, jotka vaativat muun muassa niittoa ja pensaikon ja puuston raivausta, jotta rehevöityminen saataisiin hidastumaan ja jopa loppumaan. Myös eläimet voivat olla hyödyksi kulttuurimaiseman hoidossa, sillä laidunnus edesauttaa perinnebiotoopin ylläpitämisessä. (Lähde: Ympäristöhallinto)

Miksi perinnebiotoopeista ja kulttuurimaisemasta tulisi kantaa huolta? Kulttuuriympäristö on suoraa seurausta ihmistä ja heidän kulttuurinsa muovaavasta vaikutuksesta. Voisikin sanoa, että samasta syystä meillä on suuri vastuu pitää huolta näistä herkistä ympäristöistä, jotka ovat vuosisatojen aikana syntyneet. Myös se fakta, että noin 90% perinnebiotoopeista luetaan uhanalaiseksi, tarkoittaa sitä, että ympäristössä elävät eliöstöt ovat myös vaarassa kadota. Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on tärkeää kasveille, eläimille kuin meille ihmisillekin. Kulttuuriympäristömme on yhteiskunnalle tärkeä peili, sillä siitä pystymme suoraan näkemään mistä olemme tulleet ja ehkä sitä kautta heijastamaan, minne olemme mahdollisesti matkalla.

risuaeta

Nykyisin puutarhaa reunustaa oman maan antimista tehty risuaita. 

Talkoiden kulusta

Talkoopäivän kevyet mutta vilvoittavat sadekuurot eivät varsinaisesti antaneet mahdollisuutta pullistella paidattomana, mutta työskentely sujui toisaalta kuin tanssi, kun lämpötila pysyi miellyttävän viileänä.

Talkooaskareita oli monta sorttia. Yhtenä selkeänä tavoitteena oli saada saunan vieressä olevan kodan takana olevan alueen raivaus alulle. Kuten suuri osa Könkkölän tiluksista, kyseinen alue on ollut aikaisemmin käytössä laidunpohjana, mutta vuosikymmenten käyttämättömyys on saanut aikaan pahan rehevöitymisen ja alueen vetistymisen. Siksi ohjelmassa oli muun muassa pajukoiden ja rannetta ohuempien puiden harvennusta, jotta maapohja saisi kesän aikana nähdä enemmän päivänvaloa. Näin sitä saadaan kuivatettua ja köyhdytettyä, jotta ravinnepitoisuus laskisi.

Lisäksi tavoitteena oli saada siistittyä Könkkölän ympäristöä pihatöillä. Aluetta haravoitiin, jotta kesän laidun pääsisi kasvamaan kunnolla, ja metsätyöporukan kaatamia puita siistittiin ja vietiin pilkkomispaikalle, jotta liiteriä päästään jälleen täyttämään talven tarpeita varten. Erityisesti huomiota kiinnitettiin siihen, että pihatöistä ja pensaiden harventamisesta syntynyt jäte vietiin kompostiin, että maaperään ei jää ylimääräisiä, sen kasvutasapainoa epätasapainottavia ravinteita. Ei pidä myöskään unohtaa talkooväkeä palkinnutta kahvilatiimiä, joka taikoi työväelle kahvit sekä makoisat piirakat — työn ja huvin välisestä tasapainosta pitää myös muistaa huolehtia samalla tavalla kuin ympäristöstämme.

torttua

Ai että maistuiko?

Könkkölän väki kiittää sydämestään niin KYNÄ-hankkeen järjestäjiä kuin talkoisiin osallistuneita! Tällaisia iltapäiviä toivotaan vielä tulevaksi monen monta lisää.

Kevätpäivä Olgan Farmilla

IMG_7137

Saimme lämpimän, ns. kättä päivää -tervetulotoivotuksen.

Könkkölässä on tunnetusti kovin verkkaista talvisaikaan, kun tiluksia hallitsee paksu lumivaippa. Nietos ja kulloinkin vallitseva säätila eristävät työväen hyvin usein toimistohommiin saunarakennuksen uumeniin, joten on ymmärrettävää, että tekemämme vierailut ovat erittäin tervetullut ja odotettu lisä tavallisten toimistopäivien lomiin.

Siksi ilmassa olikin hilpeyttä ja hurmaantumista ilman keväisestä lupauksesta, kun eräänä keskiviikkona Könkkölän väki pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntasi päivän mittaiselle eksursiolle Kymenlaaksoon. Kolmen auton karavaanimme seilasi Iitin Sääksjärvelle, jossa Olga Temonen perheineen pyörittää kotieläinpiha Olgan Farmia. IMG_7134Paikka on nimelleen uskollinen—eläinkirjo on sykähdyttävän laaja, sillä ihmeteltävänä pihalla on niin hevosia, poneja, lampaita, alpakoita, vuohia, kanoja, hanhia, koiria, kissoja, lehmä ja sympaattinen aasi. Kesäaikaan eläimet päivystävät eläinpihan aitauksissa, osa jopa laiduntaa vapaana aidatulla kotieläinpihan alueella, mutta talvisin eläimet ovat naapurissa olevan Marttilan tilan kahdessa navettarakennuksessa. Olgan Farmi on selkeästi suunniteltu toimimaan niin, että siellä pystyy helposti viihtymään, vaikka vahingossa koko päivän, sillä vierailijat saavat omatoimisesti ihmetellä eläimiä ja halutessaan tuoda omat eväät tai ostaa purtavaa kahviosta.

Vaikkakin Könkkölän väen vierailu tehtiin ennen kesäkauden alkamista, nähtävää oli enemmän kuin aivomme ehtivät rekisteröimään. Eläimille varattua tilaa oli selkeästiIMG_7131 mietitty tarkkaan, sillä aitauksia oli paljon ja jopa varalle, jotta esimerkiksi sairastapauksen sattuessa toipilas voidaan saada omaan tilaansa ulkoilemaan ja toipumaan. Materiaalien kekseliäs käyttö sai meidät jopa hetkittäin hihkumaan ääneen—ylijäämätavarana saatuja betonista valettuja elementtejä käyttämällä oli saatu luotua eläimille suojaisia paikkoja niiden tarhauksiin, jonne vetäytyä luonnonvoimilta piiloon tarpeen vaatiessa. Lisäksi vanhat rakennukset oli saatu hyödynnettyä, kuten alpakka-aitauksen erityisen komea suoja osoitti. Kotieläinpihan toiminnasta kertyvä kokemus on mIMG_7130yös selkeästi korvaamattoman tärkeää, sillä ilman asiakkaiden palautetta on vaikea tietää, miten viihtyvyyttä voidaan lisätä. Tästä esimerkkinä on farmin pihalle tehdyn lammen varrelle rakennettu makkaranpaistopiste, joka tuotiin lisäksi kotieläinpihan kalustoa kovan kysynnän vuoksi. Tilat toimivat, koska ne antavat vierailijalleen mahdollisuuden määrittää itse tekemisensä, turvallisuuden rajoissa toki.

Olga avasi Könkkölän väelle myös kotieläinpihan pyörittämistä yrittäjyyden näkökulmasta. Kuten niin monella muullakin yrittäjällä Suomessa, Olgan tulot koostuvatmaalaus monista eri puroista, jotka kuitenkin useimmat nivoo yhteen sama tekijä, eli Olgan Farmi ja sen ympäristö. Olga sanoikin, että kaikista loogisin tapa hoitaa laskutusta on tehdä se yhden yrityksen nimissä, sillä erinäisten töiden liittäminen farmiin tavalla tai toisella on luontaisempaa kuin niiden toisistaan erittely. Kuten jo aikaisemminkin mainittu, asiakkaiden kuunteleminen on ehdottoman tärkeää palveluita tarjoavan yrityksen toimivuuden takaamiseksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii se, että kotieläinpihan aukioloaikoja päätettiin muuttaa kesken kesäkauden viime kesänä lapsiperheille sopivimmaksi, kun huomattiin, että perheiden suosituin vierailuaika keskittyi ennemmin päivä- kuin ilta-aikaan. Kaikista tärkein ajatus, jonka Olga kansamme jakoi, oli kuitenkin se, ettei kaikkia voi eikä kuulu miellyttää, vaikka niin toivoisikin. Vaikka yhteisymmärryksessä toimiminen ja harmonia ovat tärkeitä, ei kuitenkaan voi antaa muiden mielipiteiden sanella tai vaikuttaa omaan toimeentuloon.

IMG_7138

Pääsimme jututtamaan myös itse emäntää, ihanaa Olgaa.

Vielä kertaalleen erityisen lämmin kiitos Olgan Farmille ja sen väelle, että pääsimme tutustumaan sekä eläimiin, ihmisiin että tiloihin! Tästä vierailusta jäi erityisen paljon ajatuspankkiin työstettävää.

Hurmaantumassa Harmoonissa

Viime viikon torstaina Könkkölän väki jalkautui Jyväskylän keskustaan, kun meidät kutsuttiin tutustumaan Ravintola Harmooniin. Ja millainen elämys vierailu olikaan!

Riitta Halttunen, joka on toinen osapuoli Ravintola Harmoonia pyörittävästä yrittäjäpariskunnasta, kertoili meille miljööstä ja sen historiasta lämpimän harmooni_kuva2mehuterveisen lämmittäessä vieraita. 1910 rakennettu Halosen Harmoonitehdas on ollut jo yli vuosisadan kiinteä osa Jyväskylän kaupunkimaisemaa. Rakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa, sillä tehdaskäytön ohella se toimi rakentamisestaan lähtien kulttuurikeskuksena, jonka ateljeekodeissa asusti Aapeli Halosen perheen lisäksi useita suomalaisia taiteilijoita sekä kuvanveistäjiä. Harmoonitehtaan suljettua ovensa 1960-luvulla rakennus vaihtoi omistajia ja käyttötarkoitustaan pariin otteeseen — suunnittelipa eräs omistajataho jopa antavansa vanhalle tehtaalle purkutuomion. Talo kuitenkin pelastui, kun Jyväskylän kaupunki osti rakennuksen ja kunnosti sen niin, että se pystyttiin jälleen valjastamaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, eli yhteisölliseen käyttöön taiteilijoille ja taiteesta nauttiville. Rakennus nauttiikin näinä päivinä ansaitusta suojelukohteen statuksesta. Vuonna 2013 arvokiinteistön nykyiset omistajat ostivat kohteen tarkoituksenaan ylläpitää rakennushistoriallisesti arvokkaan talon tilaa ja pystyä tarjoamaan elämyksellisiä palvelukokonaisuuksia. Nykyisellään ruokailuelämysten lisäksi talo tarjoaa myös majoitusmahdollisuuden muutaman erilaisen huoneiston muodossa.

Ravintola Harmoonin keittiömestari Juha Lehtonen avasi meille ajatusmaailmaa ravintolan toiminnan takana. Kestävän kehityksen periaatteet sekä perinteiden kunnioittaminen ovat vahvasti läsnä kaikissa näkökulmissa, joiden pohjalta ravintolan toimintaa ja tarjontaa lähdettiin suunnittelemaan. Ravintola harmooni_kuva3pyrkii hankkimaan kaikki mahdolliset raaka-aineet lähiruokana. Keittiömestari mainitsikin lähituottajaverkoston tarjoamien ainesten määrittävän hyvin pitkälti ruokalistojen sisällön, jolloin menun sisältö on takuuvarmasti tuore ja satokauden mukaan päivittyvä. Esimerkiksi villiyrtit ovat oiva hyödyke perinnetietoisessa keittiössä. Tärkeä huomio on myös, että ruokalistat ovat mitoitettu kustannustehokkaaksi mausta tai laadusta tinkimättä. Pitämällä menun tiiviinä pakettina voidaan taata, että käytettävät raaka-aineet käytetään viimeistä piirtoa myöten. Esimerkiksi ylijäävä leipä pystytään hyödyntämään hävikkiruokana yhteistyökumppaneiden, kuten Könkkölän, kanssa. Ravintola panostaa ympäristöystävälliseen toimintaan myös käyttämällä luonnonmukaisia siivoustuotteita.

Ravintolan luoma tunnelma vierailijalle on tärkeä tekijä. Puitteiltaan hulppea ympäristö voisi antaa helposti ennakko-oletuksen, että meno ravintolassa olisi jäykkää ja tuskallisen muodollista, mutta totuus on täysin päinvastainen — myös henkilökunta takaa sen, että ilmapiiri on helposti lähestyttävä ja ennen kaikkea rento. Harmooni on tarkoitettu kaikille ihmisille, joita kiinnostaa historiallinen ympäristö yhdistettynä paikalliseen ja perinteitä kunnioittavaan ruokaan.

 

harmooni_kuva4

 

Olotila vierailun jälkeen oli erityisen innostunut. Innostus ja intohimo asiaan on selkeästi tarttuvaa! Oli ihana huomata, että ravintolan toiminnassa niin samankaltaisia arvoja kuin myös Könkkölän tilalla. Kestävällä tavalla toimiminen on kaikista suurin palvelus koko ihmiskunnalle. Elämykselliset kokemukset innostavat ja lataavat kokijan akkuja ihan kuin huomaamatta — lopputuloksena on kokemus, joka voi kulkea mukana pitkään.

Ajatuksia herätti myös paikan historian samankaltaisuus Könkkölän tilan kanssa. Sekä vanha harmoonitehdas että Könkkölän päärakennus olivat vaarassa unohtua ja tulla jyrätyksi uuden tieltä ennen kuin ne pelastettiin ja palautettiin siihen tarkoitukseen, jossa ne kulta-aikanaan olivat: yhteisöllisiksi ympäristöiksi, jonne voi tulla kokemaan uusia ja rikastuttavia elämyksiä. Tämä luo toivoa siitä, että ihmiset ovat vielä kykeneviä luotaamaan katseensa myös menneisyyteen ja pystyvät poimimaan sieltä tärkeitä ja merkityksellisiä oppitunteja, jotka pätevät vielä tänäkin päivänä.